Luonnollinen hevostaito -lh
- NH löi Suomessa läpi jo 90-luvulla. Siihen aikaan osaajia ja
"osaajia" oli harvakseltaan. 2000-luvun taitteessa lh-ihmiset
alkoivat lisääntyä, kuin sieniä sateella alkoi ilmestyä kouluttajia, ohjaajia
ja erilaisia osaajia.
Maassamme on järjestetty
erilaisia koulutuskokonaisuuksia (mm. allekirjoittaneen Hevostaitokoulu
lanseerattiin vuonna 2006) ja yhdistyksiä tämän asian ympärille. Kaikki vie
hevosten hyvinvointia eteenpäin, parantaa hevosen ja ihmisen välistä
kommunikaatiota ja turvallisuutta. Mikä tässä kuviossa sitten on vialla? Miksei
lh ole jokapäiväisessä elämässä hevostalleilla? Miksi kouluttajat vetävät
tiukkoja linjanvetoja ja yhä uusia yhdistyksiä tarvitaan, kuten myös uusia
kouluttajien kouluttajia. Onko tämän kaiken takana eräänlainen salaliitto
kaikkia muita hevosihmisiä vastaan?
Ihan alkuun täytyy
varmastikin avata termiä lh. Tässä muutamia selityksiä lähteineen:
"Luonnollinen
hevostaito on hevosten kouluttamis- ja käsittelykonsepti. Sen tavoite on
kommunikoida hevosen "ehdoilla" eli tavoilla, jotka hevonen
vaistomaisesti ymmärtää. Luonnolliseen hevostaitoon kuuluu tärkeänä osana kehonkielenkäyttäminen."
Wikipedia.fi
"Luonnollinen
hevostaito perustuu hevosen luonnolliseen käyttäytymiseen. Yleisimmin
luonnollisesta hevostaidosta puhuttaessa tarkoitetaan hevosen koulutus- ja
käsittelymenetelmää, jonka hallitseminen edellyttää hevosen ruumiinkielen,
reaktioiden ja vaistotoimintojen ymmärtämistä. Hevonen reagoi vaistomaisesti
oikein toimiessaan yhdessä luonnollisen hevostaidon hallitsevan henkilön
kanssa."
lauramuhonen.fi
"Luonnollinen
hevostaito (lh) eli natural horsemanship (nh) on pehmeä ja hevosta kunnioittava
työskentelytapa. Pehmeys ei kuitenkaan tarkoita epäselvyyttä. Kunnioittaminen
perustuu vahvaan tietoon ja käytännön kokemukseen hevosen lajinmukaisista
fyysisistä ja psyykkisistä tarpeista."
Päivin talli,
paivintalli.net
Menetelmän tarjoamat
hyödyt
Käytännössä lh on
enimmäkseen maastatyöskentelyä ja monikaan lh-palveluita tarjoava ei tarjoa
ratsastus tai ratsutuspalveluita. Maastatyöskentely koostuu monesta eri
osa-alueesta, kuten talutusharjoituksista, siedätysharjoituksista, erilaisista
myötäämisharjoituksista ja tämän lisäksi kehonkielen opiskelusta.
Nämä edellämainitut
harjoitukset kuuluvat käsitykseni mukaan ihan kaikkeen hevosten opettamiseen,
eli sen myötä lh ei tarjoa mitään ihmeellistä ja uutta. Mitä se sitten tarjoaa?
Konkreettisia työkaluja hallita ja kontrolloida hevosta. Kontrolli lisää
turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Erilaisten siedätysharjoitusten myötä
hevosen mukavuusalue laajenee ja sen pakoreaktion kynnys nousee. Jos ja kun
opetus tapahtuu niin, että kukin hevonen huomioidaan yksilönä ollaan melko
turvallisilla vesillä. Sitten kun työkaluja käytetään hevosen painostamiseen ja
uhkailuun tilanne on kokonaan toinen.
Menetelmän riskit
Puhuttaessa
kunnioituksesta ja johtajuudesta sisällytetään konseptiin riski ihmisen
syyllistämisestä hänen oman persoonaansa kohtaan. Kun ihminen on olemassaan
esim. kohtelias ja hänen on kenties vaikea asettaa rajoja, lh saattaa
edellyttää sitä, että ihminen toistuvasti joutuu pois omalta mukavuusalueeltaan
teeskennellessään hevosen edessä jotakin muuta mitä hän on.
Toisaalta, lh tarjoaa
mahtavat resurssit vaikuttaa suoraan hevosen käytökseen ja sen myötä myös
mahdollisuuden sammuttaa erilaisia oireita, joiden takana oleva syy jää
tutkimatta ja korjaamatta. Tästä erimerkkinä erilaiset kipu- ja
stressitilat.
Yksi konkreettisimmista riskeistä liittyy siedättämiseen tai oikeammin säkittämiseen, jossa hevonen altistetaan pelon aiheuttajalle niin pitkäksi aikaa, kunnes se ei käyttäydy pelkäävän hevosen tavoin. Tämä aiheuttaa hevoselle paljon stressiä ja pahimmillaan lisää pelkoa pelonaiheuttajaa kohtaan.
Oikein tehtynä siedätys ei näytä raflaavalta, koska hevosta ei altisteta siinä määrin, että se kokisi tarvetta paeta.
Lh siis tarjoaa loistavia työkaluja näyttäviin koulutustilanteisiin, joissa yleisö pidättää hengitystään, kerta toisensa jälkeen.
Hevosen ehdoilla
Pääosin lh:ta markkinoidaan
hevosystävällisenä ja hevosta kunnioittavana tapana. Kuinka se hevosen ehto tai
hevosen valinta sitten huomioidaan ja kuka on pätevä arvioimaan, miten hevonen
valitsisi?
Kun katsotaan
lh-koulutustilannetta on hyvä laittaa vaikkapa tulpat korviin ja jättää verbaalinen
info alkuun kuuntelematta, jotta katsoja voisi tehdä havaintoja ilman valmista
tulkintaa. Ristiriita tässä helposti syntyy siinä, että kouluttaja saattaa
sanoa: "nyt se on rento ja rauhallinen" vaikka se, mitä hevonen
ilmentää on ehkä pelko liikkua, koska se TIETÄÄ mitä siitä mahdollisesti
seuraa. Tai että kouluttaja sanoo:"katso, se ei pelkää enää" vaikka
hevonen on muutamien toistojen jälkeen OPPINUT, että pakeneminen ei auta.
Se, että kouluttaja ei näytä
aggressiiviselta tai suurieleiseltä, ei takaa hevosystävällistä kohtelua tai
koulutusta.
90-luvulta lähtien hevosia
kouluttaneena ja lh:ta tutkineena olen tullut siihen tulokseen, että hevosen
valinta on usein jotain ihan muuta, millaiseksi me ihmiset sen miellämme.
Hevosen lajityypilliset tarpeet huomioonottava koulutus ei vaadi ympärilleen
sädekehää tai monimutkaisia menetelmiä, joiden perusteita pitkänlinjan
lh-ammattilainenkaan ei osaa selittää (tai edes ymmärrä).
Naruriimu tai pyöröaitaus
itsessään ei ole vielä lh:ta, eikä hyvään hevosenkäsittelyyn tai kouluttamiseen
tarvita lh:ta. Hevonen oppii joka päivä ja joka hetki ja erilaisia menetelmiä
tätä oppimista tukemaan on useita.
Halatkaa hevosianne ja
antakaa niille nameja, vaikka joskus väärässä paikassa ja ilman syytä.
Heippa!
VastaaPoistaVoisitko rustailla juttua centered ridingista?
Mitä ajattelet siitä, onko se täyttä huuhaata ja löysin ohjin köpöttelyä, vai onko hommassa sittenkin vinha perä?
Nykyinen ratsastus on kammottavaa katseltavaa. Erityisesti seuratason kilpailussa ja vielä aluetasollakin tämä näkyy valitettavan monen ratsukon suorituksessa.
Hevonen on väline, joka vaihdetaan jos ei toimi, kun sille on vaihdettu kovempaa rautaa suuhun, ja kokeiltu voimalla, aggresiivisuudella ja suuttumuksella.
Ja ainahan on joku, joka tällaista ratsastusta ja hevosmiestaitoja opettaa, kun se on niin laajalla nähtävissä.