perjantai 27. kesäkuuta 2014

Millainen oppija sinä haluat olla?

Jos minulta kysyttäisiin, vastaisin:

"Haluan olla analyyttinen ja luova.. Haluan tehdä virheitä mahdollisimman vähän, mutta myös hakea mukavuusalueeni rajaa ja kokea, oivaltaa ja onnistua."

Jos hevoselta kysyttäisiin, sen vastaus voisi olla vaikkapa:
"Haluan oppia helposti. Rennossa ja rauhallisessa mielentilassa, selkeistä merkeistä. Haluan, että  tiedän, mitä minulta kulloinkin halutaan ja haluan olla motivoitunut."

Millaisen opettajan haluan?

Jos minulta kysyttäisiin, vastaisin:
"Haluan opettajan, joka on älykäs ja kokenut. Haluan, että hän ymmärtää oppimisprosessin ja päämäärän. Haluan, että hän antaa minulle tilaa kokeilla, erehtyä ja oivaltaa. Haluan, että hän on minua varten, en minä häntä varten."

Jos hevoselta kysyttäisiin, se voisi vastata näin:
"Haluan, että opettajani on lempeä ja kärsivällinen, sekä hän ymmärtää oppimiseeni liittyvät perusteet. Haluan, että hän osaa ottaa huomioon sekä lajityypilliset tarpeeni, että aiemmat kokemukseni. Haluan, että hän antaa minulle aikaa ymmärtää ja onnistuessani, hän palkitsee minut ruhtinaallisesti."

Miten haluan oppia?

Jos minulta kysyttäisiin, vastain näin:
"Haluan oppia uteliaasti, haistellen, maistellen ja tunnustellen. Haluan, että minulla on mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista ja että voin soveltaa aiempaa osaamistani ja sen myötä oivaltaa yhä uudelleen, kuinka yksinkertaista kaikki voikaan olla."

Entä hevonen? Se luultavasti vastaisi:
"Haluan oppia helposti. Haluan oppia tilassa, jossa tunnen oloni turvalliseksi."

Millainen oppija sinä haluat olla?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Puolipidäte vs. puolipohje


Jokainen ratsastaja osaa tehdä puolipidätteen ja sitä tolkutetaan opetuksesta valmennuksiin, alkeistasolta GP:n. Minä päätin, että jatkossa puolipidätteen tekeminen on oppilailtani kielletty.
 Miksikö? Eihän ilman sitä voi ratsastaa? Kyllä voi. Ratsastamisesta tulee paljon yksinkertaisempaa, hevonen reagoi apuihin yhä nopeammin ja symmetrisemmin, kun puolipidätettä ei enää tarvita.

Toisaalta, jos on puolipidäte, joka on siis puolet pidätteestä ja siksi jotenkin parempi, on myöskin puolipohjeapu, joka on vähän kuin hipaisu ja sitä käytetään yhtä aikaa puolipidätteen kanssa, eikö totta?

Keskusteluani parin ratsastuksenopettajan ja useamman ratsastajan kanssa päädyin googlaamaan puolipidätettä. Alla muutamia lainauksia lähteineen:

"Tapoja tehdä puolipidäte on varmaan yhtä monia, kuin on ratsukoitakin. Ei ole
olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, vaan on olemassa "yksi" oikea
lopputulos. Ai mikä se on?"

"Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle."

"Puolipidätettä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Yleisimmin itse ainakin käytän sitä, kun kerron hevoselle "että kohta tehdään jotain, ole valmis!". Puolipidäte kuuluu valmisteluun. Puolipidätteellä muutetaan jotain asiaa toisenlaiseksi, mitä sillä hetkellä ollaan tekemässä."

"Puolipidäte on se merkki hevoselle, joka tarkoittaa, että etuosaa (niskaa, kaulaa, säkää ja rintakehää) tulisi kantaa ryhdikkäämmin, takaosaa laskea alle ja suunnata liikkeiden ponnistusvoimaa enemmän ylös-eteen. "


Okei, tähän asti on selvinnyt, että mitä puolipidätteellä on tarkoitus saavuttaa, mutta vielä ei kukaan kerro, että miten se tehdään. Onkin mielenkiintoista, että mantran lailla hoettu apu voi olla kovin moninainen, eri tavoin ymmärretty, toteutettu, eikä kukaan osaa sitä silti oikeastaan selittää. Minä en enää usko apuhin, joita ei voi a- selittää, b- toistaa samanlaisena kerta toisensa jälkeen ja c- jonka voimakkuutta ei voi säätää ja d- jota ei voi kytkeä päälle ja pois.

Puolipidätteen tarkoitus on siis lisätä hevosen kokoamisastetta ja tasapainottaa hevosta. Kysymys yksi, miksi sitten puolipidätettä opetetaan ratsastajalle ennen kuin hänellä mitään alkeellistakaan käsitystä hevosen kokoamisesta? Kaksi, jos kouluratsastuksen tarkoituksena on voimisteluttaa hevosta niin, että se asteittain oppii kokoamaan itseään ja tasapainottuu entisestään, mihin tarvitaan puolipidätettä?

Hevosen herättelyyn, hevosen hereillä pitämiseen, hevosen valmisteluun, kulman ja voltin ratsastukseen, ennen laukannostoa, ennen jokaista siirtymistä, ennen pysähtymistä, ennen sitä ja ennen tätä. On varsin mielenkiintoista pohtia ratsastuksessa käytettävien apujen merkitystä ratsastajalle ja hevoselle, joka muuten ei synny puolipidätteen ymmärrys dna:ssaan, vaan kaikki avut tulee hevoselle opettaa.

Klassisessa ratsastuksessa käytetty termi combined effect saattaa parahultaisesti liittyä tähän asiaan. Sitä on kenties tulkittu, ymmärretty ja sovellettu vuosisatojen, ja kymmenien saatossa sarjaksi mekaanisia apujen yhdistämistä.

"The principle technique utilised to obtain this objective is the “combined effect” (l’effet d’ensemble) – a powerful technique which is very difficult to apply without very careful preparation. The combined effect consists of the simultaneous use of the impulsive aids and of the aids of retention provoking an opposition between them that will totally eliminate the horse’s initiative. Depending on the way we employ it, the combined effect will either immobilise the horse or it will make the horse keep the impulsion and balance needed."

alla oleva linkki on näkymätön, klikkaa viivaa, niin se aukeaa =)

Yhteenvetona voisi sanoa, että puolipidäte tarkoittaa pidättävän ohjasotteen yhdistämistä eteenpäin pyytävään pohjemerkkiin, jota maustaa ripaus erilaisia versioita istunnan muutoksista ja sen aiheuttamista vaikutuksista. Jos asia on tosiaan näin, ei ihme, kuinka ratsastuskulttuurissamme nähdään paljon hevosia, joilla on maahan sidotut liikkeet, paino lapojen päällä ja ne kulkevat luotiviivan takana, vailla omaa eteenpäinpyrkimystä. Baucher tiesi jo 1800- luvulla, että mikäli kaksi päinvastaista apua kytketään yhteen, se sammuttaa hevosen liikkeen. 

Seuraavan kerran, kun olet tekemässä puolipidätettä, mietin ensin, tarvitsetko sinä vaiko hevonen sitä ja jos vastaus on kyllä, kysy miksi? Voisitko pyrkiä ratsastukseen, jossa hevonen on koko ajan läsnä, motivoituneena vastaamaan kohteliaaseen pyyntöösi vaikkapa kääntyä ympyrälle tai siirtyä laukkaan? Onko meidän tarpeellista kontrolloida hevosen jokaista askelta, kuin se ei itse olisi liikkumisensa asiantuntija?







perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kuuraketin kyydissä

Koska edellinen bloggaukseni http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/05/ratsastatko-kuuraketilla.html on herättänyt melkoisesti keskustelua ja saanut aikaan lukuisia yhteydenottoja, on syytä jatkaa vielä hieman tämän aiheen tiimoilta. Koska kirjoitustani on selkeästi myös ymmärretty väärin ja/tai tulkittu rivien välistä vähän sitä sun tätä, jatkan aiheesta vielä tämän kerran.

Energiat kaakkoon

Hevonen oppii ymmärtämään lähes minkälaisia apuja/vihjeitä hyvänsä. Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin opettaa vain sellaisia, joiden käyttäminen on ihmiselle helppoa toistaa selkeinä ja mahdollisimman samanlaisina, sekä että ne ovat hevoselle helppoja ymmärtää.

Hengityksellä, rintakehän nostamisella, liikuttamalla kehoaan ylös ja alas voidaan viestittää moninaisia viestejä hevoselle. Käytännössä näitä harjoitteita tehdessä hevonen myös oppii koko ajan, eli kuinka luonnollista hevoselle onkaan reagoida lajityypillisesti vaikkapa ihmisen tekemään uloshengitykseen, jos mikään muu ei muutu? Toisaalta, kuinka moni tehdessään hengitys- ja kehoharjoituksia kiinnittää huomiota hevosen hengitykseen, jolla on vähintään yhtä suuri merkitys apujen ajoittamisen ja vuorovaikutuksen aikana?

Ole johtaja

Mitä hyvältä johtajalta vaaditaan? Selkeyttä, lempeyttä, rohkeutta, luotettavuutta jne. Entä jos ihminen on epävarma tai hän ei koe osaavansa vielä riittävästi ollakseen johtaja? Onko hänen tehtävä erilaisia uimakoululiikkeitä, hengitysharjoituksia mantroineen ja esiinnyttävä hevosen silmissä erilaisena, mitä hän todellisuudessa onkaan? Voiko hevosen huijata uskomaan, että rinta rottingilla liikehtivä ihminen on jotain muuta, kuin miltä hänestä itsestään tuntuu? Tuskinpa vaan. Näiden taitojen opettelu saattaa pahimmillaan viedä ojasta allikkoon, koska ihmisen taipumus syyllistää itseään jokaisesta epäonnistuneesta harjoituksesta hidastaa oppimista. Puolin ja toisin.

Uskomuksista ymmärrykseen

Tiedän valmennussysteemini olevan valtavirrasta poikkeava. Se on sitä siksi, että minä haluan jokaisen ratsastajan ottavan itse vastuun omasta ratsastuksestaan. Tämä on kuitenkin hyvin vaikea prosessi johtuen ratsastuskulttuuristamme, joka on täynnään erilaisia uskomuksia vailla mitään perustetta.
Nämä uskomukset toistuvat sukupolvelta toiselle ja mantrojen tapaan niillä argumentoidaan milloin mitäkin - milloin missäkin tianteessa. Yleisesti ottaen enimmäkseen ne kertovat syyllistävästä opetus-/oppimiskulttuuristamme, jossa ihannoidaan eleettömyyttä ja pelkkää istunnalla ja painolla ratsastusta. Käsien ja pohkeiden käyttäminen on pannassa ja apuina ne ovat seuraavana saatanasta, koska hevosta tulee ohjata pelkällä istunnalla.

Tämä on kuitenkin vain toinen puoli asiaa, koska uskomuksilla myös selitetään erilaista, toisinaan rajuakin ratsastusta syyllistämällä hevosta, joka tekee vähän väliä väärin ja siten se ansaitsee milloin kovaa kohtelua, erikoiskuolaimia, apuohjia tai rullaamista.  Ja kyllä, luit ihan oikein, rullaamista tapahtuu myös koto-Suomessa. Kaikki sitä tekevät, kaikki siitä tietävät, mutta kukaan ei myönnä itse tekevänsä tai tuntevansa ketään joka sitä tekee. Ja nämä ovat sitten hevosrakkaita ihmisiä???

Kysymällä itseltäsi "Millainen ratsastaja minä haluan olla? Kenelle minä ratsastan?" saat mahdollisuuden avata oven kohti uudenlaista oppimista. Samalla kun kielen päälle nousee vanhoja uskomuksia keskustele ne itsellesi auki ja päätä vasta sitten, uskotko vaiko et. Jos joku asia kuulostaa joko liian uskomattomalta tai liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä.
TAI, jos joku asia on kovin monimutkainen ymmärtää tai sitä ei voi oikein sanoin edes selittää (koska se pitää tuntea), niin kuinka ihmeessä hevonen voi ymmärtää asiasta hölkäsen pöläystä ja millä todennäköisyydellä ihminen voi esim. toistaa jonkin avun tai harjoitteen samanlaisena uudelleen ja uudelleen?

Yksinkertainen on kaunista ja selkeyden myötä löytyy pehmeys ja keveys.

Ihanaa Juhannusta ja aurinkoisia treenihetkiä =)





perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lupa tulkita

Eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolan viimeisin bloggaus herätti paljon ajatuksia, sekä keskustelua.
https://elainkoulutus.wordpress.com/2014/06/12/ajatus-pureskeltavaksi/

Jos aloitetaan ihan siitä, millaisia tulkintoja ihmiset tekevät seuratessaan hevosen käyttäytymistä ja olemista. Milloin se on arka, epävarma, huolestunut, rohkea, itsepäinen, kiltti, tuhma, kuuma, tottelematon, villi, orimainen, tammamainen jne... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ihmisellä itsellään tai ympäristön tarjoamilla resursseilla ja ärskykkeillä, puhumattakaan niiden puutteista ei ole mitään tekemistä itse hevosen kanssa. Ei tietenkään, se vaan on. Aivan kuten kouluttaminen on täysin yliarvostettua, kyllä se hevonen oppii ja osaa...
Itse tulkinnan tekemisessä ei varmastikaan ole mitään vikaa, mutta se, mitä sen jälkeen tapahtuu on toinen juttu.

"Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen" ja jatkuu, mikään ei ole niin tapojensa orja kuin ihminen.

Ei ole kerran tai kaksi, kun olen tavannut ihmisiä hevosineen ja kuullut mitä uskomattomampia selityksiä ja ratkaisuja erilaisille ongelmille. Jotka siis ovat juuri seurausta erilaisten tulkintojen tekemisestä. Otetaanpas muutama esimerkki:

Hevonen hyppii pystyyn taluttausessa, koska SE HALUAA lyödä päänsä tallin tai tralerin kattoon. Ei hätiä mitiä - laitetaan sille loimivyö ja sivuohja riimusta, etujalkojen välistä vyöhön kiinni. Eipä hypi enää....

Tai entäpä ori, joka "herää" omaan oriuteensa kuin salama kirkkaalta taivaalta. (niin ei oikeasti käy), niin mitäpä jos vaikka alettaisiin eristämään sitä muista hevosista, niin mikään ei sitä sitten ärsytä. Se nimittäin vaan kettuilee aina nähdessään muita hevosia. Ainiin, ja tietysti se narun päässä hilluminen johtuu huonosta johtamisesta. Kurssille mars...Ruunaaminen ei ole mikään vaihetoehto. Sitäpaitsi - isäntä sanoi, että jos se saa pitää pallinsa, se on onnellinen myös yksin...

No sitten on ongelmahevonen, joka ei halua antaa kiinni. Paras ratkaisu on tietysti ajaa sitä takaa jotta se oppii, että jos ei anna kiinni, joutuu juoksemaan. Mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu tässäkin, vai mitä?

Yksi parhaista on hevonen, joka ei suostu (huom. se ei siis yksinkertaisesti suostu) seisomaan paikoillaan, kun ratsastaja on nousemassa satulaan. Mitä nokkelin ratkaisu on sitoa hevonen kiinni selkäännousun ajaksi ja sitten päästää se irti. Luonnollisesti hevonen on todella rento ja yhteistyöhalukas tämän jälkeen...

Kaikille näille yhteistä on se, että ihminen tekee tulkintoja hevosen käytöksen suhteen ja pyrkii ratkaisemaan asian omalta kannaltaa yksinkertaisimmin. Entäpä jos tarjolla olisi vielä yksinkertaisempi ratkaisu, joka veisi yhtenä päivänä aikaa vaikkapa vartista puoleen tuntiin, kelpaisiko sellainen?
Ei muuten kelpaa, koska jos tulkinta on ihmiselle itselleen mieluinen, mikään muu tulkinta ei ole vaihtoehto.

Seuraavan kerran, kun mieleesi nousee tulkinta, pysähdy hetkeksi miettimään, voisiko kyse olla kuitenkin jostain muusta. Vaikka siitä, että hevonen ei voi osata enempää, kuin mitä sille on opetettu ja sen motivaatio kasvaa vain onnistumisia tekemällä. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukainen kouluttaminen ei ole huijaamista, vaikka se tekeekin monta asiaa hyvin helpoksi, tehokkaaksi ja toimivaksi.











maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tunnetko hevosesi sisäisen rytmin?

Ei ole lainkaan harvinainen näky, että ratsastaja nousee ratsunsa selkään, ottaa ohjat käteen ja pyytää, käskee tai runttaa ratsunsa liikkeelle. Tai että ratsastaja ei uskalla kerätä ohjia tuntumalle, koska hän on vakuuttunut siitä, että hevonen ryntää holtittomaan laukkaan.

Ratsastajan mukaan "tämä on aina laiska" tai "se on aina alkuun tällainen". Onko tosiaan niin? Olemmeko me ihmiset aina samassa tunnetilassa? Onko meillä kenties ollut huonosti nukuttu yö takana tai liian paljon ajateltavaa?

Sisäinen rytmi on kokonaisvaltainen tila, jossa elävän olennon olemiseen vaikuttaa moni seikka sosiaalisista fyysisiin ja psyykkisiin ärsykkeisiin. Jotta ratsastushetki voisi olla mahdollisimman rento ja molemminpuolin turvallinen, auttaa merkittävästi, jos ihminen uskaltautuu tunnustelemaan hevosen rytmiä. Hevonen luonnollisesti tunnistaa ihmisen rytmin välittömästi ja reagoi sen aiheuttamiseen ärsykkeisiin, vaikkei ihminen niitä tunnistaisikaan.

Tunnetko sinä hevosesi sisäisen rytmin?