Hevonen ei halua seistä paikoillaan tai ylipäätään pysähtyä. Tähän voi olla monta syytä, kuten ristiriitaiset avut, kipu tai muu epämukavuus, joiden seurauksena hevosen pakoreaktio on käynnistynyt ja lajilleen tyypillisesti käyttäytyen se ei pysty pitämään jalkojaan aloillaan. On myös mahdollista, että pysähtyessään ratsastajan kanssa, (jolloin ratsastaja rajoittaa hevosen pään ja kaulan asentoa ja samalla sen mahdollisuutta tasapainottaa itseään) sen on mahdotonta pysyä paikoillaan tasapainon korjausliikkeestä johtuen.
Pysähtyminen ja paikoillaan seisominen ei ole mitenkään turhanpäiväistä, vaan käytännössä sitä tarvitaan arjessa monessa tilanteessa. Hevonen tarvitsee tiedon, miten sen on helpointa seistä, millainen asento, paikka jne. Tämän lisäksi hevoselle on tärkeää antaa aikaa oman kehonsa järjestelemiseen, koska sillä on "vain" neljä jalkaa.
Mikäli hevosta pakotetaan pysymään paikoillaan, sen stressitaso nousee ja lihakset jännittyvät. Jatkossa hevonen saattaa pyrkiä välttämään pysähtymistä ja sen seurauksena sen vastustelu ratsastajan apuihin yleistyy.
Pysähtymisen ja seisomisen opettelu kannattaa aloittaa ja varhaisessa vaiheessa, jotta kun varsinainen ajo- tai ratsukoulutus alkaa, hevonen ymmärtää pysäyttävät avut ja se on saanut rauhassa oppia seisomaan paikoillaan.
"Kun se ei pysähdy"
Iän kaiken on ollut ns. "kuumia hevosia", jotka kyllä ratsastajan avuista hidastavat vauhtia (ehkä), mutta eivät varsinaisesti pysähdy. Ja jos pysähtyvät, ne eivät jää seisomaan paikoilleen. Mitä kuumeneminen sitten tarkoittaa? Kaikessa yksinkertaisuudessaan pakoreaktion käynnistymistä. Mikä pakoreaktion aiheuttaa? Kuten edellä jo mainitsin, kipu tai muu epämukavuus, jonka seurauksena stressireaktio käynnistyy ja mikäli sitä ei saada keskeytettyä, hevonen pyrkii pakenemaan. Ennaltaehkäisy ja stressitilanteiden välttämäminen on avainjuttu. Saattaa olla, että hevonen ei aiemmin oppimastaan syystä koe esim. pitkin ohjin kävelyä helpotukseksi, vaan päinvastoin. Erityisesti laukkaamisen jälkeen kävely saattaa olla likimain epäpuhdasta tahdittamista, jolloin joka kerta ohjastuntuman lisääntyessä hevonen pyrki pakenemaan.
Mitä hevonen pakenee? Epämukavuutta? Epätasapainoa, joka aiheutuu ratsastajan avuista? Puutteellisen koulutuksen aiheuttamaa vinoutta?
Kaikki liittyvät toinen toisiinsa, mutta johdonmukainen kouluttaja valitsee hevosen kannalta helpoimman lähestymistavan ja sen myötä suunnittelee oppimisen ja fyysisen kehityksen niin, että hevosella on toistuvasti mahdollisuus onnistua. Jotta hevosen tasapaino voisi kehittyä tarkoituksenmukaisesti, sen kehittäminen tulisi aloittaa johdonmukaisesti edeten, pikkuhiljaa vaatimustasoa nostaen.
Tarkkailkaa ja havainnoikaa ympäristöänne ja hevosianne. Jonakin päivänä saattaa vastaan tulla uusia oivalluksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti