Viime vuosina hevostaidon myötä on noussut esiin hevosten kieli - kehonkieli, jolla hevoset keskenään kommunikoivat.
"Katsoppa, miten se johtajahevonen potkaisee alempiarvoista pois heiniltä. Se oikeuttaa minut tekemään samoin."
tai että,
" Kyllä ne toisiaan kurittavat huonosta käytöksestä, eli kyllä se hevonen ymmärtää, miksi lyön sitä sen kieltäydyttyä maastoonlähdöstä."
tai yksi parhaista:
"Pyöröaitauskoulutuksen tarkoituksena on kommunikoida hevosen kielellä, - sitä siis osaan- ja sitten kun hevonen hyväksyy?! käyttämäni kielen, se kunnioittaa ja luottaa ihmiseen."
Tuota tuota... jos nyt ihan alkuun vaikka pohditaan sitä hevosten kieltä, joka on siis tosiaan suurelta osin kehonkieltä, niin ihminen ei koskaan, siis ei koskaan saa hevosta luulemaan itseään hevoseksi. Jos hevonen olisi lajina niin tyhmä, se olisi luultavasti kuollut jo sukupuuttoon.
Se, mitä pyöröaitauksessa tai ylipäätään negatiivista vahvistetta käyttäen ja painetta kasvattaen saadaan aikaan, on oppiminen. Eli hevonen oppii välttämään epämukavuutta, kuten sen edelleen lajilleen tyypillisesti kuuluukin tehdä. Toiset hevoset ovat mukavuudehaluisempia kuin toiset ja toiset hevoset oppivat nopeammin kuin toiset. Harva meistä kuitenkaan aidosti haluaa puhtaasti kommunikoida hevosten tavoin. Vai kuinka moni lukijoista on valmis ottamaan hammasparin tai takakaviot syliinsä narulle vastaukseksi?
Seuraavan kerran, kun tekee mieli jutustella hevosen kieltä ja korottaa "ääntä", kannattaa varautua, että huonolla tuurilla hevonen ymmärtää ja vastaa samalla kiellellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti