Ihan alkuun on syytä
tarkentaa, että hevonen voi pukittaa, nousta takajaloilleen, rynnätä täyteen
laukkaan, köyriä ja kieriä monesta eri syystä. Yksi näistä syistä on
pelästyminen. Hevonen voi pukittaa myös kivusta, epämukavista varusteista tai
siksi, että ympäristössä on liikaa häiriötekijoitä, jolloin sen huomio saattaa
välillä herpaantua siitä, mitä selässä tapahtuu.
Ammattitaitoinen
hevostenkouluttaja/ratsuttaja osaa ottaa kaikki nämä seikat huomioon
suunnitellessaan ja toteuttaessaan hevosen koulutusta.
Ammattitaitoinen
hevostenkouluttaja/ratsuttaja osaa myöskin arvioida käyttämiään menetelmiä,
niiden tuloksia, mahdollisia riskejä ja pyrkii minimoimaan hevosen turhan
stressaamisen ja pelottelun.
Pelästyminen
Ratsukoulutuksen
alkuvaiheessa on hyvin tärkeää, että hevosta ei pelotella millään tavoin.
Siedättäminen on eri asia kuin säkittäminen. Siedätystilanteessa hevonen ei
PELKÄÄ, toisin kuin säkittäessä hevoselle annetaan jo lähtökohtaisesti
mallikokemus pakoreaktiosta.
Mikäli tätä pakoreaktiota
ruokitaan provosoimalla hevosta entisestään liikkumaan mukavuusalueen
ulkopuolella, pakoreaktion kynnys laskee. Pelkoehdollistuminen voi tapahtua
hetkessä ja sen korjaaminen on hyvin työlästä.
Johdonmukaisen siedätyksen
tavoitteena on nostaa tätä kynnystä, jolloin hevonen oppii myös yleistämään,
eli satulahuopa – muovipussi – pressu – satula –ratsastaja. Jos johonkin näistä
vaiheista on liittynyt hevoselle kokemus, että pakeneminen on kannattavaa, se
luultavasti tulee sitä jossakin vaiheessa myös kokeilemaan uudelleen.
Hevonen voi pelästyä myös
siksi, että jokin palikka puuttuu matkalta: hevonen ilman varusteita ->
satula ja ratsastaja selässä.
Jos hevonen missään kohtaa
jännittyy, on kannattavampaa palata
askel taaksepäin, kuin edetä.
Ratsastajalla on AINA vastuu
siitä, miten nopeasti hän etenee ja vastuu myös valmistella hevonen niin, ettei
se joudu kokemaan turhaa stressiä ja pelkoa.
(toim. Huom. tämä kielletään
jo lähtökohtaisesti eläinsuojelulaissa)
Hevonen voi pelästyä myös
satulassa istuvaa ratsastajaa. En tiedä onko tästä tehty tutkimusta, mutta
muutaman sadan ratsutetun varsan kokemuksella väitän, että suurimmat
todennäköisyyskohdat, jolloin jotain voi mennä pieleen LUE: hevonen pelästyy
ovat:
-ensimmäinen liikkuminen
satulan kanssa
-ensimmäinen kerta jalka selän
ylitse
-ensimmäinen liikkeelle lähtö
-ensimmäinen laukannosto
HUOM! Ihminen voi
tahtomattaan omalla toiminnallaan voimistaa pakoreaktiota esim. yrittäessään
pysyä kyydissä, jolloin nuori hevonen saa ehkä ensimmäisen kerran eläessään
takertuvan ihmisen selkäänsä.
Tästä syystä jokainen vaihe
kannattaa valmistella huolella. Jos tässä vaiheessa jonkin menee pieleen,
satulan alla on ongelma. Ja vähän myös sen päällä.
Jos mietitään miten korjata
jo aiheutunutta vahinkoa, siihen ei yksi tai viisi blogikirjoitusta riitä.
Jokainen hevonen on yksilö, mutta ehkä oleellista on kuitenkin ymmärtää, mikä
kaikki liittyy kaikkeen ja miten pieniin paloihin asiat voi ja kannattaa jakaa.
Pelkäävän hevosen
kouluttaminen ei ole niin monimutkaista, kun kouluttaja muistaa pysyä koko ajan
”siellä paremmalla puolella”, eli välttää pakoreaktion laukeamista. Joka kerta
kun hevonen pelästyy jälleen, se pyyhkii palan hyvää opetusta pois.
Todennäköisyys, että hevosesta tulee ”luotettava” on yhtä suuri, kuin että
ihminen on muistanut opettaa sille kaiken tarvittavan tiedon.
"Korjauksen ABC"
Muista, että rento hevonen
ottaa kontaktia, se on aktiivinen, ei kuitenkaan hermostunut, eikä kiihtynyt.
Passiivinen, sulkeutunut hevonen ei ole läsnä, syystä: pelko, kipu tms.
Oli järjestys, metodi mikä
tahansa:
* hevonen hyväksyy kaikki
käytettävät varusteet, eikä niiden pukeminen tai niiden kanssa liikkuminen
aiheuta jännitystä:
- levottomuus seistä
paikoillaan, kuopiminen, hännän huiskuttelu, luimiminen, hampaiden narskuttelu,
suun aukominen, kuolaimen lonksuttelu jne.
* hevonen hyväksyy
ohjastuntuman, osaa myödätä eteen, taakse, molemmille sivuille ja ylös, sekä
alas. Osaa nojata vasten jalustinta.
* ymmärtää yhdenohjapysäytyksen ja tämän
lisäksi on opetettu ainakin 3 muuta pysähtymismerkkiä
Seuraavasta satulaanoususta
lähtien ihminen on vastuussa etenemisestä ja hevosen tunnustelusta. Mikään
hevonen ei pelästy ja köyri yhtäkkiä, ellei se tule pelästytetyksi yhtäkkiä.