maanantai 20. toukokuuta 2013

Tasapainoa etsimässä osa 2.

Meille on opetettu jo vuosikymmeniä, että: älä ratsasta hevosen päätä ja kaulaa, vaan sen jalkoja. Ja että hevosen takajalat pitää saada astumaan syvemmin alle, jotta se voi käyttää selkäänsä. Tai että hevosen pitää taipua rungostaan tietyllä tavalla, jotta voit ratsastaa oikeaoppisen voltin. Kuulostaako tutulta?

Hevosen jalkojen ratsastaminen onkin vaikeampaa mitä kuvitellaan. Tiedätkö miksi? Oletko koskaan nähnyt laukkaavan hevosen pysäyttävän sen jalkoja täydestä vauhdista ja mitä silloin tapahtuu? Jos hevonen lukitsisi jalkansa paikoilleen kesken liikkeen, hevosen keho jatkaisi matkaa vielä pitkään ja jalat murskaantuisivat säpäleiksi, koska niissä ei ole käytännössä lihaksia lainkaan ja ne pitkät jänteet ja nivelsiteet eivät pystyisi vastustamaan fysiikan lakeja.

Entäs se selän käyttäminen? Suoraan selkälihasten alla on luinen ranka ja sisäelimiä, niiden ratsastettavuudelle ei voine laittaa kovinkaan paljoa painoarvoa. Käytännössä se, mitä halutaan on hevosen syvien vatsalihasten tuki ja aktivointi. Jotta hevonen voi astua syvemmin alle, sen täytyy voida ensin nostaa rintakehäänsä ja rentouttaa selkänsä. Tähän samaan kategoriaan liittyy taipuminen.

"Käännä sitä ulkopohkeella ja säilytä ulko-ohjan tuki, taivuta ulkopohkeella sisäpohkeen ympärille!"
Jos haluamme hevosen taipuvan - siis sen verran kuin sen selkäranka ylipäätään taipuu - on syytä olettaa, että sisäpuoleiset vatsa- ja kylkilihakset hoitavat tämänkin homman ja ulkokyljen tehtävänä on venyä rentona. Ja kuten tiedämme, rentoutumaan ei voi pakottaa.

Kun sitten istut satulassa ja hevonen tuntuu kanttaavan kulmassa tai se kaatuu ympyrällä sisäänpäin, ei apujen voimistaminen korjaa tilannetta kuin ehkä hetkeksi. Kaikessa ratsastamisessa on hyvä pitää mielessä se, että jos kerta toisensa jälkeen joutuu korjaamaan jotain kohtaa, hevonen ei ole oppinut ratsastajan tekemästä korjauksesta mitään, se ainoastaan hetkellisesti pyrkii välttämään painetta ja hyvin suurella todennäköisyydellä kompensoi epätasapainoaan jollain muulla tavalla. Ja tämä "muu tapa" tulee ratsastajalle esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun edellisen ongelman korjaaminen on päättynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti