Hevoseni syö analysoitua heinää ja sen mukaan olen myös valinnut myös yhteensopivan täysrehun. Pussista x se saa lisäravinnetta y ja tuubista b tarpeellisen hivenaineen c. Kengittäjä ja hieroja ovat maamme parhaita, valmentajasta puhumattakaan.
Tallilla matkassa kulkeva koirani barffaa, eli syö raakaravintoa. Lisäksi se saa omega-tabuja ja kalkkia, ihan siltä varalta, ettei se saisi luista ja rustoista riitävästi tarvitsemiaan kivennäisiä ja vitamiineja.
Koira luonnollisesti ulkoilee kanssani sekä tallireissut, että myöskin muutoin virikkeitä täynnä olevalla omalla pihallaan. Kotonakin meillä löytyy jos jonkinmoista leikkikalua ja puuhaa niiksi pariksi tunniksi, jotka se joutuu olemaan ilman minua.
Hevoseni kanssa treenaamme parhaillaan vaativaa kouluratsastusta ja sen tahdissa on parantamisen varaa. Valmentaja juuri antoikin vinkin uudelle hevosfyssarille, joka voisi tulla aukomaan lukkiutuneita lapoja ja toivottavasti auttaisi myös ongelmassa, joka liittyy siihen, ettei hevoseni halua siihen koskettavan juuri lainkaan.
Huoh... pitkä päivä ja viikko on takana, olen ollut töissä päivittäin sen vaaditut kahdeksan tuntia, ajanut joka ilta kiireessä tallille valkkuihin, hoitamaan hevoseni jalat ja puurot valmiiksi. Nakkaan muksut hampparibaarille hoitamaan keskenään iltaruokailunsa ja lupaan heille vitoset per naama aamupalaksi. Nyt kun vielä jaksan pikaisesti piipahtaa kauppaan hakemaan parit mikrosafkat ja pussillisen sipsejä, niin pääsen heittäytymään soffalle. Viimeinkin.
Niskaa kolottaa ja koko viikon ajan huonosti nukutut yöunet painavat päälle. Pitsa mikroon ja sidukka lasiin. Kyllä tämä tästä.... Huomenna taas lähden tallille voimaantumaan =)
perjantai 31. tammikuuta 2014
tiistai 21. tammikuuta 2014
Palikka kerrallaan osa 2.
Haluan muistuttaa teitä rakkaat lukijat, että nämä videopätkät eivät kerro koko totuutta oikeastaan mistään. Ne sisältävät realistista materiaalia siitä, millaista hevosen ratsukouluttaminen voi olla ja miltä se saattaa joskus näyttää.
Minulle tärkeintä koko koulutusskaalassa on se, että hevonen tulee voida luottaa ratsastajaansa. Luottamus taas syntyy siitä, että jos jokin asia tuottaa hevosen vähäistäkin hankaluutta, hevosen on lupa ilmaista ja samaan aikaan sille tarjotaan mahdollisuus löytää itse takaisin mukavuusalueelleen. Täysin kokemattoman hevosen kanssa tämä on tietysti erilainen polultaan, koska se toivottavasti ei ole vielä oppinut mitään kannattamatonta...
Tässä palikoiden toisessa osassa käydään läpi seuraavia kysymyksiä:
-Kun ratsastajalla on jo olemassa merkkikieli, jolla hän pyytää hevosta optimaaliseen asentoon, milloin hän käyttää apujaan, mistä hetkestä ja miten hevosta palkitaan?
-Millä tavoin hevonen ilmentää epätasapainoaan ja mitkä sen kehon muutokset tarvitsevat ratsastajat korjausta ja mitkä taas eivät?
Toiset palikat:
Kyseisellä videolla ei näy, kuinka jo kuukautta aiemmin kyseiselle hevoselle opetettiin ohjastuntuma ja siitä seuraava myötäys. Riittävän toistomäärän jälkeen on hyvin tärkeää antaa hevosen itsensä myös tunnustella tuntumaa ja sen muutoksia. Ratsastajan tekemä myötäys on käytännössä liikkeen mukana menemistä ja ohjastuntuman pehmenemistä, ei suinkaan ohjien poisheittämistä, jonka seurauksena hevonen joutuisi yhä enempi pois tasapainosta.
Tähän väliin haluan muistuttaa, että kaikenlainen eri askellajeissa liikkuminen erilaisilla alustoilla kehittävät hevosen tasapainoa. Silloin kun halutaan hevosen työskentelevän symmetrisesti suorilla ja kaarevilla urilla, tarvitaan myös työskentelyä niillä. Mikäli ratsastaja joutuu toistuvasti auttamaan hevosta tasapainoon, systeemissä on jotakin vialla. Hevonen pyrkii pääsääntöisesti välttämään epätasapainosta johtuvaa joko liikkeen kiihtymistä tai hidastamista.
https://www.youtube.com/watch?v=gO2HX3dft8k
Kyseisellä videolla hevonen ei pyri enää yhtä voimakkaasti kuin aiemmin välttämään ohjastuntumaa kuolaimen taaksen, mutta sen sijaan se nostelee päätään ylös, taivuttaa itseään kaulasta (joka yleisesti liittyy juuri kuolaimen takana ratsastukseen, koska asettuminen pään ja kaulan liittymästä on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta) ja siirtelee vuoroin etu- ja takaosaansa.
Tässä vaiheessa ratsastajan kärsivällisyys on kaiken a ja o. Jotta oikeasta asennosta saataisiin riittävästi toistoja, on syytä priorisoida jälleen ne asiat, joihin keskitytään. Tällä toisella kerralla ne olivat ohjastuntuman lisäksi asetuksen harjoittelu, sekä liikkeen päällä pysyminen. Videon loppupuolella näkyy hetkiä, jossa hevonen ei enää lisää vauhtia etupainoisuuden vuoksi, vaan sen tahti ja tempo hidastuvat selkeästi ja hevonen jää odottamaan ratsastajaa.
Vinkki: Yhden ratsastuskerran aikana voit tehdä satoja, tuhansia toistoja, kun säilytät kriteerin riittävän matalalla.
Löydätkö sinä ne hetket, jolloin hevosen keho ja mieli myötäävät?
Minulle tärkeintä koko koulutusskaalassa on se, että hevonen tulee voida luottaa ratsastajaansa. Luottamus taas syntyy siitä, että jos jokin asia tuottaa hevosen vähäistäkin hankaluutta, hevosen on lupa ilmaista ja samaan aikaan sille tarjotaan mahdollisuus löytää itse takaisin mukavuusalueelleen. Täysin kokemattoman hevosen kanssa tämä on tietysti erilainen polultaan, koska se toivottavasti ei ole vielä oppinut mitään kannattamatonta...
Tässä palikoiden toisessa osassa käydään läpi seuraavia kysymyksiä:
-Kun ratsastajalla on jo olemassa merkkikieli, jolla hän pyytää hevosta optimaaliseen asentoon, milloin hän käyttää apujaan, mistä hetkestä ja miten hevosta palkitaan?
-Millä tavoin hevonen ilmentää epätasapainoaan ja mitkä sen kehon muutokset tarvitsevat ratsastajat korjausta ja mitkä taas eivät?
Toiset palikat:
Kyseisellä videolla ei näy, kuinka jo kuukautta aiemmin kyseiselle hevoselle opetettiin ohjastuntuma ja siitä seuraava myötäys. Riittävän toistomäärän jälkeen on hyvin tärkeää antaa hevosen itsensä myös tunnustella tuntumaa ja sen muutoksia. Ratsastajan tekemä myötäys on käytännössä liikkeen mukana menemistä ja ohjastuntuman pehmenemistä, ei suinkaan ohjien poisheittämistä, jonka seurauksena hevonen joutuisi yhä enempi pois tasapainosta.
Tähän väliin haluan muistuttaa, että kaikenlainen eri askellajeissa liikkuminen erilaisilla alustoilla kehittävät hevosen tasapainoa. Silloin kun halutaan hevosen työskentelevän symmetrisesti suorilla ja kaarevilla urilla, tarvitaan myös työskentelyä niillä. Mikäli ratsastaja joutuu toistuvasti auttamaan hevosta tasapainoon, systeemissä on jotakin vialla. Hevonen pyrkii pääsääntöisesti välttämään epätasapainosta johtuvaa joko liikkeen kiihtymistä tai hidastamista.
https://www.youtube.com/watch?v=gO2HX3dft8k
Kyseisellä videolla hevonen ei pyri enää yhtä voimakkaasti kuin aiemmin välttämään ohjastuntumaa kuolaimen taaksen, mutta sen sijaan se nostelee päätään ylös, taivuttaa itseään kaulasta (joka yleisesti liittyy juuri kuolaimen takana ratsastukseen, koska asettuminen pään ja kaulan liittymästä on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta) ja siirtelee vuoroin etu- ja takaosaansa.
Tässä vaiheessa ratsastajan kärsivällisyys on kaiken a ja o. Jotta oikeasta asennosta saataisiin riittävästi toistoja, on syytä priorisoida jälleen ne asiat, joihin keskitytään. Tällä toisella kerralla ne olivat ohjastuntuman lisäksi asetuksen harjoittelu, sekä liikkeen päällä pysyminen. Videon loppupuolella näkyy hetkiä, jossa hevonen ei enää lisää vauhtia etupainoisuuden vuoksi, vaan sen tahti ja tempo hidastuvat selkeästi ja hevonen jää odottamaan ratsastajaa.
Vinkki: Yhden ratsastuskerran aikana voit tehdä satoja, tuhansia toistoja, kun säilytät kriteerin riittävän matalalla.
Löydätkö sinä ne hetket, jolloin hevosen keho ja mieli myötäävät?
maanantai 20. tammikuuta 2014
Palikka kerrallaan osa 1.
Monesti opetusta seuratessa saattaa vaikuttaa siltä, että toiminnassa ei ole järjenhäivääkään. Tai, että työskentely ei näytä siltä, miltä hyvän ratsastuksen pitäisi näyttää. Saatuani luvan Katri Remekseltä, päädyin hieman avaamaan meidän yhteisiä treenejämme, joissa tavoitteena on rakentaa hevosen tasapainoa palikka kerrallaan. Allaolevissa videopätkissä tapahtuu paljon oppimista, niin hevosella kuin ratsastajalla, mutta matka täydelliseen tasapainoon on vasta alussa, joten olkaa hyvät lukijat kärsivällisiä ja malttakaa mielenne, tulevaisuudessa Katri toivottavasti jakaa julkisesti lisää hänen matkaansa näiden kahden upean tamman kanssa.
Ihan alkuun linkki Katrin ja hänen 5-vuotiaan tammansa ensimmäisiin treeneihin joulukuussa. Tässä vaiheessa vajaan vuoden sairaslomalla ollut tamma on vasta päässyt liikkumaan ratsastajan kanssa. Se on hyvin etupainoinen, epätasapainossa ja pyrkii välttämättään kuolaintuntumaa pakenemalla kuolaimen taakse.
Ensimmäiset kysymykset:
-Miksi hevonen välttää kuolaintuntumaa?
-Mistä epätasapaino johtuu?
-Kuinka hevonen korjaa epätasapainoaan?
-Miten ratsastaja pystyy vaikuttamaan hevoseen?
Ensimmäiset palikat:
-Ohjastuntuma ja sen säilyttäminen on ratsastajan vastuulla.
-Ratsastajan tehtävänä on tehdä havaintoja hevosen liikkeessä ja asennossa, kun haluttu tuntuma on saavutettu.
-Kun hevonen on oikeassa asennossa ja se hyväksyy ohjastuntuman, annetaan sen lisätä vauhtia niin halutessaan.
-Kun hevonen menettää tasapainonsa tai se välttää ohjastuntumaa, hidastetaan vauhtia.
-Ratsastajan tärkein tehtävä on pysyä rauhallisena ja antaa hevoselle sen tarvitsema aika, jotta se saa kasattua oman kehonsa takaisin tasapainoon.
https://www.youtube.com/watch?v=jzMjgl9rN8w
Alkuun on tärkeintä löytää yhteinen kontakti ja vuorovaikutus, jolloin hevonen hyväksyy ratsastajan vaikuttamisen. Tämän saavuttaminen kestää aikaa x ja matkalla hevonen ei tietenkään ole koko ajan optimaalisessa asennossa tai askellajissa. Oleellista kuitenkin on se, että ratsastajalla itsellänä on käsitys siitä, miltä hän haluaa hevosensa tuntuvan ja miten hän haluaa sen liikkuvan. Näistä hetkistä pyritään palkitsemaan. Ei toivotusta ei seuraa mitään reaktiota ratsastajan taholta. Ainoa palikka on säilyttää ohjastuntuma silloin, kun hevonen vielä etsii asentoa, jossa sen olisi parasta olla. Tämä asento luonnollisesti vaihtelee ja siihen vaikuttaa moni seikka. Tässä ensimmäisessä videossa tärkein palikka on ohjastuntuma, sen hyväksymisestä palkitseminen ja ohjastuntuman säilyttäminen.
Vinkki: Ei toivottua liikkumista ei kannata harjoitella, joten aina kun hevonen menettää tasapainonsa, hidastetaan vauhtia ja odotetaan, kunnes se jälleen löytyy.
Löydätkö sinä palkitsemishetket?
Ihan alkuun linkki Katrin ja hänen 5-vuotiaan tammansa ensimmäisiin treeneihin joulukuussa. Tässä vaiheessa vajaan vuoden sairaslomalla ollut tamma on vasta päässyt liikkumaan ratsastajan kanssa. Se on hyvin etupainoinen, epätasapainossa ja pyrkii välttämättään kuolaintuntumaa pakenemalla kuolaimen taakse.
Ensimmäiset kysymykset:
-Miksi hevonen välttää kuolaintuntumaa?
-Mistä epätasapaino johtuu?
-Kuinka hevonen korjaa epätasapainoaan?
-Miten ratsastaja pystyy vaikuttamaan hevoseen?
Ensimmäiset palikat:
-Ohjastuntuma ja sen säilyttäminen on ratsastajan vastuulla.
-Ratsastajan tehtävänä on tehdä havaintoja hevosen liikkeessä ja asennossa, kun haluttu tuntuma on saavutettu.
-Kun hevonen on oikeassa asennossa ja se hyväksyy ohjastuntuman, annetaan sen lisätä vauhtia niin halutessaan.
-Kun hevonen menettää tasapainonsa tai se välttää ohjastuntumaa, hidastetaan vauhtia.
-Ratsastajan tärkein tehtävä on pysyä rauhallisena ja antaa hevoselle sen tarvitsema aika, jotta se saa kasattua oman kehonsa takaisin tasapainoon.
https://www.youtube.com/watch?v=jzMjgl9rN8w
Alkuun on tärkeintä löytää yhteinen kontakti ja vuorovaikutus, jolloin hevonen hyväksyy ratsastajan vaikuttamisen. Tämän saavuttaminen kestää aikaa x ja matkalla hevonen ei tietenkään ole koko ajan optimaalisessa asennossa tai askellajissa. Oleellista kuitenkin on se, että ratsastajalla itsellänä on käsitys siitä, miltä hän haluaa hevosensa tuntuvan ja miten hän haluaa sen liikkuvan. Näistä hetkistä pyritään palkitsemaan. Ei toivotusta ei seuraa mitään reaktiota ratsastajan taholta. Ainoa palikka on säilyttää ohjastuntuma silloin, kun hevonen vielä etsii asentoa, jossa sen olisi parasta olla. Tämä asento luonnollisesti vaihtelee ja siihen vaikuttaa moni seikka. Tässä ensimmäisessä videossa tärkein palikka on ohjastuntuma, sen hyväksymisestä palkitseminen ja ohjastuntuman säilyttäminen.
Vinkki: Ei toivottua liikkumista ei kannata harjoitella, joten aina kun hevonen menettää tasapainonsa, hidastetaan vauhtia ja odotetaan, kunnes se jälleen löytyy.
Löydätkö sinä palkitsemishetket?
torstai 2. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, uusi mahdollisuus
Taakse jäänyt vuosi 2013 sisälsi paljon muutoksia ja antoi samaan aikaan ajattelemisen aihetta.
Päällimäiseksi jäivät rakkaan Napanteri-ruunan menetys elokuussa, opettavainen ja tunteita täynnä oleva EM-kisamatka Jaanan Kivimäen tiimissä, sekä Tunne Hevonen -lehden päättyminen. Edellämainittujen lisäksi vuosi piti sisällään hienoja kohtaamisia ihmisten ja hevosten kanssa. Paljon itsetutkiskelua ja siihen liittyvää kritiikkiä, sekä valintojen tekoa. Näiden tiimoilta päätin hakea Srl:n I-tason valmentajakoulutukseen, joka ensimmäiseltä jaksoltaan ylitti kaikki odotukset. Sekä koulutuksen, että työmäärän puolesta. Erityiskiitos kurssikavereiden tsemppauksesta - Kiitos!
Vuoden pääteeksi "maailmannavassa" asuva Katri starttasi valmennusrinkiä Mikkelin seudulle, kiitos myös tästä mahdollisuudesta.
Vuosi 2014 käynnistyy suurin odotuksin ja täynnä intoa.
Kevättalven arkipäivät kuluvat Jaanan ja Team Kivimäen hevosten kanssa treenaamisesta, viikonloput maakunnissa valmentamisesta, sekä omista opiskeluista. Vuoden 2013 oppineena haluan kannustaa sekä valmentajia/opettajia, että valmennettavia/oppilaita säännölliseen, johdonmukaiseen treenaamiseen ja itsenäiseen harjoitteluun. Kukaan valmentaja/opettaja ei itsessään ole guru, sen enempää kuin kukaan lahjakkuus edisty harjoittelematta. Tavoitteellinen harjoittelu tuottaa aina tulosta. Lahjakkuus vain saattaa helpottaa tiettyjä vaiheita.
Laadittuani muutaman valmennussuunnitelman tälle vuodelle, ajattelin nostaa niistä pääpiirteitä esiin myös tässä blogissa. Tammikuun teemana on rentous.
Rentous
Ratsukon rentous edellyttää vuorovaikutusta, yhteistä merkkikieltä, sekä sopivalle tasolle asetettuja harjoituksia. Liian vaativat tehtävät saavat aikaan jännityssä molemmissa, - niin hevosessa, kuin ratsastajassa. Mikäli ratsastuksessa käytetyt avut eivät ole molemmille selkeät, seurauksena on usein ratsastajan apujen voimistuminen, joka taasen aikaansaa jännitystä molemmissa. Vuorovaikutuksesta ensisijainen vastuu on ratsastajalla, koska hän on päättänyt nousta ratsunsa selkään. Tämän vastuun hyväksyttyään ratsastajan on mahdollista vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin AINA, kun hän havaitsee siinä muutoksen.
Mikään tila ei ole muuttumaton, ei myöskään ratsastajan ja hevosen välillä. Edelleen, ratsastajan vastuulla on säilyttää hevoselle sopiva ohjastuntuma, sekä opettaa hevonen ymmärtämään käyttämiään apuja. Mikäli hevonen vastustaa, ratsastajan tulee ensimmäisenä tarkistaa apujen selkeus, voimakkuus ja molempien asenne ja mielentila. Jännittynyt ratsukko ei nauti työskentelystään.
Vain rento hevonen vastaa hienovaraisiin, mutta selkeisiin apuihin, kykenee reagoimaan yksilölle tyypisellä nopeudella, sekä säilyttää tasapainonsa muuttuvilla urilla ja askelljeissa.
Rentouden tarkkailua:
-myötääkö hevonen symmetrisesti molemmille ohjille asetettaessa - vasemmalle ja oikealle
-ratsastajan myödätessä ohjilla, myötääkö hevonen
- hyväksyykö hevonen ohjastuntuman, jääkö se psyähdyksessä levollisesti seisomaan paikoilleen - ohjat tuntumalla
-lisääkö hevonen aktiivisuuttaan/askelpituuttaan, tempoaan suhteessa käytettyy apuun
Harmaudesta ja lumettomuudesta huolimatta innokkaita vuoden ensimmäisiä treenejä!
torstai 12. joulukuuta 2013
Älä tee mitään!!!!
Jokainen meistä tunnistaa sen hetken, jolloin hevonen tarjoaa jotakin liikettä tai toimintoa ja toisinaan se on toivottua ja toisinaan taas ei. Kyse voi olla laukan tarjoamisesta kulmassa tai vauhdin hidastamisesta, vaikka ratsastajalla oli ajatuksena vain kääntää hevonen voltille. Joskus se voi olla tilanne, jossa hevonen pyörii karsinassa välittömästi kun ihminen saapuu paikalle harjapakin kanssa tai kun kuljetuksessa käytetty riimu puetaan päähän ja hevosen stressireaktio käynnistyy välittömästi.
Kuinka helppoa olisikaan sanoa hevoselle: Älä tee mitään! Anna minun hetkinen miettiä tilannetta ja tarkastella, mistä tämä käytös johtuu. Ja ennen kaikkea, voisinko vaikuttaa siihen jollain tavoin?
Kuinka helppoa olisikaan sanoa hevoselle: Älä tee mitään! Anna minun hetkinen miettiä tilannetta ja tarkastella, mistä tämä käytös johtuu. Ja ennen kaikkea, voisinko vaikuttaa siihen jollain tavoin?
maanantai 9. joulukuuta 2013
Tallinvintin myytinmurtajat osa 3. parempi kuolaimen takana kuin ei ollenkaan kuolaimella
Viime vuosina ratsastus on kehittynyt valitettavasti ikävään suuntaan - poispäin klassisesta/akateemisesta ratsastustaidosta ja niistä ihanteista, joista jo Ksenofon kirjoitti yli 2000 vuotta sitten.
Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy hevosen pään ja kaulan asentoon.
Kuolaimen takana liikkuva hevonen saattaa olla näennäisesti paremmin kontrolloitavissa kuin kuolaimen edessä liikkuva hevonen, mutta mitään yksinkertaisesti selitettävissä olevaa hyvää tai varsinaista hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että se olisi "jokin vaihe" hevosen koulutusskaalassa ei myöskään puolla tätä hevoselle alunperin epämukavaa asentoa (huom! epämukavakin asento voi olla hevoselle kannattava, jos se sillä voi välttyä esim. kuolaimen aiheuttamalta kivulta)
Jo 1800 -luvulla oivallettiin, että ratsastajan käsien vaikutus hevoseen on merkittävämpää ilman jalkojen käyttöä ja päinvastoin, pohkeiden merkitys korostuu ilman käsien käyttöä. "Jalat ilman käsiä - kädet ilman jalkoja" on Baucherin (BAUCHER FRANÇOIS 1796 - 1873) toisen menetelmän yksi merkittävimmistä oivalluksista ja tänä päivänä suuri osa akateemisen/klassisen ratsastuksen opettajista myös allekirjoittavat tämän.
Mitä haittaa siitä on?
Kuolaimen takana liikkumiseen liittyy useampia ongelmia. Suurin niistä ilmenee siten, että kun hevosen turpa siirtyy kohti kaulaa, sen leukakulma sulkeutuu ja hevonen joutuu lihastyöllään pitämään päätään tässä asennossa. Mitä lihaksia se tässä asennossa kehittää onkin huonompi juttu, koska alakaulan ja rintakehän, vatsan ja lapojen lihaksia tarvitaan myös pään ja rintakehän kannatteluun. Käytännössä kuolaimen takana liikkuva hevonen on siis etupainoinen. Erään teorian mukaan, hevosen laskiessa päänsä alas ja liikkuessaan kuolaimen takana, asento mahdollistaa hevosen selän rentoumisen ja takaosan aktivoimisen. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole ja yksinkertaisimmillaan voidaan katsella liikkuvaa hevosta vatupassi kädessä. Etupainoisuus ei ole mielipideasia.
Toinen - eikä mikään vähäinen ongelma liittyy hevosen pään asentoon sivusuunnassa. Käytännössä oikeaoppinen asetus on mahdoton, jos hevonen on kuolaimen takana. Vanha vinkki, jolloin asettaessa ratsastaja näkee hevosen silmäkulman ja sieraimen ei todeutu symmetrisenä asetuksena. Tämä lisäksi hevosen asettuminen pään ja kaulan liittymästä vaikeutuu, jolloin se usein pyrkii taipumaan taaempien nikamien kohdalta, eli taivuttaa kaulaansa. Tätä ei varsinaisesti haluta missään liikkeissä, eikä se siten ole perusteltua, saati toivottua.
Kolmas ongelma liittyy hevosen oppimiseen ja kuolaintumtumaan, jota ei ole silloin, kun hevonen liikkuu kuolaimen takana. Jonkun ratsastajan mielestä hevonen saattaa tuntua ohjille kevyeltä, mutta käytännössä se, mitä hevonen tästä asennosta hyötyy, liittyy kuolaintuntuman välttelyyn.
Asetus on kaiken a ja o
Kun ohjastuntuman on tarkoituksena säilyä pehmeällä tuntumalla niin, että molemmilla ohjilla on yhtä paljon tunnetta, on ymmärrettävää, että asettaminen (hevosen pään kääntäminen pään ja kaulan liittymästä) ei ole toimenpide, joka edellyttää voimaa. Päinvastoin, pehmeästi asettuva, niskastaan (pään ja kaulan liittymästä) myötäävä hevonen rentouttaa samalla päänsä ja kaulansa lihakset, sekä mahdollistaa pehmeän tuntuman myötäämisen ja kokonaisvaltaisen apujen käytön, jossa ohjastuntuma ei aiheuta liiallista ärsykettä.
Mikäli hevonen vastustaa ratsastajan ohjastuntumaa on kyse yleensä joko siitä, että hevonen ei ymmärrä mitä siltä halutaan, tai ratsastajan ohjasotteet ovat liian rajuja tai kenties hevonen pelkää menettävänsä tasapainonsa, jolloin se pyrkii viimeiseen asti välttämään pään kääntämistä.
Rento hevonen oppii noeammin kuin jännittynyt ja ennen kaikkea kannattavia asioita. Lisäksi rennon hevosen kanssa työskentely on turvallista ja mielekästä. Seuraavan kerran noustessasi satulaan, tarkista, kuinka pienellä ohjasotteella/tuntuman muutoksella hevonen asettuu ja millainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaisesti hevosen kehon kannatteluun, asentoon ja liikkeeseen.
Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy hevosen pään ja kaulan asentoon.
Kuolaimen takana liikkuva hevonen saattaa olla näennäisesti paremmin kontrolloitavissa kuin kuolaimen edessä liikkuva hevonen, mutta mitään yksinkertaisesti selitettävissä olevaa hyvää tai varsinaista hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että se olisi "jokin vaihe" hevosen koulutusskaalassa ei myöskään puolla tätä hevoselle alunperin epämukavaa asentoa (huom! epämukavakin asento voi olla hevoselle kannattava, jos se sillä voi välttyä esim. kuolaimen aiheuttamalta kivulta)
Jo 1800 -luvulla oivallettiin, että ratsastajan käsien vaikutus hevoseen on merkittävämpää ilman jalkojen käyttöä ja päinvastoin, pohkeiden merkitys korostuu ilman käsien käyttöä. "Jalat ilman käsiä - kädet ilman jalkoja" on Baucherin (BAUCHER FRANÇOIS 1796 - 1873) toisen menetelmän yksi merkittävimmistä oivalluksista ja tänä päivänä suuri osa akateemisen/klassisen ratsastuksen opettajista myös allekirjoittavat tämän.
Mitä haittaa siitä on?
Kuolaimen takana liikkumiseen liittyy useampia ongelmia. Suurin niistä ilmenee siten, että kun hevosen turpa siirtyy kohti kaulaa, sen leukakulma sulkeutuu ja hevonen joutuu lihastyöllään pitämään päätään tässä asennossa. Mitä lihaksia se tässä asennossa kehittää onkin huonompi juttu, koska alakaulan ja rintakehän, vatsan ja lapojen lihaksia tarvitaan myös pään ja rintakehän kannatteluun. Käytännössä kuolaimen takana liikkuva hevonen on siis etupainoinen. Erään teorian mukaan, hevosen laskiessa päänsä alas ja liikkuessaan kuolaimen takana, asento mahdollistaa hevosen selän rentoumisen ja takaosan aktivoimisen. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole ja yksinkertaisimmillaan voidaan katsella liikkuvaa hevosta vatupassi kädessä. Etupainoisuus ei ole mielipideasia.
Toinen - eikä mikään vähäinen ongelma liittyy hevosen pään asentoon sivusuunnassa. Käytännössä oikeaoppinen asetus on mahdoton, jos hevonen on kuolaimen takana. Vanha vinkki, jolloin asettaessa ratsastaja näkee hevosen silmäkulman ja sieraimen ei todeutu symmetrisenä asetuksena. Tämä lisäksi hevosen asettuminen pään ja kaulan liittymästä vaikeutuu, jolloin se usein pyrkii taipumaan taaempien nikamien kohdalta, eli taivuttaa kaulaansa. Tätä ei varsinaisesti haluta missään liikkeissä, eikä se siten ole perusteltua, saati toivottua.
Kolmas ongelma liittyy hevosen oppimiseen ja kuolaintumtumaan, jota ei ole silloin, kun hevonen liikkuu kuolaimen takana. Jonkun ratsastajan mielestä hevonen saattaa tuntua ohjille kevyeltä, mutta käytännössä se, mitä hevonen tästä asennosta hyötyy, liittyy kuolaintuntuman välttelyyn.
Asetus on kaiken a ja o
Kun ohjastuntuman on tarkoituksena säilyä pehmeällä tuntumalla niin, että molemmilla ohjilla on yhtä paljon tunnetta, on ymmärrettävää, että asettaminen (hevosen pään kääntäminen pään ja kaulan liittymästä) ei ole toimenpide, joka edellyttää voimaa. Päinvastoin, pehmeästi asettuva, niskastaan (pään ja kaulan liittymästä) myötäävä hevonen rentouttaa samalla päänsä ja kaulansa lihakset, sekä mahdollistaa pehmeän tuntuman myötäämisen ja kokonaisvaltaisen apujen käytön, jossa ohjastuntuma ei aiheuta liiallista ärsykettä.
Mikäli hevonen vastustaa ratsastajan ohjastuntumaa on kyse yleensä joko siitä, että hevonen ei ymmärrä mitä siltä halutaan, tai ratsastajan ohjasotteet ovat liian rajuja tai kenties hevonen pelkää menettävänsä tasapainonsa, jolloin se pyrkii viimeiseen asti välttämään pään kääntämistä.
Rento hevonen oppii noeammin kuin jännittynyt ja ennen kaikkea kannattavia asioita. Lisäksi rennon hevosen kanssa työskentely on turvallista ja mielekästä. Seuraavan kerran noustessasi satulaan, tarkista, kuinka pienellä ohjasotteella/tuntuman muutoksella hevonen asettuu ja millainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaisesti hevosen kehon kannatteluun, asentoon ja liikkeeseen.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Hevosen työsopimus
Kavioliittoa solmittaessa syntyy kasapäin erilaisia velvollisuuksia, vastuita, sekä oikeuksia. Ihmisellä toivottavasti on tiedossaan, mihin kaikkeen hän hevosta hankkiessaan sitoutuu, mutta tietääkö hevonen?
Olen tässä laatinut luonnoksen hevosen työsopimusta koskien, jota se kavionjäljellään sitoutuu noudattamaan. Olkaa hyvät.
ps. tätä sopimusta saa mieluusti käyttää ja jakaa. Mainitkaa silti mieluusti lähde.
Hevosen työsopimus
Tämä sopimus on solmittu hevosen __________________ (myöhemmin Hevonen) ja sen omistajan _______________ (myöhemmin Omistaja) välillä.
Tällä sopimuksella Omistaja sitoutuu huolehtimaan hevosestaan, kuin omasta lapsestaan.
1. Huolehtiminen pitää sisällään Hevosen ylläpitokustannukset (mm. talli- tai pihattopaikka, päivittäinen ruokailun 4x päivässä, kavionhuollon, säännöllisen loishäädön, tarvittavat lisävitamiinit)
2. Päivittäisen puhtaanapidon (harjaaminen, loimittaminen, letittäminen jne.,
sekä
3. Hevosen lajityypillisten tarpeiden täyttäminen (päivittäinen ulkoilu muiden lajitovereiden parissa, hyväpohjaisella alueella, mahdollisuuden koskettaa lajitoveria, tai vähintään näköyhteyden lajitoveriin.
4. Omistaja huolehtii Hevoselle sopivista puhtaista ja ehjistä varusteista.
Tällä sopimuksella Hevonen sitoutuu tottelemaan Omistajaa kaikissa tilanteissa, myös niissä, joihin Hevonen joutuu yllättäen.
1. Hevonen sitoutuu myös olemaan liiaksi pelkäämättä, jotta Omistaja ei joudu itse pelästymään tai turhautumaan Hevosen huonon käytöksen vuoksi.
2. Hevonen sitoutuu syömään mahdollisimman vähän, jotta se olisi aina ja kaikkialla taloudellinen ja sopivassa lihaskunnossa.
3. Hevonen sitoutuu olemaan aina kiltti, eivätkö minkäänlaiset tunteenilmaisut ole sille sallittuja. (Poikkeuksena voidaan pitää hörähtelyä tai hirnahtelua, jos ne osoitetaan Omistajalle!!!)
4. Hevonen sitoutuu pysymään terveenä, sekä viimeisesen asti sen tulee välttää kaikenlaista stressaantumista, koska se saattaisi aiheuttaa Omistajalle stressiä.
5. Mikäli omistaja niin haluaa, Hevosen on oltava (väliaikaisesti) valmis luopumaan omista tarpeistaan, etenkin, jos niiden täyttäminen on Omistajalle liian kallista, aikaavievää tai stressaavaa.
6. Hevonen sitoutuu suhtautumaan kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin rauhallisesti ja kärsivällisesti, kuten eläinlääkintä, vuolu ja kengitys.
7. Hevonen sitoutuu matkustamaan millä tahansa kuljetusvälineellä, sekä tarvittaessa suostuu Omistajan Avustajineen avustamaan lastauksessa, mikäli hevonen on rikkonut sopimuksen kohtia 1-3.
8. Hevonen sitoutuu liikkumaan jokapäiväisessä liikuttamisessa aina tahdissa ja tasapainossa, pehmeästi niskastaan myödäten, riippumatta Hevosen sen hetkisestä mielentilasta (katso kohta 3!)
9. Hevonen sitoutuu käyttäytymään vieraissa paikoissa kuten kotona, eivätkä minkäänlaiset jännitystilat tms ole sallittuja etenkään, jos Omistajaa jännittää. (esim. kilpailutilanteet)
10. Hevonen sitoutuu olemaan käytettävissä 365/24/7, eli toisin sanoen AINA, kun omistaja niin haluaa. Hevosella EI OLE oikeutta vapaapäiviin, ylityövapaisiin tai muihinkaan lomiin.
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta, yksi kummallekin sopijapuolelle. Sopimuksen irtisanomisaika on Omistajan puolesta 2 minuuttia ja Hevosella ei ole oikeutta sopimuksen irtisanomiseen.
_________________________ __/__ ____
paikka aika
Allekirjoitukset:
_______________________________
Omistaja
__________________________________________________________________________
Hevonen
Olen tässä laatinut luonnoksen hevosen työsopimusta koskien, jota se kavionjäljellään sitoutuu noudattamaan. Olkaa hyvät.
ps. tätä sopimusta saa mieluusti käyttää ja jakaa. Mainitkaa silti mieluusti lähde.
Hevosen työsopimus
Tämä sopimus on solmittu hevosen __________________ (myöhemmin Hevonen) ja sen omistajan _______________ (myöhemmin Omistaja) välillä.
Tällä sopimuksella Omistaja sitoutuu huolehtimaan hevosestaan, kuin omasta lapsestaan.
1. Huolehtiminen pitää sisällään Hevosen ylläpitokustannukset (mm. talli- tai pihattopaikka, päivittäinen ruokailun 4x päivässä, kavionhuollon, säännöllisen loishäädön, tarvittavat lisävitamiinit)
2. Päivittäisen puhtaanapidon (harjaaminen, loimittaminen, letittäminen jne.,
sekä
3. Hevosen lajityypillisten tarpeiden täyttäminen (päivittäinen ulkoilu muiden lajitovereiden parissa, hyväpohjaisella alueella, mahdollisuuden koskettaa lajitoveria, tai vähintään näköyhteyden lajitoveriin.
4. Omistaja huolehtii Hevoselle sopivista puhtaista ja ehjistä varusteista.
Tällä sopimuksella Hevonen sitoutuu tottelemaan Omistajaa kaikissa tilanteissa, myös niissä, joihin Hevonen joutuu yllättäen.
1. Hevonen sitoutuu myös olemaan liiaksi pelkäämättä, jotta Omistaja ei joudu itse pelästymään tai turhautumaan Hevosen huonon käytöksen vuoksi.
2. Hevonen sitoutuu syömään mahdollisimman vähän, jotta se olisi aina ja kaikkialla taloudellinen ja sopivassa lihaskunnossa.
3. Hevonen sitoutuu olemaan aina kiltti, eivätkö minkäänlaiset tunteenilmaisut ole sille sallittuja. (Poikkeuksena voidaan pitää hörähtelyä tai hirnahtelua, jos ne osoitetaan Omistajalle!!!)
4. Hevonen sitoutuu pysymään terveenä, sekä viimeisesen asti sen tulee välttää kaikenlaista stressaantumista, koska se saattaisi aiheuttaa Omistajalle stressiä.
5. Mikäli omistaja niin haluaa, Hevosen on oltava (väliaikaisesti) valmis luopumaan omista tarpeistaan, etenkin, jos niiden täyttäminen on Omistajalle liian kallista, aikaavievää tai stressaavaa.
6. Hevonen sitoutuu suhtautumaan kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin rauhallisesti ja kärsivällisesti, kuten eläinlääkintä, vuolu ja kengitys.
7. Hevonen sitoutuu matkustamaan millä tahansa kuljetusvälineellä, sekä tarvittaessa suostuu Omistajan Avustajineen avustamaan lastauksessa, mikäli hevonen on rikkonut sopimuksen kohtia 1-3.
8. Hevonen sitoutuu liikkumaan jokapäiväisessä liikuttamisessa aina tahdissa ja tasapainossa, pehmeästi niskastaan myödäten, riippumatta Hevosen sen hetkisestä mielentilasta (katso kohta 3!)
9. Hevonen sitoutuu käyttäytymään vieraissa paikoissa kuten kotona, eivätkä minkäänlaiset jännitystilat tms ole sallittuja etenkään, jos Omistajaa jännittää. (esim. kilpailutilanteet)
10. Hevonen sitoutuu olemaan käytettävissä 365/24/7, eli toisin sanoen AINA, kun omistaja niin haluaa. Hevosella EI OLE oikeutta vapaapäiviin, ylityövapaisiin tai muihinkaan lomiin.
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta, yksi kummallekin sopijapuolelle. Sopimuksen irtisanomisaika on Omistajan puolesta 2 minuuttia ja Hevosella ei ole oikeutta sopimuksen irtisanomiseen.
_________________________ __/__ ____
paikka aika
Allekirjoitukset:
_______________________________
Omistaja
__________________________________________________________________________
Hevonen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)