keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Lahjattomat treenaa osa 2.

Kun haluan parantaan hevosen askellajeja tai taipuisuutta ja notkeutta, pidän saman "johtolangan" mielessäni, kuten aina hevosten koulutuksessa: yksi asia kerrallaan.
Jos mietitään, miten prioirisoida eri asioita, voi tehdä listan niiden tärkeysjärjestyksestä. Jokainen asia listalla on itsessään jo tärkeä, mutta seuraavaan vaiheeseen ei edetä edellisen kustannuksella. Listan alku voisi näyttää vaikka tältä:

1. rentous: tarkoittaa sitä, että kaikki työskentely tapahtuu hevosen mukavuusalueella tai hieman sen ylärajalla. Oppimiseen itsessään liittyy yleensä pieni stressi ja koska hevonen on pakoeläin, siihen saattaa vaikuttaa meidän mielestämme epäolennaiset seikat kuten, paikan, varusteiden tai ratsastajan vaihdos. Jos uutta asiaa opetettaessa hevonen jännittyy, ei edetä yhtään pidemmälle ennenkuin hevonen on taas mukavuusalueellaan.

2. eteenpäinpyrkimys: tämä tarkoittaa sitä, että hevosella on liikkeessä ajatus eteenpäin. Vaikka hevonen on rento ja se huomioi ihmistä, se ajattelee silti liikkeellään kohti horisonttia. Paras tapa tappaa eteenpäinpyrkimys on käyttää ristiriitaisia apuja ja /tai rangaista hevosta liikkumisesta.

3. ohjaus: hevonen myötää symmetrisesti molemmille ohjille ja tulee pidätteestä taaksepäin ja myötäyksestä eteenpäin.


Ajatusleikkinä tässä vaiheessa ajoneuvossa on moottori joka käy, siinä on lisäksi kaasu ja jarru, sekä jonkinmoinen ohjauspyörä. Mukavaan ajonautintoon tarvitaan vielä kytkin sekä kierroslukumittari ja vaihteisto, joilla voidaan säädellä sekä kierroksia että vaihteita kunkin askellajin sisällä.

Jos hevonen jännittyy tai sen eteenpäinpyrkimys vähenee, vähenee myös ohjauksen merkitys, sekä ohjasotteiden vaikutus hevoseen. Sammumaisillaan oleva liike on hiukan sama, kuin autosta olisi ohjaus- ja jarrutehostin rikki...

Tästä pieni esimerkki:
Hevosen kehon asento määrä pitkälti askellajin. Kootussa, energisessä käynnissä kierroksia on suunnilleen saman verran kuin hitaassa ravissa. Kun ratsastaja myötää kootussa käynnissä ohjastuntumaa ja antaa hevosen venyttää kaulaansa pidemmäksi, samalla kun etupainoisuus lisääntyy, venyy askelpituus ja parhaimmillaan hevonen lisää vauhtia. Riippuen myötäyksen määrästä ja ratsastajan istunnan vaikutuksesta hevoseen, myötäyshetkellä hevonen joko siirtyy raviin tai lisättyyn käyntiin.

Kun ratsastaja pääsee hevosen kanssa työskentelytasolle, jossa askellajista toiseen siirtymiset ovat sujuvia ja hiuksenhienoja asennon ja/tai kierrosmäärän muutoksia, ollaan lähellä on varsin nautinnollista ratsastusta.

ps. jos edellämainittu esimerkki ei nappaa, koitapa nostaa laukka hevosella, joka torkkuu silmät ummessa pitkin ohjin keskellä kenttää =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti