"Tallinpitäjä sanoi, että hevoseni on alkanut käyttäytyä huonosti. Se kuulemma repii tarhakaverin loimet, riekkuu taluttaessa ja potkii karsinan oveen ruokinta-aikaan. Ja nyt minun pitäisi tehdä asialle jotain. Mitä minä teen, enhän minä sitä hevosta hoida päivisin, vaan maksan siitä tallinpitäjälle, että hän tekee sen?"
"Vein nuoren hevoseni ratsutettavaksi statuksella "pukkikone". Nyt ratsuttajan avustaja, 17-vuotias tyttö on pudonnut hevoseltani ja sen seeurauksena päätynyt sairaalaan. Ratsuttaja peräänkuuluttaa minun vastuutani, että olen korvausvelvollinen. Tällaisesti ei ole kuitenkaan sovittu ja luotin siihen, että ratsuttajalla on kaikki vakuutukset kunnossa. Eikö ammattilaisen pitäisi kyetä arvoimaan kenet selkään laittaa ja minun omistajana oltava myös tietoinen tällaisesta järjestelystä?"
"Tallinpitäjä on alkanut tiuskia minulle ja kerätä ympärilleen kaveripiiriä, johon minä en sattumalta kuulu. Lisäksi minulle naureskellaan ja tiedän, että minusta ja tekemisistäni puhutaan pahaa selän takana. Ei tunnu mukavalta olla ulkopuolinen, kun hevosen omistaminen on ainoa harrastukseni. Lähiseudulla ei ole muita tallipaikkoja, joten näyttää siltä, että minun on oman mielenterveyteni vuoksi luovuttava rakkaasta harrastuksestani ja hevosestani."
"Eräs asiakkaani valittaa koko ajan kaikesta, hänelle ei tunnu mikään riittävän. Ongelmallisinta tässä on se, ettei hän koskaan valita suoraan minulle, vaan nalkuttaa tallityöntekijälle ja muille asiakkaille. Jos tämä ilkeily jäisi vain hevostoiminnan arvosteluksi, voisin sen vielä sietää, mutta sen lisäksi asiakas pohtii perhe-elämäämme, harrastuksiamme ja arvostelee jopa parisuhdettani. Tallin ilmapiiri alkaa kärsiä tästä jo toden teolla. Heitänkö hänet pihalle vai koittaisinko vielä keskustella kuten aikuiset, sivistyneet ihmiset yleensä tekevät."
Hmmm...mahtaako monella muulla alalla olla tällaisia ongelmia? Ja mitä näille ongelmille voisi tehdä? Onko ainoa ratkaisu lajin muuttuminen jälleen elitistiseksi vai auttaisiko hevosajokortti, joka on pakollinen sekä hevosenomistajille, että tallinpitäjille? Koska lain mukaan jokaisella on oikeus sekä omistaa hevonen, että harjoittaa liiketoimintaa alalla, on lajin harrastaja- ja ammattilaisjoukko varsin kirjavaa.
Vai onko kyse kommunikaation ongelmista? Voisiko valmennus tai työnohjaus auttaa ammattilaisia jaksamaan hoitaa oman osuutensa ja sen myötä myös auttaa asiakkaita ymmärtämään, mistä he maksavat ja mitä vastinetta rahoilleen saavat?
Kun mä hankin oman hevosen, en ikinä olisi uskonut että isoin ongelma hevosenpidossa onkin juuri näissä sosiaalisissa suhteissa. Ja vastaus on siinä että mitä ammatillisempi se suhde on sitä parempi. Nyt olen vain maksava asiakas ja se taitaa olla turvallisinta. Ihmissuhteet ON vaiketa ja mitä läheisempiä, sitä vaikeampia. Ja hevosharrastus kuitenkin niin läheisesti liittyy itsetuntoon, vuorovaikutukseen jne että kyll se hevonenkin kärsii jos kemiat ihmisten välillä ei toimi. Pahimmassa tapauksessa ihmisten väliset tunnereaktiot siirtyvät hevosiin. Työnohjaus on kyllä hyvä juttu :-)
VastaaPoistaHevosalalla koko käsite ammattilainen on aika häilyvä. Jos ajattelen vaikka itseni minut voi jokainen luokitella miten haluaa. Olen ammattilainen koska teen töitä vieraiden hevosten kanssa ja jotkut maksavat siitä. Olen amatööri koska minulla ei ole virallista hevosalan koulutusta. Hevoshommat ovat minulle sivutyö koska päätyöni on toisella alalla. Olen harrastaja koska teen töitä hevosten kanssa vain siksi että se on kivaa. Minä en itse luokittele itseäni mitenkään enkä myöskään muita. Minulle kaikki ovat vain ihmisiä jotka tekevät asioita rakkaudesta hevosiin. Ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa tehdä. Jos minä maksan jollekkin siitä että hän hoitaa hevosen minä lähden siitä että hän tekee sen tavalla jonka hän itse parhaiten osaa ja joka on hänen mielestään hevosen etu. Silloin minun pitää antaa tälle ihmiselle työrauha. Sama työrauha jonka haluan myös itselleni silloin kun minä teen töitä muiden ihmisten hevosten kanssa. En minä silloinkaan hyväksy sitä että "asiakas" tulee kertomaan minulle miten minun pitää tehdä "työni". Jos hän sen paremmin tietää silloin se kannattaa tehdä itse.
VastaaPoistaMinä annan työrauhan ja vaadin työrauhan eikä minulla ole koskaan ollut yllämainitun tapaisia ongelmia muiden hevosihmisten kanssa. Ei ammattilaisten eikä amatöörien (jos joku haluaa tätä luokittelua käyttää).
En tarkoittanut ammattitaitoa vaan ammatillista suhtautumista, mikä tietenkin on osa ammattitaitoa. Tarkoitin enemmän sitä että on hyvä jos on asialliset suhteet ostajan ja myyjän välillä, ettei mene niin helposti saippuaoopperaksi. Ja hyvän hengen luominen on tärkeä osa ammattitaitoa, siihen kuuluu myös asiakkaan yksityisyyden kunnioittaminen, eli että asiakkaan hevos- yms pulmia ei ruodita muiden kanssa. Mutta tämä ehkä on enemmän naisten ongelma ;-)
Poista