Viimeisen vuoden aikana olen saanut onnekseni tutustua kouluratsastuksen kilpailumaailmaan lahjakkaan ja hevosrakkaan ratsastajattaren ansiosta. Avoimin mielin ajattelin suhtautua tähän uuteen kokemukseen ja itselleni mukavuusalueen ulkopuoliseen maailmaan. Hevosten kouluttajana minulla on käytännössä rajaton mahdollisuus valmistella hevosta tulevaan ja samaan aikaan hallita merkittävä määrä ulkopuolisia mahdollisia häiriöitä.
Olen parikymmentä vuotta kuunnellut asiakkaiden ja ystävien taholta arvioita siitä, että hevosta vaan ei yksinkertaisesti voi valmistella ihan kaikkeen ja että vieraassa paikassa, kilpailutilanteessa kaikki on herran - oikeastaan tuurin hallussa.
Olen ollut kahtena viikonloppuna seuraamassa kilpailuja ja suurin hämmästyksen aihe koskee sitä kaikkea muuta, mitä hevoselle on jätetty opettamatta. Tai ehkä vieläpä niin, että ne hevoselta pyydettävät asiat ehkä sujuvat ikäänkuin tuurilla kotona ja vieraassa paikassa tuurin lisäksi tarvitaan myös Jupiter oikeassa suhteessa Venukseen.
Jos otetaan vaikkapa esimerkiksi niinkin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia kouluratsulle kuin kuolaintuntuma, voisi jotenkin kuvitella, että kaiken ratsastuksen perustan saavuttaminen ei voi vaatia tunnin verryttelyä turpa ryntäissä. Tai että estekilpailuissa voisi olettaa, että hevonen on nähnyt joskus kukkapuskan, muurin tai vesiesteen. Mutta ei, etukäteen tehty koulutus korvataan hurjalla vauhdilla ja itsesuojeluvaiston puutteella. Niin ja sillä tuurilla. Välillä se menee yli ja välillä taas ei.
En vielä tiedä kumpi on suurempi syyllinen, puutteellinen koulutus vaiko ihmisen luottamuksen puute hevoselle opetettuja asioita kohtaan. Muuttuuko ratsastaja tai hänen käyttämänsä avut stressin myötä ja eikö tätä kaikkea voisi harjoitella etukäteen. Ihan kaikkea. Hevosta ja sen oppimiskykyä ei tule koskaan aliarvioida, motivaatiosta taas ihminen on vastuussa. Kun hevonen seuraavan kerran on "tottelematon" tai se "niskuroi", kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä miksi?
Toivon sydämestäni, että tulee vielä päivä, jolloin ratsastusurheilussa keskitytään ottamaan käyttöön hevosen todellinen oppimiskapasiteetti ja sen myötä ymmärrys, että ehkä jonain päivänä voittaja on se, jolla parhaiten koulutettu ja motivoitu hevonen - happy athlete.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti