Olen vääntänyt tätä bloggausta kohta vuoden. Aihe on todella laaja (tästä syystä olen jakanut bloggauksen useampaan osaan), oma käsitykseni siitä on muuttunut hieman tässä viimeisen vuoden aikana, mutta ennenkaikkea siihen tulee uusia vivahteita yhä lisää.
Joka tapauksessa tiedossa pitkä teksti, jonka toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun..
Tuntumalla
Tuntuma käsittää sekä ohjastuntuman, että ratsastajan kehon tuntuman hevosen kehoon. Tuntumalla voi olla yhtälailla maasta kuin selästä. Lähellä tai kaukana. Mitä kauempana, sitä suuremmaksi ohjastuntuman merkitys kasvaa.
Esitän tässä muutamia "teorioita" tai ehkä paremmin päätelmiä, joihin olen tullut vuosien kouluttamisen myötä.
Vähäinenkin vetäminen on vahingollista
Ohjista vetäminen, nykiminen, käden lukitseminen paikoilleen, alas tai sivulle häiritsee hevosen tasapainoa. Sen lisäksi, että se saattaa satuttaa sitä suuhun. Lisäksi se häiritsee ratsastajan omaa istuntaa ja tasapainoa, liikkeessä mukana olemista ja hevosen kehon asentojen tunnistamista.
Pelkkä symmetrinen tuntuma ei vielä riitä kaikkeen. Lisäksi tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä siitä, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Toistojen määrää lisätessä ja ruokapalkinnon kera vahvistettaessa päästään monesti jo yhdellä koulutuskerralla tilanteeseen, jossa ratsukon yhteinen tasapaino joko selkeästi paranee tai menee ihan toiseen suuntaan.
Tarkkailijan roolissa
Mikäli ratsastaja joutuu koko ajan tekemään satulassa jotain, läsnäolo vaikeutuu. Oli se sitten omaan hengitykseen keskittymistä, hevosen suoruuden, tahdin ja tempon tarkkailua. Useimmiten vauhdin hidastaminen, omien apujen erittely rentouttaa molempia. Kun hevoselle annetaan mahdollisuus ensin reagoida viimeisimpään pyyntöön, järjestää oma kehonsa haluttuun asentoon, on mahdollista, että seuraavien liikeiden/siirtymisten tekeminen helpottuu yhä enemmälti.
Millainen on hyvä pysähdys? kysyn usein. Hyvä pysähdys on sellainen, jossa hevonen säilyttää aktiivisuuden (lue: ajatuksen tekemisessä), se pysyy sellaisessa tasapainossa, josta se voisi lähteä mihin tahansa suuntaan ratsastajan niin pyytäessä. Rentona ja aktiivisena.
Millaista on hyvä tasapaino? Se on sitä, että hevonen ei joudu ylenpalttisesti järjestämään kehoaan ja tasapainoaan kyetäkseen tekemään siirtymisen tai liikkeen lähes välittömästi. Mikäli ratsastaja hoputtaa, painostaa hevosta, se vaikeuttaa yhä entisestään hevoselle hetkessä läsnäolemisen ja rennon mielentilan säilyttämisen.
Mitä tarkoittaa kehon järjestäminen? Se tarkoittaa sitä hetkeä, jossa ratsastaja esittää pyynnön, vaikkapa kääntyä oikealle ja mikäli hevosen keho on optimaalisessa asennossa kääntymiseen mihin tahansa suuntaan, se pystyy kääntymään nojaamatta ohjiin, pohkeisiin, kiihdyttämättä tai hidastamatta vauhtia. Jos kuvitellaan, että hevosella on ikäänkuin kiskot, joista toisella kulkevat sen vasemman puoleiset jalat ja toisella oikeanpuoleiset jalat, hevonen pysyy kiskoilla.
Kiskoilla kulkeminen on huomattavasti haastavampaa kuin niiltä suistuminen. Se ei ole liikkeen edessä (etupainoinen), ei liikkeen takana (takapainoinen, joka on eri asia kuin kokoaminen!!!!), eikä sen ole tarvetta nojata yhdellekään jalalle. Näiltä kiskoilta suistuminen tapahtuu kovin helposti ihan ohjasta/ohjista vetämisen seurauksena. Kun ideaaliasento olisi sellainen, jossa hevosen pää ja kaula pysyvät mahdollisimman lähellä kiskojen keskellä olevaa keskilinjaa, kaikki asetusta suuremmat muutokset pään ja kaulan tiimoilta siirtävät hevosen painopistettä niin, että hevosen massa siirtyy ikäänkuin pois kiskojen päältä. Tällaisessa tilanteessa ratsastaja usein kuvaa tilannetta niin, että hevonen kaatuu kaarevalla uralla sisään tai ulos, tai suoralla uralla se punkee päin pohjetta jne.
Vaikea olla vetämättä
Ohjiin takertumisen taustalla on varmasti uskottava selitys siitä, että olemme kädellisiä ja takertumisrefleksi ohjaa käytöstämme aina ja kaikkialla. Erityisesti silloin, kun joku tai jokin horjuttaa meidän oman kehomme tasapainoa. Tästä on tuttu tunne vaikakpa vuoristoradassa, jossa vauhtia ja käännöksiä piisaa. Vaikkei olisi mitään tarvetta pitää kiinni, ihminen takertuu, kun keho kokee sen tarpeeliseksi. Tästä syystä olisi tietysti toivottavaa, että jokainen ratsastaja harjoituttaisi itseään edes siinä määrin, että jatkuva ohjissa roikkuminen tai niistä vetäminen ei olisi selässäpysymisen kannalta tarpeen.
Vetämisen lopettaminen on kyllä vaikeaa. Muistelen, että kun tuossa vuosituhannen vaiheessa sain ensimmäisiä oivalluksia tuntumasta, sain itseni kiinni parin vuoden ajan JOKA PÄIVÄ siitä, että vedän ohjista. Argh, sitä turhautumisen määrää. Lopulta huomasin, että minun on tosiaan keskityttävä myös siihen, että kykenen erottamaan kädet kaikesta muusta kehon tekemästä erilleen. Tämä oivallus kantaa edelleen tänä päivänä tuntuman opetuksessa mukana. Mikä kiitollisinta, kun tuntuma alkaa pikkuhiljaa löytyä käsillä, liikkeen päällä oleminen helpottuu ja samalla myös kokonaisvaltainen kehonhallinta paranee.
Kuten aiemmin mainitsin, vetäminen ei aiheuta pelkästään kipua tai epämukavuutta hevosen suuhun ja päähän, vaan se häiritsee hevosen tasapainoa kokonaisvaltaisesti.
Jos hevosta tarkastellaan liikkeessä, on hyvin tyypillistä havaita, kuinka siirtymiset tapahtuvat etupainoisina, sanoin taivutukset ovat epäsymmetrisiä. Jompaan kumpaan suuntaan hevosen massa johtaa liikettä ja toiseen suuntaan taas massa on liikkeen takana. Mitä enemmän ratsastaja pyrkii korjaamaan tätä massan liikettä avuillaan, tapahtuu kaksi vähintäänkin ikävää asiaa: koska hevonen ei kykene korjamaan asentoaan kovin nopeasti kesken liikkeen (tai yleensä se on jopa ihan mahdotonta) korjaamiseen käytetyt avut kuluvat (ajan myötä sammuvat), kun hevonen ei voi niihin sillä hetkellä reagoida ja mikä vielä harmillisempaa, hevonen oppii yhä nopeammin valmistautumaan siihen, että tasapainon menettäessään ratsastaja voimistaa apuja, jolloin se yhä nopeammin siirtää painoaan sinne ei edulliseen suuntaan. Koska tätä saattaa olla vaikea hahmottaa ihan näin, otan tähän esimerkin.
Kyseessä on hevonen, jolle on vaikea pysyä tasapainossa oikealle kääntyessä. Tämä ilmenee mm. seuraavilla tavoilla:
-pieninkin vihje tulevasta käännöksestä saa hevosen kiihdyttämään vauhtia/vaihtamaan askellajia
-hevonen pyrkii välttämään oikealle asettumista
-hevonen nojaa ohjiin
- hevonen kääntää päätään ja kaulaansa "linkkuun" vasemmalle, eli ylitaivutukseen, jolla se kompensoi kääntymispyynön aiheuttamaan epätasapainoa ja samalla sen massa kaatuu oikean etujalan päälle
Yleensä ratsastaja pyrkii korjaamaan tilannetta mm. näin:
- hevosen painopisteen siirtyessä oikealle etuselle ratsastaja vetää oikeasta ohjasta ja mahdollisesti myös pyytää hevosta väistämään oikeaa pohjetta
-ratsastaja havaitsee, että vasemman ohjan tuntuma katoaa ja pyrkii tavoittelemaan sitä lisäämällä painetta vasempaan ohjaan (joka luonnollisesti vain pahentaa tilannetta)
-ratsastaja lisää painetta molempiin ohjiin, joka taasen lisää hevosen etupainoisuutta ja sitä kautta lisää hevosen tarvetta ennakoida ja yhä voimakkaamin heittäytymistä oikealle
Juuh, me kaikki tiedetään, että näin tapahtuu? Millä tilannetta voisi korjata?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan opettamalla hevoselle, että molempiin suuntiin kääntyessä sillä on mahdollisuus ensin pyrkiä itse tasapainoon -kiskoille. Toisekseen, huomioida se tosiasia, että vaikka kuinka haluaisimme nähdä hevosen psykofyysissosiaalisena eliönä (jota se myöskin on), siihen pätevät samat fysiikan lait kuin kaikkeen muuhunkin liikkuvaan massaan maan päällä. Kun tähän yhdistetään hevosen tasapainonkorjausrefleksi (joka saa sen menemään päin painetta) on kaikkein kannattavinta a. opettaa hevonen pysymään kiskoilla, b. pyrkiä olemaan provosoimatta sitä painon heilanteluihin, c. pyrkiä olemaan säikyttelemättä/pelottelematta/käskemättä hevosta juuri silloin, kun sen liikkuminen tai asento on hankala.
ps. Olen blogannut tuntumasta aiemmin mm. näin:
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/06/tuntumaa-etsimassa.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/05/hevonen-nojaa-ohjaan-vastustaa.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/05/tule-tuntumalle-ja-tasapainoon-osa-1.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/02/tuntuma-ennen-asentoa.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/02/asento-ennen-liiketta-vai-painvastoin.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/01/kaikkeen-loytyy-ratkaisu-osa-3-vino.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/08/nyokky-on-tarkein.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/06/puolipidate-vs-puolipohje.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/06/tunnetko-hevosesi-sisaisen-rytmin.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/04/tuntumalla.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2014/01/palikka-kerrallaan-osa-1.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/12/tallinvintin-myytinmurtajat-osa-3.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/11/siita-tuntumasta-viela.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/07/ohjilla-sahaaminen-ja-kaikki-muu.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/07/hevonen-avaa-suutaan.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/04/tasapainoa-etsimassa-osa-2.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/01/hevonen-ei-myotaa-kovasuinen-hevonen_8.html
http://tunnehevonen.blogspot.fi/2013/01/hevonen-ei-myotaa-kovasuinen-hevonen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti