Hevonen nojaa ohjiin
Hevonen ei hyväksy tuntumaa
Hevonen on vino
Hevonen ei reagoi pidätteeseen
Hevonen avaa suutaan
Hevosen narskuttaa hampaitaan
Hevonen heittää päätään
Hevonen puree kuolaimeen kiinni
Hevonen kaatuu sisään tai ulos
Hevonen vastustaa ohjia
Hevonen ei pysähdy
Hevonen kuumenee
Hevonen menee turpa ryntäissä
Hevonen menee pää taivaissa
Hevonen ei käänny
Hevonen on hidas pohkeelle
Hevonen ei väistä
Hevonen ei taivu...
Kuulostaako tutulta?
Näiden ongelmien taustalla voi toki olla jokin fyysinen vaiva, kipu tai se, että hevonen ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Yhtä todennäköistä on kuitenkin se, että jatkuva paine ohjissa estää hevosta vastaamasta ratsastajan pyyntöihin tai että liian suuri paine ohjissa häiritsee hevosen tasapainoa merkittävästi.
Koska pääosin ihmiset käyttävät kuolaimia ratsastaessa, keskityn tässä bloggauksessa nimenomaan siihen, vaikka myös kuolaimettomilla suitsilla ohjista vetäminen aiheuttaa ihan vastaavia ongelmia.
Kädet - ne kädet
Koska ohjia pidetään käsissä, on syytä keskittyä ensisijaisesti siihen, miten ne toimivat. Yhdessä ja erikseen. On ihan totta, että tuntuman, ohjien pitelyä pitää harjoitella ja että se vaatii jo hieman kehotietoisuutta hahmottaa, mitä vasen käsi tekee ja mitä oikea tekee. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että on helpompaa ja nopeampaa opetella käyttämään käsiä tässä yhteydessä kuin esim. harjoitella käsillä seisomista.
Kädet liittyvät ihmisen kehoon useilla lihaksilla joilla niitä mm. liikutetaan, pidetään paikoillaan, kannatellaan, kierretään, työnnetään eteenpäin ja vedetään kohti kehoa.
Ihmiselle on kovin paljon helpompaa vetää käsiä kohti kehoa, kuin työntää poispäin. Miksi? Siitä syystä, että käsillä voi vetää lähes pelkillä käsien lihaksilla, mutta työntämiseen tarvitaan myös muita lihaksia. Niitä samoja lihaksia, joilla ratsastaja kannattelee itseään staattisessa asennossa istuen. Tai millä maassa vatsallaan makaava ihminen punnertaa itsensä ylös. Menemättä enempää näihin yksityiskohtiin, suosittelen ihan jokaista ratsastajaa kuluttamaan tovin tämän asian pohtimiseen.
Vetovoima
Olen blogannut aiemmin siitä, mitä ohjista vetäminen saa aikaan hevosessa, mutta kertaus ei liene pahitteeksi.
Tuntuma liittyy siihen, kuinka ratsastaja pitelee ohjia ja miten hän käsiään liikuttaessaan ottaa huomioon kunkin hevosen tavan tasapainottaa itseään pään ja kaulan liikkeillä ja asentoa muuttamalla. Jos pienikin vastustus saattaa häiritä hevosen tasapainoa merkittävästi.
Se, minkä ratsastaja yleensä ensimmäisenä havaitsee liittyy hevosen kykyyn ennakoida tulevaa epämukavuutta. Mikäli ratsastaja esim. toistuvasti kääntelee hevosen päätä ja taivuttelee sen kaulaa, hevonen oppii kompensoimaan tämän aiheuttamaa epätasapainoa jollain, esim. lisäämällä vauhtia, hidastamalla vauhtia tai joskus ihan sattumalta vaikkapa kääntämällä takaosaansa vasemalle tai oikealle. Riippuen ratsastajasta, häneltä saattaa täysin mennä ohi ne ensimmäiset pienet muutokset, jotka kielivät epämukavuudesta.
Kun hevonen on oppinut ennakoimaan, että ratsastaja aiheuttaa epätasapainoa, sen keho valmistautuu yhä nopeammin vastaanottamaan ratsastajan apuja ja valitettavasti myös vastustamaan niitä. Tästä syystä ei ole lainkaan harvinaista, että nuori hevonen on ns. jäykkä. Iän tuoma jäykkyys on eri asia, kuin lihaksiston jäykkyys, joka on seurausta jännittämisestä. Hevosen ei siis tarvitse jännittää tai pelätä ratsastajaa, vaan se voi oppia jännittämään kehonsa, jotta ratsastajan vaikutus ei aiheuttaisi kerta toisensa jälkeen epämukavuutta.
Älä siis vedä
Vetämisen lopettaminen ei ole helppoa. Se on yksinkertaista, muttei helppoa. Suuri vaikeus liittyy sekä hevosen, että ihmisen kohdalla lihasmuistiin ja aiemmin opittuun käytökseen, jonka seurauksena noidankehä on valmis. Ensimmäinen askel on kuitenkin se, että tekee päätöksen. Seuraavaksi oman hevosen tarkkailu, havaintojen tekeminen sen suhteen, miten hevonen mihinkin apuun vastaa. Millaisia muutoksia hevosessa tapahtuu, kun ratsastaja liikuttaa ohjia. Mihin suuntaan hevosen massa kulloinkin liikkuu. Päin tuntumaa, poispäin tuntumasta, vaiko epäsymmtrisesti.
Ohjien vaikutusta hevoseen ei voi poissulkea millään, ne vaikuttavat silloinkin, kun jokin toinen apu on suurempi tai merkityksellisempi hevoselle. Vaikka ainoa hevosessa havaittava reaktio olisi pienikin, sen vaikutusta hevosen hyvinvointiin, kehonhallintaan ja tasapainoon ei pidä vähätellä.
Puhumattakaan siitä, kuinka paljon miellyttävämpää ratsastaminen on, kun se tosiaan sujuu kuin tanssi.
Vuoden takainen bloggaus aiheesta:
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/02/tuntuma-ennen-asentoa.html
tiistai 9. helmikuuta 2016
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Ongelmasta selviytyminen on kuin neulansilmä
Jos hevonen ei anna tarhasta kiinni, sitä kannattaa ajaa takaa, kunnes se OPPII, että ei pakeneminen ei auta.
Jos hevonen ei mene traileriin, sen silmät kannattaa peittää ja kantaa se sisään, jotta se OPPII, että vastustelu ei kannata.
Jos hevonen on liian reipas ratsastaa, kannattaa vähentää heinää ja juoksuttaa se ennen ratsastusta, jotta se OPPII, että jonain päivänä kannattaa käyttäytyä rauhallisesti.
Jos hevonen nykii jalkaa kengittäessä, sitä kannattaa vetäistä vasaralla mahaan, jotta se OPPII, että se teki väärin.
Jos hevonen on epäsymmetrinen, kannattaa lähteä salille, jotta symmetrinen ratsastajan keskivartalon kautta hevonen OPPII olemaan suora.
Oppiiko tosiaan?
No ei opi, kuin ehkä kerran tuhannesta tai vielä harvemmin ja silloinkin sattumalta.
Olen kohtalaisen hämmästynyt siitä, miten laiskoja ihmiset ovat oppimaan, etsimään tietoa, saati toteuttamaan sitä käytännössä. Jos ja kun aina onneksi välillä näen mielettömän hienoa ja harmonista ratsastusta tai hevosten kouluttamista, ei ensimmäiseksi tule mieleen että: Onpas siinä helppo hevonen tai yksinkertaisesti vaan lahjakas ratsastaja/kouluttaja. Ei, ensimmäiseksi haluan tarkkailla ko. työskentelyä ja etsiä, löydänkö systeemin avaimen. Sitten haluan tavata ihmisen ja kysyä, mistä hän on oppinsa saanut, millä hän hevostaan motivoi ja miten lopputulokseen on päästy. Silloin kun tämä mahdollisuus on tullut eteen, olen saanut aina saman vastauksen: Se on vuosien pitkäjännitteisen työskentelyn tulos.
Pikaratkaisua ei ole
Saan viikottain yhteydenottoja, viime aikoina jopa päivittäin ihmisiltä, jotka ovat tavalla tai toisella pulassa hevosensa kanssa. Avun tarpeen tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta. MUTTA, mikään yksittäinen puhelimessa tai messengerissä annettu neuvo ei korjaa vuosien pieleen mennyttä koulutusta.
Neuvoja kannattaa kysyä ja vaikka sadalta kouluttajalta. Sitten kun olet selvillä siitä, mihin hänen koulutuksensa perustuu, millaisia vahvisteita käytetään jne, kannattaa valita YKSI linja, jota lähtee ensin seuraamaan. Kukasta toiseen lentäminen ja yhden jos toisen systeeminen kokeilu saa vain sekä omistajan, että hevosen sekaisin.
Mitään tulosta tai suurta muutosta ei yleensä tule parilla harjoittelu kerralla. Siihen kannattaa varautua. Kuin myös siihen, että harjoittelusta vastuu on aina omistajalla. Kouluttaja antaa työkalut selviytyä karikoista, mutta arjen treeniä hän harvoin tekee.
Pelkkä ruokapalkinnon käyttäminen ei tee kenestäkään vielä kouluttajaa, edes huonoa sellaista. Oikea ajoitus, ymmärrys siitä, mitä käytöstä halutaan vahvistaa ovat ensimmäiset askeleet. Tätä harjoittelua varten on olemassa onneksi kasapäin kursseja, joita voi käydä verkossa, livenä, on luentoja, opettajia ja ohjaajia. Tietoa siis on saatavilla.
Neulansilmä
Kun seuraavan kerran tulee ongelma eteen, kyseessä on VALINTA, jatkanko näin vai vihellänkö pelin poikki ja otan riskin, että voisin hevoseni kanssa vaikkapa oppia jotain uutta. On oikeasti helpompaa jatkaa tutulla tavalla, kuin oppia uutta. Se on sukeltaminen pikkuriikkisen neulansilmän läpi, jonka takana tiedät olevan jotain uutta - muutoksen mahdollistavaa, mutta kokonaisuudesta ei ehkä saa edes käryä. Joskus on vain uskallettava ottaa riski.
Lopuksi vielä, minä en tiedä vielä kaikkea, enkä kuvittelekaan niin. Tiedän aika hyvin, missä oma osaamiseni menee, mutta olen jatkuvasti utelias. Luen kirjoja, tutkimuksia, seuraan niin hyvää kuin mielestäni huonoa ratsastusta, valmennusta, harjoittelen eri eläinlajien kouluttamista ja loppujen lopuksi, olen pohjattoman innokas oppimaan uusia asioita. Sillä pääsee jo pitkälle. Tai ainakin eteenpäin.
Jos hevonen ei mene traileriin, sen silmät kannattaa peittää ja kantaa se sisään, jotta se OPPII, että vastustelu ei kannata.
Jos hevonen on liian reipas ratsastaa, kannattaa vähentää heinää ja juoksuttaa se ennen ratsastusta, jotta se OPPII, että jonain päivänä kannattaa käyttäytyä rauhallisesti.
Jos hevonen nykii jalkaa kengittäessä, sitä kannattaa vetäistä vasaralla mahaan, jotta se OPPII, että se teki väärin.
Jos hevonen on epäsymmetrinen, kannattaa lähteä salille, jotta symmetrinen ratsastajan keskivartalon kautta hevonen OPPII olemaan suora.
Oppiiko tosiaan?
No ei opi, kuin ehkä kerran tuhannesta tai vielä harvemmin ja silloinkin sattumalta.
Olen kohtalaisen hämmästynyt siitä, miten laiskoja ihmiset ovat oppimaan, etsimään tietoa, saati toteuttamaan sitä käytännössä. Jos ja kun aina onneksi välillä näen mielettömän hienoa ja harmonista ratsastusta tai hevosten kouluttamista, ei ensimmäiseksi tule mieleen että: Onpas siinä helppo hevonen tai yksinkertaisesti vaan lahjakas ratsastaja/kouluttaja. Ei, ensimmäiseksi haluan tarkkailla ko. työskentelyä ja etsiä, löydänkö systeemin avaimen. Sitten haluan tavata ihmisen ja kysyä, mistä hän on oppinsa saanut, millä hän hevostaan motivoi ja miten lopputulokseen on päästy. Silloin kun tämä mahdollisuus on tullut eteen, olen saanut aina saman vastauksen: Se on vuosien pitkäjännitteisen työskentelyn tulos.
Pikaratkaisua ei ole
Saan viikottain yhteydenottoja, viime aikoina jopa päivittäin ihmisiltä, jotka ovat tavalla tai toisella pulassa hevosensa kanssa. Avun tarpeen tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta. MUTTA, mikään yksittäinen puhelimessa tai messengerissä annettu neuvo ei korjaa vuosien pieleen mennyttä koulutusta.
Neuvoja kannattaa kysyä ja vaikka sadalta kouluttajalta. Sitten kun olet selvillä siitä, mihin hänen koulutuksensa perustuu, millaisia vahvisteita käytetään jne, kannattaa valita YKSI linja, jota lähtee ensin seuraamaan. Kukasta toiseen lentäminen ja yhden jos toisen systeeminen kokeilu saa vain sekä omistajan, että hevosen sekaisin.
Mitään tulosta tai suurta muutosta ei yleensä tule parilla harjoittelu kerralla. Siihen kannattaa varautua. Kuin myös siihen, että harjoittelusta vastuu on aina omistajalla. Kouluttaja antaa työkalut selviytyä karikoista, mutta arjen treeniä hän harvoin tekee.
Pelkkä ruokapalkinnon käyttäminen ei tee kenestäkään vielä kouluttajaa, edes huonoa sellaista. Oikea ajoitus, ymmärrys siitä, mitä käytöstä halutaan vahvistaa ovat ensimmäiset askeleet. Tätä harjoittelua varten on olemassa onneksi kasapäin kursseja, joita voi käydä verkossa, livenä, on luentoja, opettajia ja ohjaajia. Tietoa siis on saatavilla.
Neulansilmä
Kun seuraavan kerran tulee ongelma eteen, kyseessä on VALINTA, jatkanko näin vai vihellänkö pelin poikki ja otan riskin, että voisin hevoseni kanssa vaikkapa oppia jotain uutta. On oikeasti helpompaa jatkaa tutulla tavalla, kuin oppia uutta. Se on sukeltaminen pikkuriikkisen neulansilmän läpi, jonka takana tiedät olevan jotain uutta - muutoksen mahdollistavaa, mutta kokonaisuudesta ei ehkä saa edes käryä. Joskus on vain uskallettava ottaa riski.
Lopuksi vielä, minä en tiedä vielä kaikkea, enkä kuvittelekaan niin. Tiedän aika hyvin, missä oma osaamiseni menee, mutta olen jatkuvasti utelias. Luen kirjoja, tutkimuksia, seuraan niin hyvää kuin mielestäni huonoa ratsastusta, valmennusta, harjoittelen eri eläinlajien kouluttamista ja loppujen lopuksi, olen pohjattoman innokas oppimaan uusia asioita. Sillä pääsee jo pitkälle. Tai ainakin eteenpäin.
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
Fakta ja fiktio
"Jos se kerran toimii, se on totta" tai "Ei se vaan sattumalta tehnyt oikein", kuulostaako tutulta?
Niin minustakin. Mitä enemmän eläinten käyttäytymistä, niiden tarpeita ja kykyä oppia tutkitaan, sitä suurempi vedenjakaja tieteestä tulee hevosharrastajien ja -ammattilaisten välille.
Vaikuttaa siltä, että kaikki sellainen opetus, koulutus ja valmennus, joka ei ole mitattavissa, vaan perustuu ainoastaan ratsastajan sen hetkiseen kokemukseen ja opettajalta tai valmentajalta saatuun palautteeseen on uskottavaa. "Minähän koin sen juuri äsken, eli se tapahtui oikeasti?"
Tässä päästään faktaan ja fiktioon. Jos otetaan ihan todennäköisyyden laskeminen tähän avuksi, niin voit tarkastella onnistumistasi niin, että jos teet jonkin liikkeen (esim. vasemman laukan nosto) tunnin aikana esim. 20 kertaa: niin millä todennäköisyydellä hevonen nostaa laukan aina samalla tavalla 20/20, tai joka toinen kerta 10/20 tai vielä harvemmin? 5/20? Jos jokin tapahtuu harvemmin kuin 50%, niin kyseessä voi hyvinkin olla vain sattuma. Jos onnistut valmennustunnilla 20/20, mutta seuraavan viikon kotiharjoituksissa vain 5/20, niin voitko olettaa osaavasi asian? Tai että voitko olettaa hevosen osaavan sen?
Mitä tulee operantisti kouluttaviin hevosihmisiin, juuri kyllä niihin, jotka tutkimuksia ja tiedettä kumartavat, heistä varmasti melko moni osaa heittämällä sanoa, millä todennäköisyydellä jokin käytös esiintyy tai millä todennäköisyydellä hevonen kykenee suoriutumaan seuraavasta tehtävästä.
Tiede - hyvä renki, mutta huono isäntä
Tieto ja tutkimukset ovat ihmisiä varten. Tutkimuksia tekevät he, joilla on palava intohimo (tai jokin muu vähintään yhtä hyvä syy) tutkimuksen aihetta kohtaan. He, jotka viis veisaavat siitä mitä joku on tutkinut, ovat mielikuvituksen, rikkinäisen puhelimen ja kokemuksen varassa.
Tässä vaiheessa huomautan, etten väheksy kokemusta tai maalaisjärkeä, mutta niidenkin käyttämiseen tarvitaan tietoa. Vaikka tieto olisi hankittu millä tahansa tavoin, se on sen haltijalle tärkeä osa valintojen ja päätösten tekemistä varten.
Pelkkä tutkittu tieto ei tee ketään onnelliseksi, vaikka kyseessä olisi faktaa siitä, että hevosta sattuu suuhun, jos sitä kuolaimet suussa vedetään ohjista. Tästä tiedosta voi toki syyllistyä niin halutessaan päästää tieteen isännäksi (vastustamalla tietoa ja kiistämällä sen) tai ottaa tieto hyödyksi (tarkistutat hevosen suun, kuolaimet ja opettelet ratsastamaan vetämättä) ja kriittisesti suhtautuen kokeilla, pohtia, tunnustella, kuinka tämä tieto istuu minun tekemiseeni.
On päivän selvää, että ihmiset ovat erilaisia. On heitä, jotka pohjattoman uteliaina etsivät uusia tuulia, kenties itsekin tutkivat ympäröivää maailmaa erilaisine elementteineen ja sitten on heitä, jotka tyytyvät valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamiseen vaivaamatta koskaan päätään sillä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tähän väliin mahtuu vielä monelaisia ajattelijoita ja tekijöitä, joista jokaiselle tietoa on tarjolla tasapuolisesti. On valinta ottaako sen tiedon avukseen vai jättääkö ottamatta. Ihan yhtä lailla on valinta lyödä hevosta tai jättää lyömättä.
Tieto kuuluu kaikille
Olemme nyt 2016 onnekkaampia monessa suhteessa kuin ennen. Tänään ei tarvitse itse opiskella ulkomailla, väitellä tohtoriksi ja käyttää koko elämäntyötään tiedon hankkimiseksi. Tänään se on vapaasti tarjolla ihan jokaiselle. Kaikkeen tietoon kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Siis ihan kaikkeen. Vaikka se tuntuisi istuvan juuri omaan pirtaan, sitä kannattaa silti kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan tarkoita ylentöntä vastaan inttämistä tai tiedonsaattajan "ampumista". Terve kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että jos löydät tiedon a. et tyydy siihen, vaan selvität, onko tiedosta a saatavilla lisää tietoa 1,2,3 tai jotain. Ja jos on, mitä eroa näillä tiedoilla tai tuloksilla on. Onko niissä otettu huomioon kaikki mahdollinen (jota itse osaat epäillä) ja että kuinka todennäköisenä sinä itse pidät sitä, että tämä voi olla faktaa.
Mitä enemmän me saamme tietoa hevosesta eläimenä ja mitä enemmän me ymmärrämme oppimisen lainalaisuuksia, sitä helpommaksi hevosten ja meidän elämä muuttuu. Sitä turvallisempaa tekeminen hevosten kanssa on ja sitä vähemmän hevosten hyvinvointi vaarantuu.
Siis, nyt kun kylmää, pimeää ja kaikkea, ottakaan hyvä kirja käteen, käykää luennoilla, kursseilla ja etsikää, olkaa uteliaita. Jonain päivänä saatat nauraa sille käsitykselle ja mielipiteelle, mikä sinulla tänään.
Niin minustakin. Mitä enemmän eläinten käyttäytymistä, niiden tarpeita ja kykyä oppia tutkitaan, sitä suurempi vedenjakaja tieteestä tulee hevosharrastajien ja -ammattilaisten välille.
Vaikuttaa siltä, että kaikki sellainen opetus, koulutus ja valmennus, joka ei ole mitattavissa, vaan perustuu ainoastaan ratsastajan sen hetkiseen kokemukseen ja opettajalta tai valmentajalta saatuun palautteeseen on uskottavaa. "Minähän koin sen juuri äsken, eli se tapahtui oikeasti?"
Tässä päästään faktaan ja fiktioon. Jos otetaan ihan todennäköisyyden laskeminen tähän avuksi, niin voit tarkastella onnistumistasi niin, että jos teet jonkin liikkeen (esim. vasemman laukan nosto) tunnin aikana esim. 20 kertaa: niin millä todennäköisyydellä hevonen nostaa laukan aina samalla tavalla 20/20, tai joka toinen kerta 10/20 tai vielä harvemmin? 5/20? Jos jokin tapahtuu harvemmin kuin 50%, niin kyseessä voi hyvinkin olla vain sattuma. Jos onnistut valmennustunnilla 20/20, mutta seuraavan viikon kotiharjoituksissa vain 5/20, niin voitko olettaa osaavasi asian? Tai että voitko olettaa hevosen osaavan sen?
Mitä tulee operantisti kouluttaviin hevosihmisiin, juuri kyllä niihin, jotka tutkimuksia ja tiedettä kumartavat, heistä varmasti melko moni osaa heittämällä sanoa, millä todennäköisyydellä jokin käytös esiintyy tai millä todennäköisyydellä hevonen kykenee suoriutumaan seuraavasta tehtävästä.
Tiede - hyvä renki, mutta huono isäntä
Tieto ja tutkimukset ovat ihmisiä varten. Tutkimuksia tekevät he, joilla on palava intohimo (tai jokin muu vähintään yhtä hyvä syy) tutkimuksen aihetta kohtaan. He, jotka viis veisaavat siitä mitä joku on tutkinut, ovat mielikuvituksen, rikkinäisen puhelimen ja kokemuksen varassa.
Tässä vaiheessa huomautan, etten väheksy kokemusta tai maalaisjärkeä, mutta niidenkin käyttämiseen tarvitaan tietoa. Vaikka tieto olisi hankittu millä tahansa tavoin, se on sen haltijalle tärkeä osa valintojen ja päätösten tekemistä varten.
Pelkkä tutkittu tieto ei tee ketään onnelliseksi, vaikka kyseessä olisi faktaa siitä, että hevosta sattuu suuhun, jos sitä kuolaimet suussa vedetään ohjista. Tästä tiedosta voi toki syyllistyä niin halutessaan päästää tieteen isännäksi (vastustamalla tietoa ja kiistämällä sen) tai ottaa tieto hyödyksi (tarkistutat hevosen suun, kuolaimet ja opettelet ratsastamaan vetämättä) ja kriittisesti suhtautuen kokeilla, pohtia, tunnustella, kuinka tämä tieto istuu minun tekemiseeni.
On päivän selvää, että ihmiset ovat erilaisia. On heitä, jotka pohjattoman uteliaina etsivät uusia tuulia, kenties itsekin tutkivat ympäröivää maailmaa erilaisine elementteineen ja sitten on heitä, jotka tyytyvät valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamiseen vaivaamatta koskaan päätään sillä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tähän väliin mahtuu vielä monelaisia ajattelijoita ja tekijöitä, joista jokaiselle tietoa on tarjolla tasapuolisesti. On valinta ottaako sen tiedon avukseen vai jättääkö ottamatta. Ihan yhtä lailla on valinta lyödä hevosta tai jättää lyömättä.
Tieto kuuluu kaikille
Olemme nyt 2016 onnekkaampia monessa suhteessa kuin ennen. Tänään ei tarvitse itse opiskella ulkomailla, väitellä tohtoriksi ja käyttää koko elämäntyötään tiedon hankkimiseksi. Tänään se on vapaasti tarjolla ihan jokaiselle. Kaikkeen tietoon kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Siis ihan kaikkeen. Vaikka se tuntuisi istuvan juuri omaan pirtaan, sitä kannattaa silti kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan tarkoita ylentöntä vastaan inttämistä tai tiedonsaattajan "ampumista". Terve kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että jos löydät tiedon a. et tyydy siihen, vaan selvität, onko tiedosta a saatavilla lisää tietoa 1,2,3 tai jotain. Ja jos on, mitä eroa näillä tiedoilla tai tuloksilla on. Onko niissä otettu huomioon kaikki mahdollinen (jota itse osaat epäillä) ja että kuinka todennäköisenä sinä itse pidät sitä, että tämä voi olla faktaa.
Mitä enemmän me saamme tietoa hevosesta eläimenä ja mitä enemmän me ymmärrämme oppimisen lainalaisuuksia, sitä helpommaksi hevosten ja meidän elämä muuttuu. Sitä turvallisempaa tekeminen hevosten kanssa on ja sitä vähemmän hevosten hyvinvointi vaarantuu.
Siis, nyt kun kylmää, pimeää ja kaikkea, ottakaan hyvä kirja käteen, käykää luennoilla, kursseilla ja etsikää, olkaa uteliaita. Jonain päivänä saatat nauraa sille käsitykselle ja mielipiteelle, mikä sinulla tänään.
tiistai 12. tammikuuta 2016
Hevosen käytös voi muuttua pakkasella
Saimme Suomeen talven, lopultakin. Sitä edeltävät pakkaset koettelivat monien tallinpitäjien ja hevostenomistajien hermoja. Koppuraiset, lumettomat tarhat, 30 asteen pakkanen, päästä häntään loimitetut hevoset, tallissa jäätyvät vesiputket ja viemärit, just name it.
Kovilla pakkasilla hevoset pyrkivät säästämään energiaa ja siksi ne eivät juuri liiku tarhassa. Toki huonolla pohjalla on oma osuutensa siihen. Nyt sään hieman lauhduttua ja lumen peittäessä maan, ollaan helisemässä kun hevoset käyvät kierroksilla. Tuuli ja sen purevuus lisää hevosten kierroksia potenssiin sata.
Se aiemmin rauhallinen, peräti laiska hevonen saattaa olla tallista ulos kävellessä kuin leija. Ei kiva.
Sen sijaan, että tilannetta yritetään korjata korvaamalla puuttellinen liikunta juoksuttamalla, olisi nyt oiva hetki siirtyä hevosen aivojen hyväksi käyttöön. Siinä päiväkausien irti tai liinan päässä juoksuttamisessa jne on omat riskinsä sekä tapaturmien tiimoilta, että myös siihen mahdollisesti liittyvän pelkoreaktion syntymisen seurauksena. Saattaa mennä muutamakin juoksutus/riehumiskerta ennenkuin hevonen on palannut ennalleen. Eikä välttämättä edes palaa, ainakaan tänä talvena.
Vaikka tilanne taatusti ärsyttää monia meistä, ongelmiin keskittymisen sijaan nyt olisi oiva mahdollisuus harjoitella entistä paremmaksi kaikkia niitä asioita, jotka sujuvat jotenkuten. Paikoillaan seisomista, rauhoittumista jne. Ja jos niissä ei ole mitään harjoiteltavaa, tätä alun ongelmaa ei teillä sitten ollutkaan.
Hyviä ja rentoja treenihetkiä ja lisää tunta!
Kovilla pakkasilla hevoset pyrkivät säästämään energiaa ja siksi ne eivät juuri liiku tarhassa. Toki huonolla pohjalla on oma osuutensa siihen. Nyt sään hieman lauhduttua ja lumen peittäessä maan, ollaan helisemässä kun hevoset käyvät kierroksilla. Tuuli ja sen purevuus lisää hevosten kierroksia potenssiin sata.
Se aiemmin rauhallinen, peräti laiska hevonen saattaa olla tallista ulos kävellessä kuin leija. Ei kiva.
Sen sijaan, että tilannetta yritetään korjata korvaamalla puuttellinen liikunta juoksuttamalla, olisi nyt oiva hetki siirtyä hevosen aivojen hyväksi käyttöön. Siinä päiväkausien irti tai liinan päässä juoksuttamisessa jne on omat riskinsä sekä tapaturmien tiimoilta, että myös siihen mahdollisesti liittyvän pelkoreaktion syntymisen seurauksena. Saattaa mennä muutamakin juoksutus/riehumiskerta ennenkuin hevonen on palannut ennalleen. Eikä välttämättä edes palaa, ainakaan tänä talvena.
Vaikka tilanne taatusti ärsyttää monia meistä, ongelmiin keskittymisen sijaan nyt olisi oiva mahdollisuus harjoitella entistä paremmaksi kaikkia niitä asioita, jotka sujuvat jotenkuten. Paikoillaan seisomista, rauhoittumista jne. Ja jos niissä ei ole mitään harjoiteltavaa, tätä alun ongelmaa ei teillä sitten ollutkaan.
Hyviä ja rentoja treenihetkiä ja lisää tunta!
Onnistuneen koulutuksen edellytykset
On hienoa, että viimein on tullut yleiseksi tavaksi keskustella siitä, mikä on hyvää kouluttamista ja mikä vähemmän hyvää. Ideaali lähtökohta on se, että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi (ihminen myös), hevonen on rauhallinen ja sille opetettavat asiat ovat koko ajan sillä tasolla, ettei mikään tehtävä ole sille ylitsepääsemättömän vaikeaa joko fyysisesti tai psyykkisesti. Se, toteuuko tämä arjessa on kuitenkin aina omistajan käsissä. Otan tähän pari esimerkkiä siitä, että koulutus voi sujua hyvin ja kaikkien kannalta sekä onnistuneesti, että turvallisesti siitä huolimatta, että lähtötilanteessa perusedellytys - rauhallinen hevonen - ei ole toteutunut.
1. Hevonen on hermostunut aina ihmisen läsnäollessa.
Tällaisessa tilanteessa saattaa olla vaikea löydää paikkaa tai hetkeä, jossa hevonen olisi riittävän rauhallinen koulutuksen aloittamiseksi. Jos esim. arjessa tapahtuvat hoitotoimenpiteet, kuten tarhaaminen, loimitus, suojien laittaminen jne aiheuttavat päivästä toiseen stressiä, eikä hevonen rauhoitu tarhassa ollessaan saati kentällä tai maneesissa, on yksi vaihtoehto kouluttaa sille ensimmäiseksi joku tarpeeton tehtävä. Tarpeeton siksi, että vaikka se jatkossa hieman kiihtyisi tehtävää suorittaessa, sillä ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä.
Uuden tehtävän opettaminen voi olla kannattavaa jo siksi, että kun hevosella ei ole kokemushistoriaa ko. tehtävään liittyen, se yleensä aina lajityypilliseen tapaansa on utelias ja onnistumisia saadaan jo hyvin nopeasti aikaan. Oman kokemukseni mukaan hevoset rauhoittuvat hyvin nopeasti, kun ne oppivat, että johonkin tekemiseen liittyy selkeä johdonmukaisuus. Luonnollisesti positiivisen vahvistamisen lisääminen tehostaa oppimista ja sen muita hyvä vaikutuksia ovat mm. hevosen asenne ihmistä kohtaa muuttuu toistojen myötä positiivisemmaksi, sen aktiivisuus ja aloitekyky kasvaa ja lisäksi sen toiminta, eli käytös muuttuu yhä ennalta-arvattavammaksi. Jos se ensimmäinen käytös olisi vaikkapa kosketuskepin perässä tarhaan rauhallisesti kävely, se mahdollisesti muuttaa sekä hevosen arkea ihan heti, että vaikuttaa kaikkien kyseisen hevosen lähellä toimivien ihmisten arkea.
Arjen pienillä asioilla on suuri merkitys sekä hevosiin, että niiden kanssa toimiviin ihmisiin.
2. Hevosen hoitotoimenpiteet eivät suju
Silloin kun madottaminen, rokottaminen tai kengitys vaativat erityisvalmisteluita, rauhoitusta, saati pakkokeinoja, kuten huulipuristinta on hyvä muistaa, että kaikki ennakoivat vihjeet tulevasta vaikuttavat hevosen rauhallisuuteen. Pienikin vihjaus tulevasta kääntää hevosen toiminnan päälaelleen. Mitä useammin tällaisia tilanteita hevosen elämässä tulee, sitä epäluuloisemmaksi se saattaa muuttua myös uusia asioita kohtaan.
Jokainen, joka on elänyt hevosen kanssa, jonka itsesuojeluvaisto kehottaa sitä välttämään em. tilanteita tietää, se kerrankin kuussa tapahtuvat hoitotoimenpide vaikuttaa myös arkeen.
Hevosta voi onnistua muutaman kerran huijaamaan esim. madottamalla sitä eri puolelta kuin yleensä, mutta lajilleen tyypillisesti ne oppivat myös nämä joskus kerrasta.
Se, millä hoitotoimenpiteisiin päästään vaikuttamaan positiivisessa hengessä liittyy mielestäni oleellisesti siihen, kuinka ihminen niihin suhtautuu. Tässä yhteydessä en nyt tarkoita erityisesti ihmisen tunnetilaa tms. vaan sitä, että toistuvasti (päivittäin) tapahtuvat asiat, joihin liitetään jotain positiivista alkavat muuttumaan hevosen mielestä enemmän miellyttäviksi.
Asiat voi tehdä juuri niin monimutkaisiksi tai vaikeiksi, miten kukin haluaa. On kuitenkin harmillista, jos käytössä olevia koulutuksellisia menetelmiä ei hyödynnetä, koska helppo ja sujuva arki on kaiken muun perusta.
Muun muassa näitä asioita opiskellaan Hevostaitokoulun verkkokursseilla. Tervetuloa mukaan!
https://koirakouluverkossa.fi/kauppa/verkkovalmennukset/hevostaitokoulu/
1. Hevonen on hermostunut aina ihmisen läsnäollessa.
Tällaisessa tilanteessa saattaa olla vaikea löydää paikkaa tai hetkeä, jossa hevonen olisi riittävän rauhallinen koulutuksen aloittamiseksi. Jos esim. arjessa tapahtuvat hoitotoimenpiteet, kuten tarhaaminen, loimitus, suojien laittaminen jne aiheuttavat päivästä toiseen stressiä, eikä hevonen rauhoitu tarhassa ollessaan saati kentällä tai maneesissa, on yksi vaihtoehto kouluttaa sille ensimmäiseksi joku tarpeeton tehtävä. Tarpeeton siksi, että vaikka se jatkossa hieman kiihtyisi tehtävää suorittaessa, sillä ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä.
Uuden tehtävän opettaminen voi olla kannattavaa jo siksi, että kun hevosella ei ole kokemushistoriaa ko. tehtävään liittyen, se yleensä aina lajityypilliseen tapaansa on utelias ja onnistumisia saadaan jo hyvin nopeasti aikaan. Oman kokemukseni mukaan hevoset rauhoittuvat hyvin nopeasti, kun ne oppivat, että johonkin tekemiseen liittyy selkeä johdonmukaisuus. Luonnollisesti positiivisen vahvistamisen lisääminen tehostaa oppimista ja sen muita hyvä vaikutuksia ovat mm. hevosen asenne ihmistä kohtaa muuttuu toistojen myötä positiivisemmaksi, sen aktiivisuus ja aloitekyky kasvaa ja lisäksi sen toiminta, eli käytös muuttuu yhä ennalta-arvattavammaksi. Jos se ensimmäinen käytös olisi vaikkapa kosketuskepin perässä tarhaan rauhallisesti kävely, se mahdollisesti muuttaa sekä hevosen arkea ihan heti, että vaikuttaa kaikkien kyseisen hevosen lähellä toimivien ihmisten arkea.
Arjen pienillä asioilla on suuri merkitys sekä hevosiin, että niiden kanssa toimiviin ihmisiin.
2. Hevosen hoitotoimenpiteet eivät suju
Silloin kun madottaminen, rokottaminen tai kengitys vaativat erityisvalmisteluita, rauhoitusta, saati pakkokeinoja, kuten huulipuristinta on hyvä muistaa, että kaikki ennakoivat vihjeet tulevasta vaikuttavat hevosen rauhallisuuteen. Pienikin vihjaus tulevasta kääntää hevosen toiminnan päälaelleen. Mitä useammin tällaisia tilanteita hevosen elämässä tulee, sitä epäluuloisemmaksi se saattaa muuttua myös uusia asioita kohtaan.
Jokainen, joka on elänyt hevosen kanssa, jonka itsesuojeluvaisto kehottaa sitä välttämään em. tilanteita tietää, se kerrankin kuussa tapahtuvat hoitotoimenpide vaikuttaa myös arkeen.
Hevosta voi onnistua muutaman kerran huijaamaan esim. madottamalla sitä eri puolelta kuin yleensä, mutta lajilleen tyypillisesti ne oppivat myös nämä joskus kerrasta.
Se, millä hoitotoimenpiteisiin päästään vaikuttamaan positiivisessa hengessä liittyy mielestäni oleellisesti siihen, kuinka ihminen niihin suhtautuu. Tässä yhteydessä en nyt tarkoita erityisesti ihmisen tunnetilaa tms. vaan sitä, että toistuvasti (päivittäin) tapahtuvat asiat, joihin liitetään jotain positiivista alkavat muuttumaan hevosen mielestä enemmän miellyttäviksi.
Asiat voi tehdä juuri niin monimutkaisiksi tai vaikeiksi, miten kukin haluaa. On kuitenkin harmillista, jos käytössä olevia koulutuksellisia menetelmiä ei hyödynnetä, koska helppo ja sujuva arki on kaiken muun perusta.
Muun muassa näitä asioita opiskellaan Hevostaitokoulun verkkokursseilla. Tervetuloa mukaan!
https://koirakouluverkossa.fi/kauppa/verkkovalmennukset/hevostaitokoulu/
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Vältä ruokapalkintoa, jos...
1. et halua, että hevonen innostuu tai kiihtyy tekemisestään
2. et halua, että hevonen pitää sinusta enemmän siksi, että tietää sinulla olevan porkkanoita taskussa
3. pelkäät, että luopumisen opettamisesta huolimatta hevonen alkaa purra kaikkia ihmisiä
4. et pidä siitä, että hevonen saa ylipäätään makupaloja
5. sinulle on tärkeämpää se, että hevonen tottelee sinua kuin se, että se haluaa tehdä asioita oma-aloitteisesti
6. mieluummin ryhdyt hevosen kanssa kädenvääntöön, kuin neuvottelet sen kanssa ja pyrit motivoimaan sitä
7. pelkäät, että sinulle nauretaan, koska on naurettavaa syötellä hevosta oppimisen toivossa
8. luulet, että pelkkä porkkana kouluttaa hevosta
9. olet huolissasi siitä, että jonain päivänä hevonen häätää sinut talliin ja kapuaa sohvallesi osoittaakseen kunnioituksen puutetta
10. ennenkaikkea olet sitä mieltä, että hevosen ei tarvitse haluta mitään palkaksi siitä työstä, jota se sinun vuoksesi tekee.
2. et halua, että hevonen pitää sinusta enemmän siksi, että tietää sinulla olevan porkkanoita taskussa
3. pelkäät, että luopumisen opettamisesta huolimatta hevonen alkaa purra kaikkia ihmisiä
4. et pidä siitä, että hevonen saa ylipäätään makupaloja
5. sinulle on tärkeämpää se, että hevonen tottelee sinua kuin se, että se haluaa tehdä asioita oma-aloitteisesti
6. mieluummin ryhdyt hevosen kanssa kädenvääntöön, kuin neuvottelet sen kanssa ja pyrit motivoimaan sitä
7. pelkäät, että sinulle nauretaan, koska on naurettavaa syötellä hevosta oppimisen toivossa
8. luulet, että pelkkä porkkana kouluttaa hevosta
9. olet huolissasi siitä, että jonain päivänä hevonen häätää sinut talliin ja kapuaa sohvallesi osoittaakseen kunnioituksen puutetta
10. ennenkaikkea olet sitä mieltä, että hevosen ei tarvitse haluta mitään palkaksi siitä työstä, jota se sinun vuoksesi tekee.
torstai 22. lokakuuta 2015
Porkkanaa ja sirkushuveja 4YourHorsessa
Olen pari päivää pohtinut, kannattaako aiheen tiimoilta blogata, koska selittelyltä se kuitenkin vaikuttaa. Ja sitähän se onkin.
Ensimmäinen kysymys lienee se, mikä meni vikaan? Ei mikään. Areenalla hevoset ja ratsastajat tekivät juuri sitä, mitä he olivat harjoitelleet ja suoriutuivat tekemisessään melkolailla sillä tasolla mihin olivat ennen tapahtumaa päässeet. Olimme tavanneet näitä ratsukoita noin kerran viikossa 4-6 viikon ajan ja loppuharjoittelu on ollut heidän vastuullaan, resurssit, ajankäyttö jne huomioonottaen. Siten lähtötilanne, käytettävissä ollut harjoitteluaika ym. huomioiden jokainen heistä teki erinomaisen suorituksen.
Ratsukkovalinnoista
Olemme Jaanan kanssa tehneet yhteistyötä jo useita vuosia ja siten keskinäisessä viestinnässämme ei ole mitään valittamista. Millainen taustatyö tämänkaltaiseen tapahtumaan pitää sitten tehdä? Olimme esiintymässä heinäkuussa HETA 2015 -tapahtumassa ja jälkipuinneissa kritisoitiin sitä, että esityksemme oli huonosti valmisteltu, lähtötilannetta ei selitetty, eikä mitään muutakaan. Ulosanti oli epäselvää ja toinen hevonen oli liian valmiiksi koulutettu, helppohan sellaisen kanssa on esiintyä.
Päätimme ottaa tästä opiksemme ja muuttaa suunnitelmaa. Pyysimme esitykseemme mukaan sellaisia ratsukoita, joiden hevosille HIHS-areena ei todennäköisesti aiheuta sydänkohtausta ja lisäksi sellaisia ratsastajia, jotka todennäköisesti uskaltaisivat ottaa haasteen vastaan: opetella itse jotain täysin uutta ja kouluttaa hevoselleen jotain sille uutta.
Jotta tämä hevoselle uusi ei olisi liian kaukaa haettua, päädyimme pyytämään mukaan sekä este- että valjakkohevosen. Molemmat näistä joutuvat omassa leipälajissaan laukkaamaan ja kääntymään laukassa. Mitä paremmin käännös olisi keskitetty, sitä taloudellisempaa se on radalla on. Yksi ratsukko valikoitui mukaan siksi, että kyseisen hevosen oppimishistoriaan liittyi huomattava tuntuman välttely ja suorastaan vaarallinen käytös ratsain. Tämän hevosen kohdalla yksi oleellinen asia on sen liikkumisasento, joka jo itsessään on estänyt ratsastajan apujen vaikutuksen. Tästä lisää myöhemmin.
Muutoin täytyy sanoa, että pitkään aikaan minulla ei ole ollut yhtä hauskaa kuin Aadan, Miljan ja Nean kanssa treenatessa. Kunnianhimo, määrätietoisuus ja ratsastustaito näkyi jokaisessa treenissä vievän palikoita eteenpäin. (lähtötilanne olisi ollut varmasti hyvä näyttää areenalla isolla screenillä)...
Muuttujat
Ihan alunperin tarkoituksena oli, että kanssamme esiintyy myös ratsukko, jonka kanssa meillä on jo pitkä yhteistyö. Ensimmäisenä jouduimme toteamaan, että Jaana Kivimäki ja Grivis ovat estyneitä siksi, että Grivis ei ole toipunut vanhasta vammastaan ja että Jaana on koko syksyn ulkomailla.
Vararatsukko Linda Ikonen ja Princess' Passion joutuivat perumaan osallistumisensa "Pampulan" loukkaantumisen vuoksi viime metreillä. Tässä tilanteessa meidän oli varauduttava siihen, että puolen tunnin esitys tehdään viimeisen kuukauden ajan treenattujen ratsukoiden kanssa. Alustavan käsikirjoituksen mukaan olisimme päässeet esittämään eri tasolla olevia ratsukoita ja viimeisenä Linda ja Pampula olisivat näyttäneet, mihin puolentoista vuoden yhteistyö on vienyt. Nyt se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olisiko tässä vaiheessa kannattanut perua koko juttu? Viikkoa ennen, ehkä. Ei peruttu kuitenkaan.
Kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta tämänkaltaisessa suurtapahtumassa esiintymisestä, joten jokainen pienikin muuttuja matkalla aiheutti meille stressiä, (korostan, että hyvin pientä, mutta stressiä kuitenkin) alkuun parkkipaikalle saavuttaessa, kukaan ei osaa kertoa, mistä saamme kulkuluvat. Kun ne viimein löydettiin, ei kukaan tiennyt missä karsinoissa hevosten on tarkoituksena majoittua. Kun se selvisi, jäimme kyselemään, pääseekö areenalle tutustumaan ennen tapahtuman alkua, mistä saamme mikit? Kellottaako joku esityksemme? jne. Tähän väliin jättikokoinen kiitos Ystäväni Maria Kervinen, joka pelastit tämänKIN tilanteen.
Jokainen konkariesiintyjä tätä lukiessaan naurahtaa, että nämä ovat päivänselviä juttuja, meille ei ollut. Onneksi olimme paikalla 4 tuntia ennen esityksemme alkua.- Ja sitten se tekniikka... argh.. jos joku katsomossa ei kuullut ratsukoiden esittelyä, minun tai Jaanan puhetta, ei voi mitään. Se ei ollut meidän vastuulla...
Porkkanaa ja sirkushuveja
Puolen tunnin demoamme on väitetty naurettavaksi farssiksi, eläinrääkkäykseksi ja vaikka mitä. Ratsastajien ajoitus oli pielessä ja palkkionsuuntakin oli aivan väärä. Tiedättekö mitä? Siltä se oppiminen ja harjoittelu näyttää. Juuri tällä kertaa areenalla ei ollut muita hevosia, joita olisi koulutettu porkkanalla. Miksi ei ? En osaa sanoa.
Sitten ne muuvsit, jotka oli kaikki vääräuskoisesti tehtyjä, jokainen liike oli hevoselle kiusaamista tai vahingollista. Tiedättekö mitä, minä uskon, että ne kaksi hevosta, joita laukassa käännettiin, niitä käännetään myös leipätyössään radalla. Tällä kertaa ne saivat siitä porkkanaa...
Käsittämättömintä on kuitenkin ollut se intohimo, jolla jokaista meistä on herjattu ja moitittu. Yhteenvetona voisi sanoa, että me täysin ammattitaidottomat kouluttajat toimme areenalle ontuvia hevosia, joita vahingoitettiin, kiusattiin ja yritettiin tukehduttaa porkkanalla...
Ihanko totta? Minulta saattoi jäädä näkemättä, jos joku ratsastaja veti ohjasta tms. Vaikka olisin nähnyt en olisi siihen puuttunut, kuten en huutanut katsomosta nähdessäni muissa esityksissä ohjista vetämistä tai epäpuhdasta, keskeneräistä liikettä.
Mikä oli tavoite - se punainen lanka?
Olen saanut palautetta siitä, että tekemistä olisi pitänyt avata enemmän, se ei auennut tai ainakin se näytti ihan päättömältä.
Listaan tähän alle sen minkä jätin sanomatta, syystä että aika oli rajallinen, irrallisina näitä olisi pitänyt avata ehkä vielä enemmän, joten vedin mutkat suoriksi. Riskillä. Ei olisi ehkä kannattanut. Silti ratsukot tekivät parhaansa, sitä ei muuta tämäkään.
Tämän päivän HU:ssa sanotaan, että hevoset liikkuivat biomekaanisesti kaukana kouluratsastuksesta. Rento ja jatkuva liike puuttui. Juuri näin, ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa liikettä yhtään pidempään kuin on tarve. Jatkuva liike/liikkeen ja asennon ylläpitäminen ei kuulu tähän koulutusvaiheeseen. Hevosen saivat SEISTÄ rentoina syödessään. Mitä tulee tuohon biomekaniikkaan, hevonen on käsittääkseni sen alan paras asiantuntija. Kun hevonen saa mahdollisuuden oppia kunkin liikkeen YKSI PALA kerrallaan, se kykenee muokkaamaan kehoaan tarkoituksenmukaiseen asentoon. Se, mitä nyt areenalla nähtiin oli keskeneräistä.
Oli kyse laukannostosta, -vaihdosta, pohkeenväistöstä, voltista, mistä tahansa liikkeestä, sen voi tehdä monella eri tavalla, sitä täytyy voida säädellä ja antaa myös hevosen välillä näyttää, mitä se jo osaa.
Epäpuhtaista laukanvaihdoista oli myös puhetta. Se, että hevonen vaihtaa välillä epäpuhtaasti johtuu jostakin, epätasapainosta, väärin ajoitetusta avusta, lihaskireydestä tai mistä tahansa. Erilaisin liikkein voidaan kehittää monia asioita, jotka tähtäväät laukanvaihtoon, mutta loppujen lopuksi se on yksi liikkeistä, joka palkitsee jo itsessään hevosta, koska sen tasapaino on sitä parempi, mutta puhtaampi ja tasapainoisempi on vaihto. Jos pelkää epäonnistumisia tai epäpuhtaita askeleita, ei ehkä kannata tehdä mitään.
Mikäli ihminen ei näe koskaan keskeneräistä liikettä tai käytöstä, se saattaa tosiaan näyttää siltä, että matkaa on valovuosia päämäärään, tästä syystä mainitsimme sen sanan - laukkapiruetti, vaikka siihen on vielä paljon matkaa. Elementtien opettaminen on kuitenkin matkalla sinne suuntaan. Mikäli ratsukot jatkavat harjoittelua joidenkin kuukausien päästä on nähtävillä lopputulos.
Milja ja Sami
-asento ennen liikettä (tämä on suoraan Baucherismiä, jätin mainitsematta, koska edellinen esiintyjä puhui hänestä pariinkiin otteeseen)
-sisäetujalka johtaa aina käännöstä, ei etusia tai takasia ristiin, jottei tasapaino horju (sama juttu, tämä käytiin edellisen esiintyjän kohdalla läpi)
-käännös laukassa (tai laukkapiruetti, joka siitä lopulta tulee) alkaa siitä, että hevonen astuu sisäetujalalla sivulle - palkkio, sisäetujalka, ulkoetujalka+sisätakajalka (diagonaalisaskel) - palkkio, ulkotakajalka - palkkio, sitten nämä ketjutetaan yhteen, jolloin käännös vie kolme askelta (laukka-askel), käännös+ laukannosto -palkkio.
Tätä toistetaan kunnes hevonen alkaa ennakoimaan ja kääntyessään se tarjoaa laukkaa- palkkio.
- asento -käännös- liike, seurauksena hevonen oppii ennakoimaan ja lisäämään liikettä jo käännöksessä. Mitä enemmän hevonen ennakoi, sitä optimaalisempaa sen liikkuminen on, kun sillä on aikaa järjestää kehonsa oikeaan asentoon.
-Oleellista on se, että hevonen TIETÄÄ, mitä seuraavaksi on tarkoitus tehdä, silloin riittää YKSI vihje kerrallaan (jälleen Baucherin suusta ja edellinen esiintyjä tästä mainitsi useaan otteeseen)
Nea ja Romeo X
Jaana ja Nea olivat treenanneet jo aiemmin yhdessä. Me tapasimme HETA 2015 -tapahtumassa ensimmäisen kerran.
- asento, niska ja rintakehä ylös, tämän hevosen kohdalla kyse on ollut alkuun käytännössä venytyksenomaisesta liikkeestä, koska hevonen pyrki jatkuvasti luotiviivan taaksen (lue turpa ryntäsiin, jonka jälkeen tai seurauksena pakoreaktio käynnistyi)
- ratsastajan asento on siinä määrin merkityksellinen, että hänen tulee voida säilyttää ohjastuntuma mahdollisimman symmetrisenä, jos se edellyttää kevyttä istuntaa, eteennojaamista tms, sitä kannattaa kokeilla. Satulassa perusistunnassa oleminen ei auta, jos ohjastuntuma muuttuu koko ajan.
- asento - palkkio, asento, liikkeelle - palkkio, asento, liikkelle, askellaji vaihtuu - palkkio, asento, liikkeelle, lisää aktiivisuutta - palkkio
Aada ja Champ
Aadaan ja Champpiin tutustuimme ohjastuntumamittauksen yhteydessä. Tässä havaittiin pientä epäsymmetriaa ohjastuntumassa, joka kuitenkin vaikutti hevosen liikkeeseen melko lailla. (Tästä mittaamisesta voit lukea Aadan blogista, jossa myös videoita.)
Aada kertoi, että Champin kanssa on muodostunut ongelmaksi se, että kootessaan itseään se jää paikoilleen, eikä lähde pohkeesta eteenpäin. Tästä syystä Aada on ketjuttanut Champille liikeketjua seuraavasti:
- käännös, lisää aktiivisuutta - palkkio
- käännös, vaihda askellajia - palkkio
- käännös, nosta laukka, lisää laukkaa - palkkio
(tästä harjoittelusta löytyy myös bloggaus ja videomateriaalia)
Ratsastajien palkkionajoitusta on myös kritisoitu. Ohjeistuksena sekä itse esiintymiseen, että kotona tehtyyn harjoitteluun on ollut se, että kun hevonen itse on aktiivinen liikkeessä eteen tai kääntymiseen, on palkkion hetki. Tämän hetken tuntee satulassa istuva, ei katsoja maassa tai katsomossa. Hevosia ei palkittu pysähtymisestä, eikä seisomisesta, vaan niitä palkittiin aikoimusesta. Jokaisella ratsastajalla oli kädessään naksutin, jolla se merkitsivät hevoselle SEN hetken, jota kulloinkin halusivat vahvistaa, jonka jälkeen hevoset saivat pysähtyä, myötäyksen ohjista ja namia. Tämä on se tuplavahviste (josta käsittääkseni oli puhetta myös luennoilla)
Siten arviot ratsastajien koulutustaidoista menevät metsään.
Korostan, että tämä on YKSI lähestymistapa. Hevosia voi palkita ja käytöksiä vahvistaa myös muilla tavoin. Tällä kertaa teimme näin. Hevosia voi myös kouluttaa tuntumalle, liikkeisiin, tasapainoon ym. myös muilla tavoilla. Tämä on yksi tapa.
Näin jälkikäteen on helppo olla viisas ja ajatella, että olisi pitänyt tehdä toisin. Lopputulemana se päätavoite, eli hevoset tarjoavat käytöksiä ja niistä niitä myös palkitaan, toteutui. Se, että treenaamista, eri koulutusvaiheita olisi pitänyt avata lisää, on varmasti totta. Valinta sen suhteen, että antaa yleisön itse muodostaa käsitys näkemästään, ilman siloittelua tai ylenpalttista selittelyä oli virhearvio. Tällä kertaa meni näin, toivotaan että jokainen mahdollinen esiintyjä osaa ottaa tästä opikseen.
Jättikokoinen kiitos ratsastajille taustajoukkoineen, te olitte mahtavia ja teitte parhaanne. Pahoillani olen siitä ryöpytyksestä, jota olette täysin aiheettomasti saanet osaksenne.
Ensimmäinen kysymys lienee se, mikä meni vikaan? Ei mikään. Areenalla hevoset ja ratsastajat tekivät juuri sitä, mitä he olivat harjoitelleet ja suoriutuivat tekemisessään melkolailla sillä tasolla mihin olivat ennen tapahtumaa päässeet. Olimme tavanneet näitä ratsukoita noin kerran viikossa 4-6 viikon ajan ja loppuharjoittelu on ollut heidän vastuullaan, resurssit, ajankäyttö jne huomioonottaen. Siten lähtötilanne, käytettävissä ollut harjoitteluaika ym. huomioiden jokainen heistä teki erinomaisen suorituksen.
Ratsukkovalinnoista
Olemme Jaanan kanssa tehneet yhteistyötä jo useita vuosia ja siten keskinäisessä viestinnässämme ei ole mitään valittamista. Millainen taustatyö tämänkaltaiseen tapahtumaan pitää sitten tehdä? Olimme esiintymässä heinäkuussa HETA 2015 -tapahtumassa ja jälkipuinneissa kritisoitiin sitä, että esityksemme oli huonosti valmisteltu, lähtötilannetta ei selitetty, eikä mitään muutakaan. Ulosanti oli epäselvää ja toinen hevonen oli liian valmiiksi koulutettu, helppohan sellaisen kanssa on esiintyä.
Päätimme ottaa tästä opiksemme ja muuttaa suunnitelmaa. Pyysimme esitykseemme mukaan sellaisia ratsukoita, joiden hevosille HIHS-areena ei todennäköisesti aiheuta sydänkohtausta ja lisäksi sellaisia ratsastajia, jotka todennäköisesti uskaltaisivat ottaa haasteen vastaan: opetella itse jotain täysin uutta ja kouluttaa hevoselleen jotain sille uutta.
Jotta tämä hevoselle uusi ei olisi liian kaukaa haettua, päädyimme pyytämään mukaan sekä este- että valjakkohevosen. Molemmat näistä joutuvat omassa leipälajissaan laukkaamaan ja kääntymään laukassa. Mitä paremmin käännös olisi keskitetty, sitä taloudellisempaa se on radalla on. Yksi ratsukko valikoitui mukaan siksi, että kyseisen hevosen oppimishistoriaan liittyi huomattava tuntuman välttely ja suorastaan vaarallinen käytös ratsain. Tämän hevosen kohdalla yksi oleellinen asia on sen liikkumisasento, joka jo itsessään on estänyt ratsastajan apujen vaikutuksen. Tästä lisää myöhemmin.
Muutoin täytyy sanoa, että pitkään aikaan minulla ei ole ollut yhtä hauskaa kuin Aadan, Miljan ja Nean kanssa treenatessa. Kunnianhimo, määrätietoisuus ja ratsastustaito näkyi jokaisessa treenissä vievän palikoita eteenpäin. (lähtötilanne olisi ollut varmasti hyvä näyttää areenalla isolla screenillä)...
Muuttujat
Ihan alunperin tarkoituksena oli, että kanssamme esiintyy myös ratsukko, jonka kanssa meillä on jo pitkä yhteistyö. Ensimmäisenä jouduimme toteamaan, että Jaana Kivimäki ja Grivis ovat estyneitä siksi, että Grivis ei ole toipunut vanhasta vammastaan ja että Jaana on koko syksyn ulkomailla.
Vararatsukko Linda Ikonen ja Princess' Passion joutuivat perumaan osallistumisensa "Pampulan" loukkaantumisen vuoksi viime metreillä. Tässä tilanteessa meidän oli varauduttava siihen, että puolen tunnin esitys tehdään viimeisen kuukauden ajan treenattujen ratsukoiden kanssa. Alustavan käsikirjoituksen mukaan olisimme päässeet esittämään eri tasolla olevia ratsukoita ja viimeisenä Linda ja Pampula olisivat näyttäneet, mihin puolentoista vuoden yhteistyö on vienyt. Nyt se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olisiko tässä vaiheessa kannattanut perua koko juttu? Viikkoa ennen, ehkä. Ei peruttu kuitenkaan.
Kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta tämänkaltaisessa suurtapahtumassa esiintymisestä, joten jokainen pienikin muuttuja matkalla aiheutti meille stressiä, (korostan, että hyvin pientä, mutta stressiä kuitenkin) alkuun parkkipaikalle saavuttaessa, kukaan ei osaa kertoa, mistä saamme kulkuluvat. Kun ne viimein löydettiin, ei kukaan tiennyt missä karsinoissa hevosten on tarkoituksena majoittua. Kun se selvisi, jäimme kyselemään, pääseekö areenalle tutustumaan ennen tapahtuman alkua, mistä saamme mikit? Kellottaako joku esityksemme? jne. Tähän väliin jättikokoinen kiitos Ystäväni Maria Kervinen, joka pelastit tämänKIN tilanteen.
Jokainen konkariesiintyjä tätä lukiessaan naurahtaa, että nämä ovat päivänselviä juttuja, meille ei ollut. Onneksi olimme paikalla 4 tuntia ennen esityksemme alkua.- Ja sitten se tekniikka... argh.. jos joku katsomossa ei kuullut ratsukoiden esittelyä, minun tai Jaanan puhetta, ei voi mitään. Se ei ollut meidän vastuulla...
Porkkanaa ja sirkushuveja
Puolen tunnin demoamme on väitetty naurettavaksi farssiksi, eläinrääkkäykseksi ja vaikka mitä. Ratsastajien ajoitus oli pielessä ja palkkionsuuntakin oli aivan väärä. Tiedättekö mitä? Siltä se oppiminen ja harjoittelu näyttää. Juuri tällä kertaa areenalla ei ollut muita hevosia, joita olisi koulutettu porkkanalla. Miksi ei ? En osaa sanoa.
Sitten ne muuvsit, jotka oli kaikki vääräuskoisesti tehtyjä, jokainen liike oli hevoselle kiusaamista tai vahingollista. Tiedättekö mitä, minä uskon, että ne kaksi hevosta, joita laukassa käännettiin, niitä käännetään myös leipätyössään radalla. Tällä kertaa ne saivat siitä porkkanaa...
Käsittämättömintä on kuitenkin ollut se intohimo, jolla jokaista meistä on herjattu ja moitittu. Yhteenvetona voisi sanoa, että me täysin ammattitaidottomat kouluttajat toimme areenalle ontuvia hevosia, joita vahingoitettiin, kiusattiin ja yritettiin tukehduttaa porkkanalla...
Ihanko totta? Minulta saattoi jäädä näkemättä, jos joku ratsastaja veti ohjasta tms. Vaikka olisin nähnyt en olisi siihen puuttunut, kuten en huutanut katsomosta nähdessäni muissa esityksissä ohjista vetämistä tai epäpuhdasta, keskeneräistä liikettä.
Mikä oli tavoite - se punainen lanka?
Olen saanut palautetta siitä, että tekemistä olisi pitänyt avata enemmän, se ei auennut tai ainakin se näytti ihan päättömältä.
Listaan tähän alle sen minkä jätin sanomatta, syystä että aika oli rajallinen, irrallisina näitä olisi pitänyt avata ehkä vielä enemmän, joten vedin mutkat suoriksi. Riskillä. Ei olisi ehkä kannattanut. Silti ratsukot tekivät parhaansa, sitä ei muuta tämäkään.
Tämän päivän HU:ssa sanotaan, että hevoset liikkuivat biomekaanisesti kaukana kouluratsastuksesta. Rento ja jatkuva liike puuttui. Juuri näin, ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa liikettä yhtään pidempään kuin on tarve. Jatkuva liike/liikkeen ja asennon ylläpitäminen ei kuulu tähän koulutusvaiheeseen. Hevosen saivat SEISTÄ rentoina syödessään. Mitä tulee tuohon biomekaniikkaan, hevonen on käsittääkseni sen alan paras asiantuntija. Kun hevonen saa mahdollisuuden oppia kunkin liikkeen YKSI PALA kerrallaan, se kykenee muokkaamaan kehoaan tarkoituksenmukaiseen asentoon. Se, mitä nyt areenalla nähtiin oli keskeneräistä.
Oli kyse laukannostosta, -vaihdosta, pohkeenväistöstä, voltista, mistä tahansa liikkeestä, sen voi tehdä monella eri tavalla, sitä täytyy voida säädellä ja antaa myös hevosen välillä näyttää, mitä se jo osaa.
Epäpuhtaista laukanvaihdoista oli myös puhetta. Se, että hevonen vaihtaa välillä epäpuhtaasti johtuu jostakin, epätasapainosta, väärin ajoitetusta avusta, lihaskireydestä tai mistä tahansa. Erilaisin liikkein voidaan kehittää monia asioita, jotka tähtäväät laukanvaihtoon, mutta loppujen lopuksi se on yksi liikkeistä, joka palkitsee jo itsessään hevosta, koska sen tasapaino on sitä parempi, mutta puhtaampi ja tasapainoisempi on vaihto. Jos pelkää epäonnistumisia tai epäpuhtaita askeleita, ei ehkä kannata tehdä mitään.
Mikäli ihminen ei näe koskaan keskeneräistä liikettä tai käytöstä, se saattaa tosiaan näyttää siltä, että matkaa on valovuosia päämäärään, tästä syystä mainitsimme sen sanan - laukkapiruetti, vaikka siihen on vielä paljon matkaa. Elementtien opettaminen on kuitenkin matkalla sinne suuntaan. Mikäli ratsukot jatkavat harjoittelua joidenkin kuukausien päästä on nähtävillä lopputulos.
Milja ja Sami
-asento ennen liikettä (tämä on suoraan Baucherismiä, jätin mainitsematta, koska edellinen esiintyjä puhui hänestä pariinkiin otteeseen)
-sisäetujalka johtaa aina käännöstä, ei etusia tai takasia ristiin, jottei tasapaino horju (sama juttu, tämä käytiin edellisen esiintyjän kohdalla läpi)
-käännös laukassa (tai laukkapiruetti, joka siitä lopulta tulee) alkaa siitä, että hevonen astuu sisäetujalalla sivulle - palkkio, sisäetujalka, ulkoetujalka+sisätakajalka (diagonaalisaskel) - palkkio, ulkotakajalka - palkkio, sitten nämä ketjutetaan yhteen, jolloin käännös vie kolme askelta (laukka-askel), käännös+ laukannosto -palkkio.
Tätä toistetaan kunnes hevonen alkaa ennakoimaan ja kääntyessään se tarjoaa laukkaa- palkkio.
- asento -käännös- liike, seurauksena hevonen oppii ennakoimaan ja lisäämään liikettä jo käännöksessä. Mitä enemmän hevonen ennakoi, sitä optimaalisempaa sen liikkuminen on, kun sillä on aikaa järjestää kehonsa oikeaan asentoon.
-Oleellista on se, että hevonen TIETÄÄ, mitä seuraavaksi on tarkoitus tehdä, silloin riittää YKSI vihje kerrallaan (jälleen Baucherin suusta ja edellinen esiintyjä tästä mainitsi useaan otteeseen)
Nea ja Romeo X
Jaana ja Nea olivat treenanneet jo aiemmin yhdessä. Me tapasimme HETA 2015 -tapahtumassa ensimmäisen kerran.
- asento, niska ja rintakehä ylös, tämän hevosen kohdalla kyse on ollut alkuun käytännössä venytyksenomaisesta liikkeestä, koska hevonen pyrki jatkuvasti luotiviivan taaksen (lue turpa ryntäsiin, jonka jälkeen tai seurauksena pakoreaktio käynnistyi)
- ratsastajan asento on siinä määrin merkityksellinen, että hänen tulee voida säilyttää ohjastuntuma mahdollisimman symmetrisenä, jos se edellyttää kevyttä istuntaa, eteennojaamista tms, sitä kannattaa kokeilla. Satulassa perusistunnassa oleminen ei auta, jos ohjastuntuma muuttuu koko ajan.
- asento - palkkio, asento, liikkeelle - palkkio, asento, liikkelle, askellaji vaihtuu - palkkio, asento, liikkeelle, lisää aktiivisuutta - palkkio
Aada ja Champ
Aadaan ja Champpiin tutustuimme ohjastuntumamittauksen yhteydessä. Tässä havaittiin pientä epäsymmetriaa ohjastuntumassa, joka kuitenkin vaikutti hevosen liikkeeseen melko lailla. (Tästä mittaamisesta voit lukea Aadan blogista, jossa myös videoita.)
Aada kertoi, että Champin kanssa on muodostunut ongelmaksi se, että kootessaan itseään se jää paikoilleen, eikä lähde pohkeesta eteenpäin. Tästä syystä Aada on ketjuttanut Champille liikeketjua seuraavasti:
- käännös, lisää aktiivisuutta - palkkio
- käännös, vaihda askellajia - palkkio
- käännös, nosta laukka, lisää laukkaa - palkkio
(tästä harjoittelusta löytyy myös bloggaus ja videomateriaalia)
Ratsastajien palkkionajoitusta on myös kritisoitu. Ohjeistuksena sekä itse esiintymiseen, että kotona tehtyyn harjoitteluun on ollut se, että kun hevonen itse on aktiivinen liikkeessä eteen tai kääntymiseen, on palkkion hetki. Tämän hetken tuntee satulassa istuva, ei katsoja maassa tai katsomossa. Hevosia ei palkittu pysähtymisestä, eikä seisomisesta, vaan niitä palkittiin aikoimusesta. Jokaisella ratsastajalla oli kädessään naksutin, jolla se merkitsivät hevoselle SEN hetken, jota kulloinkin halusivat vahvistaa, jonka jälkeen hevoset saivat pysähtyä, myötäyksen ohjista ja namia. Tämä on se tuplavahviste (josta käsittääkseni oli puhetta myös luennoilla)
Siten arviot ratsastajien koulutustaidoista menevät metsään.
Korostan, että tämä on YKSI lähestymistapa. Hevosia voi palkita ja käytöksiä vahvistaa myös muilla tavoin. Tällä kertaa teimme näin. Hevosia voi myös kouluttaa tuntumalle, liikkeisiin, tasapainoon ym. myös muilla tavoilla. Tämä on yksi tapa.
Näin jälkikäteen on helppo olla viisas ja ajatella, että olisi pitänyt tehdä toisin. Lopputulemana se päätavoite, eli hevoset tarjoavat käytöksiä ja niistä niitä myös palkitaan, toteutui. Se, että treenaamista, eri koulutusvaiheita olisi pitänyt avata lisää, on varmasti totta. Valinta sen suhteen, että antaa yleisön itse muodostaa käsitys näkemästään, ilman siloittelua tai ylenpalttista selittelyä oli virhearvio. Tällä kertaa meni näin, toivotaan että jokainen mahdollinen esiintyjä osaa ottaa tästä opikseen.
Jättikokoinen kiitos ratsastajille taustajoukkoineen, te olitte mahtavia ja teitte parhaanne. Pahoillani olen siitä ryöpytyksestä, jota olette täysin aiheettomasti saanet osaksenne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)