perjantai 24. toukokuuta 2013

Ongelmat on ok tai sitten niitä ei edes ole...

Kuvittele, että omistat kilpahevosen, joka tienaa sinulle 100 000 euroa vuodessa, plus ehkä astutus- ja varsamaksut kaiken kunnian päälle. Haittaisiko se, jos hevonen joudutaan aina taluttamaan suitsittuna, lastaamaan vain kuorma-autoon ja tietty kevyesti rauhoitettuna. Tai että kengitys hoidetaan myös rauhoituksen alaisena. Saattaa olla, että hevosta ei voi tarhata, koska se ei pysy missään ja sen hetken kun se pysyy, se juoksee itsensä yltäpäältä hikeen ja pahimmillaan se rikkoo itsensä. Sitä ei kenties voi sitoa kiinni, koska se heittää itsensä käytävällä nurin.  Mutta voi vitsi, että se on hieno suorittaja. Ja se on upeassa lihaskunnossa, sen karva kiiltää ja sen jälkeläisiltä odotetaan paljon. Ja riittävän rankan treenin jälkeen hevonen on tosi onnellinen.
Vai onko?

Hevosen lajityypillisten tarpeiden huomioonottaminen on tietysti tosi haastavaa, mutta vielä vaikeampaa on ymmärtää, mikä kaikki käytös liittyy milloin mihin. Puhuttakaan sen kouluttajan vastuusta. Jokainen, joka hevosta käsittelee ja sen kanssa toimii ihan arjessa, kouluttaa sitä.

Voisi olettaa, että hevosen hyvä ja normaali käsiteltävyys olisi ihan jokaisen edun mukaista. Siitä helppoudesta hyötyy sekä ihminen, että hevonen. Toisaalta, jos sen hyvän käsiteltävyyden ja rentouden hintana on huonompi menestys, entäs sitten?

Oletko koskaan ajattelut, että jos hevonen hädin tuskin antaa satuloida itsensä tai päästää ratsastajan selkäänsä, kuinka pitkään sen ilmaisemat tunteet voi ohittaa ja millä tavoin? Jos hevonen osaisi puhua tai ylipäätään ääntelisi tunnetilojensa mukaisesti, kuinka moni katsoja viihtyisikään valmennus- ja tai kisakentän laidalla? Siellähän kuitenkin suoritetaan hevosen jo osaamia tehtäviä ja sen mukavuusalueella pysyen, eikö niin?

Ilman sarvia ja hampaita, hevonen pyrkii aina tekemään vain sitä, mikä on sille kannattavaa. Toisinaan se kannattavuus näkyy ihmisen kannalta epämiellyttävinä asioina. Jos tästä voisi ja rohkenisi vetää jonkinlaisen johtopäätöksen, se saattaisi kuulua vaikkapa näin: Millainen hevonen - sellainen kouluttaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti