keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Fakta ja fiktio

"Jos se kerran toimii, se on totta" tai "Ei se vaan sattumalta tehnyt oikein", kuulostaako tutulta?
Niin minustakin. Mitä enemmän eläinten käyttäytymistä, niiden tarpeita ja kykyä oppia tutkitaan, sitä suurempi vedenjakaja tieteestä tulee hevosharrastajien ja -ammattilaisten välille.

Vaikuttaa siltä, että kaikki sellainen opetus, koulutus ja valmennus, joka ei ole mitattavissa, vaan  perustuu ainoastaan ratsastajan sen hetkiseen kokemukseen ja opettajalta tai valmentajalta saatuun palautteeseen on uskottavaa. "Minähän koin sen juuri äsken, eli se tapahtui oikeasti?"

Tässä päästään faktaan ja fiktioon. Jos otetaan ihan todennäköisyyden laskeminen tähän avuksi, niin voit tarkastella onnistumistasi niin, että jos teet jonkin liikkeen (esim. vasemman laukan nosto) tunnin aikana esim. 20 kertaa: niin millä todennäköisyydellä hevonen nostaa laukan aina samalla tavalla 20/20, tai joka toinen kerta 10/20 tai vielä harvemmin? 5/20? Jos jokin tapahtuu harvemmin kuin 50%, niin kyseessä voi hyvinkin olla vain sattuma. Jos onnistut valmennustunnilla 20/20, mutta seuraavan viikon kotiharjoituksissa vain 5/20, niin voitko olettaa osaavasi asian? Tai että voitko olettaa hevosen osaavan sen?

Mitä tulee operantisti kouluttaviin hevosihmisiin, juuri kyllä niihin, jotka tutkimuksia ja tiedettä kumartavat, heistä varmasti melko moni osaa heittämällä sanoa, millä todennäköisyydellä jokin käytös esiintyy tai millä todennäköisyydellä hevonen kykenee suoriutumaan seuraavasta tehtävästä.

Tiede - hyvä renki, mutta huono isäntä

Tieto ja tutkimukset ovat ihmisiä varten. Tutkimuksia tekevät he, joilla on palava intohimo (tai jokin muu vähintään yhtä hyvä syy) tutkimuksen aihetta kohtaan. He, jotka viis veisaavat siitä mitä joku on tutkinut, ovat mielikuvituksen, rikkinäisen puhelimen ja kokemuksen varassa.
Tässä vaiheessa huomautan, etten väheksy kokemusta tai maalaisjärkeä, mutta niidenkin käyttämiseen tarvitaan tietoa. Vaikka tieto olisi hankittu millä tahansa tavoin, se on sen haltijalle tärkeä osa valintojen ja päätösten tekemistä varten.

Pelkkä tutkittu tieto ei tee ketään onnelliseksi, vaikka kyseessä olisi faktaa siitä, että hevosta sattuu suuhun, jos sitä kuolaimet suussa vedetään ohjista. Tästä tiedosta voi toki syyllistyä niin halutessaan päästää tieteen isännäksi (vastustamalla tietoa ja kiistämällä sen) tai ottaa tieto hyödyksi (tarkistutat hevosen suun, kuolaimet ja opettelet ratsastamaan vetämättä) ja kriittisesti suhtautuen kokeilla, pohtia, tunnustella, kuinka tämä tieto istuu minun tekemiseeni.

On päivän selvää, että ihmiset ovat erilaisia.  On heitä, jotka pohjattoman uteliaina etsivät uusia tuulia, kenties itsekin tutkivat ympäröivää maailmaa erilaisine elementteineen ja sitten on heitä, jotka tyytyvät valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamiseen vaivaamatta koskaan päätään sillä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tähän väliin mahtuu vielä monelaisia ajattelijoita ja tekijöitä, joista jokaiselle tietoa on tarjolla tasapuolisesti. On valinta ottaako sen tiedon avukseen vai jättääkö ottamatta. Ihan yhtä lailla on valinta lyödä hevosta tai jättää lyömättä.

Tieto kuuluu kaikille

Olemme nyt 2016 onnekkaampia monessa suhteessa kuin ennen. Tänään ei tarvitse itse opiskella ulkomailla, väitellä tohtoriksi ja käyttää koko elämäntyötään tiedon hankkimiseksi. Tänään se on vapaasti tarjolla ihan jokaiselle. Kaikkeen tietoon kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Siis ihan kaikkeen. Vaikka se tuntuisi istuvan juuri omaan pirtaan, sitä kannattaa silti kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan tarkoita ylentöntä vastaan inttämistä tai tiedonsaattajan "ampumista". Terve kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että jos löydät tiedon a. et tyydy siihen, vaan selvität, onko tiedosta a saatavilla lisää tietoa 1,2,3 tai jotain. Ja jos on, mitä eroa näillä tiedoilla tai tuloksilla on. Onko niissä otettu huomioon kaikki mahdollinen (jota itse osaat epäillä) ja että kuinka todennäköisenä sinä itse pidät sitä, että tämä voi olla faktaa.

Mitä enemmän me saamme tietoa hevosesta eläimenä ja mitä enemmän me ymmärrämme oppimisen lainalaisuuksia, sitä helpommaksi hevosten ja meidän elämä muuttuu. Sitä turvallisempaa tekeminen hevosten kanssa on ja sitä vähemmän hevosten hyvinvointi vaarantuu.


Siis, nyt kun kylmää, pimeää ja kaikkea, ottakaan hyvä kirja käteen, käykää luennoilla, kursseilla ja etsikää, olkaa uteliaita. Jonain päivänä saatat nauraa sille käsitykselle ja mielipiteelle, mikä sinulla tänään.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti