Tunne Hevonen: kesäkuuta 2015

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Joskus vaan on pakko

Niitä päiviä tulee kaikille eteen. Milloin hevonen kettuilee, kieltäytyy menemästä vesiboksiin, nostelee jalkojaan letkuttaessa tms. silloin on joskus pakko huitasta. Asettaa rajat ja kertoa hevoselle, että minä olen johtaja, lopeta pelleily.

Joskus se on niin jäykkä ridatessa, eikä suostu väistämään toista pohjetta. Ihan pakko on välillä kenkästä, että se tulee nopeeksi pohkeelle ja alkaa kunnioittamaan apuja. Koska sen pitää. On ihan pakko. Olishan se hemmetin vaarallista, jos hevonen pysähtyisi silloin, kun mä haluan, että liikkuu eteenpäin. Tai että se kehtaisi pukata tai potkasta päin apuja. Ei käy.

Se ohjiin nojaaminen on ärsyttävää. Mulla nousee niskavillat pystyyn, kun kuulen sen hampaitten narskutuksen. Ihme, että se pystyykin siihen, vaikka vedin turpiksen niin tiukkaan, että huulet on rullalla. Mutta ei auta vaikka välillä nypin ohjasta, kiskaisen sen istumaan tai vedän vaan täysillä toisesta ohjasta, että kaula menee solmuun. Sitten jää jäljelle vaan sahata ohjilla tai yksinkertaisesti vaan vetää niin, että pää menee alas, turpa lähelle ryntäitä. Ja mikä parasta, narskutus loppuu. Tai en ainakaan kuule sitä.

Rullaaminen on okei

Miksei olisi? Hevosen pään ja kaulan manipuloimisella on paljon hyviä puolia:

1. hevonen pysyy kontrollissa, koska kun pään saa alas, se ei ihan helposti itse nosta sitä ylös

2. sen jumppaaminen on suht helppoa, koska kaulaa voi taivutella mielensä mukaan ja jos hevonen sattuu olemaan jumissa tai jäykkä, lisää vaan eforttia toiseen ohjaan, niin johan taipuu

3. Kun hevosen saa ratsastettua asentoon, jossa se käytännössä olisi kaatumassa, sen jollain (mystisellä ja tutkimattomalla) tavalla kytkee syviä tukilihaksiaan käyttöön, joita voidaan hyödyntää sitten myöhemmin mainitulla tavalla

4. Vaikka höpöhöpö-klassisetratsastajat/kukkahattutädit/eläintenkouluttajat toisin väittävät, rullaaminen ei lisää etupainoisuutta tai muutenkaan virheellistä liikkumista. Hevonen TIETÄÄ, että tämä on väylä kohti tasapainoa

5. Se, mitä vahvistat, lisääntyy. Ihan totta! Mitä enemmän rullailen, sitä enemmän hevonen tarjoaa sellaista asentoa, jossa se ei ainakaan nojaa ohjaan. Kivaa ja helppoa.

6. Olisi tosi typerää kuvitella, että esim. gramaaneita olisi kehitetty mitään muuta varten, kuin hevosen pään alassaamiseen, niitä siis käytettäköön.

ps. kun hevonen on oppinut rullailemaan, sitä ei tarvitse enää koskaan vetää ohjista. Paitsi sen hetken, kun kouluradalle sen nostaa ylös. Mutta se onkin ihan toinen tarina...

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Totilas hurmaa jälleen

2000-luvun sensaatiohevonen Totilas palasi pitkän tauon jälkeen radoille esiintyessään Matthias Rathin kera viikonloppuna. Kansainvälinen hevoskansa on pitänyt varmaankin vähintään epäilyttävänä mahdollisuutta, että Rath voisi koskaan pärjätä Totilaksen kanssa kuten Edward Gal.

Älkääs nyt ihmiset, tämä on hyvin tyypillistä, että kun joku hevonen tulee tunnetuksi ratsastajallaan, se on liki tuomittu epäonnistumaan kaikkien muiden kanssa. Näistä tarinoista meille suomalaisille tutuin on varmaankin Matador, joka myytiin Japaniin...

Totilas ja Rath eivät kuitenkaan näyttäneet radalla lainkaan epäonnistujilta, päinvastoin. Ori kulki rennomman näköisenä kuin aikoihin, sen liikkuminen ei ollet leikkihevosen mekaanista, se teki jopa virheitä, eli oli ihan tavallinen - tosin superlahjakas ja hyvin koulutettu - hevonen. Vaikuttaa myös siltä, että rollkurin vahingollisia vaikutuksia on todenteolla liioiltelu, ei vanhat vuosien rullaukset näy ainakaan tässä hevosessa. Olkaa hyvät!

https://www.youtube.com/watch?v=PczRAWS7Ae4

Katsoin peiliin - perun kaikki ilkeät puheeni

Olen blogannut muutaman vuoden, ja jo pitkään ennen sitä kritisoinut maamme hevoskulttuuria. Pyydän anteeksi. Olin väärässä.
Katsoin tänään aamulla peiliin ja yllätyin, sieltä katsoi porkkanoita hiplaava taitamaton kukkahattutäti, joka oman osaamattomuutensa vuoksi on kritisoinut muita. Itseään taitavampia. Olen ollut väärässä.

Suomalainen osaaminen on todellakin maailmanluokkaa. Meillä on vuosisataiset hevosperinteet ja niin rutkasti vanhaa, hyvää hevosmiestaitoa, että monen monta sukupolvea meillä riittää siitä vielä opittavaksi.

Tiedän, olen ollut kärkäs suustani ja olen osoittanut sormella. Pyydän anteeksi. Olen sortunut halpaan ja kuvitellut, että minulla olisi ollut mitään osaamista. Jos ihan rehellisesti myönnän, kadehdin jokaista vähintään aluetasolla kilpaillutta, enhän koskaan sitä ylemmällä tasolla ole edes kilpaillut. Minulla ei ole ollut oikeutta mielipiteisiin, jotka täysin oikeutetusti ovat ihmisiä suututtaneet ja ärsyttäneet. Pyydän anteeksi.

Mitä tulee porkkanaan, olen hassu tädinhupakko, joka vaan silmittömästi tykkää hevosista. Minulle itselleni tuottaa mielihyvää syötellä hevosia kädestä ja samaan aikaan olen sortunut uskottelemaan itselleni, että hevonenkin pitää siitä. Paskat, ei se siitä pidä, suunnittelee koko ajan jotain juonia pääni menoksi, minä en vaan sitä ole ymmärtänyt.

ps. se viimesin bloggaus liittyen Wienin lipizzoihin, se oli ala-arvoinen. Pyydän anteeksi. Aidosti ja aikuisten oikeasti siinä kulminoituu se todellisuus, että jos satoja vuosia on tehty jollain metodilla, ei ole mitään syytä muuttaa mitään.

Kiitos ja anteeksi vielä kerran.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Tieto lisää tuskaa

Satuin katsomaan eilisiltana livelähetystä Lipizza-hevosten 450-vuotis gaalasta ja järkytyin. En siitä, millaista ratsastusta esityksessä näkyi. En siitä, että nämä "uljaat" oriit kulkivat alahuuli ryntäissä kiinni lyhyellä kaulalla, en siitä, että kannukset tökkivät kylkiin koko ajan, en siitä, että oriiden päätä veivattiin ja heilutettiin puolelta toiselle, jolloin ne näyttivät ainoastaan hienoihin hepeneisiin puetuilta, alistetuilta, kiusatuilta hevosilta.

Järkytyin siitä, että muistan nähneeni nämä lipizzat Helsingissä vuonna 1998 livenä ja silloin ajattelin, että "nooh, ei mitään kovin erikoista" ja tänään näen 17 vuotta myöhemmin pelkkää hevosen kiusaamista. Ikiaikaiset liikkeet maan yläpuolella, wau! ei mikään wau, kun se selkeästi syntyy kangilla nyppien ja kannuksilla kylkiä paukuttaen.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu jeesusteluksi tai oman kilven kiillottamiseksi, vaan siksi, että tänään ymmärrän taas hiukan paremmin ihmisiä, jotka eivät ehkä näe jokaista yksityiskohtaa ihan heti, tai eivät ymmärrä niiden merkitystä eri kontekstissa. Stay in tune - keskustelu jatkukoon!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tuntumaa etsimässä...

Tämä on ehkä 10. bloggaus samasta aiheesta. Eipäs, kun 18. Huomaan, että yhtälailla kuin tuntuman löytäminen on vaikeaa, sen purkaminen sanoiksi on vähintään yhtä vaikeaa. Tämä on ärsyttävää, koska ajattelen niin, että jos on olemassa jokin asia ihmisen ja hevosen välillä, jota ei voi selittää sanoin, sitä ei ole. Ja toisaalta, olen jo vuosia pyrkinyt yksinkertaistamaan sekä hevosen kouluttamista, että ratsastuksen opettamista pois pienestä piipertämisestä ja hifistelystä kohti selkeää, yksinkertaista tekemistä, jolloin jokaisen on mahdollista päästä jokainen valmennustunti/koulutuskerta eteenpäin.

Yksi merkittävä ongelma aiheeseen liittyen ovat sekä vanhat uskomukset vailla faktaa ja toisaalta terminologia, joka on jo itsessään niin harhaanjohtavaa, että mistähän sitä aloittaisi...

neutraali tuntuma= ärsykettä aiheuttamaton ohjastuntuma
pidäte= pienin mahdollinen muutos tuntumassa (mieluiten ylös- eikä taaksepäin), joka saa aikaa hevosen vauhdin hidastumisen
myötääminen= paluu neutraaliin tuntumaan ja/tai tuntumalla oleminen hevosen liikkeessä mukana
symmetria= yhtä paljon tuntumaa molemmilla ohjilla

Tavoitteena olisi ratsastaa (lajista riippumatta) tasaisella (hevosen liikeitä seuraavalla), pehmeällä (symmetrisellä) tuntumalla, joka ei häiritse hevosen liikkumista.

En tiedä, selkiyttääkö tämä asiaa lainkaan enempää, mutta hevosen näkökulmasta katsottuna ohjastuntumalla on varmasti eniten merkitystä, koska joko hevonen uskaltaa seurata tuntumaa, tai sitten ei uskalla, osaa tai halua.

Millaisella tuntumalla sinä haluat ratsastaa? Tuntuman selvittäminen on nimittäin nyt mahdollista Ohjastuntumaklinikalla. Kerää porukka ja pyydä tarjous!