Olen blogannut muutaman vuoden, ja jo pitkään ennen sitä kritisoinut maamme hevoskulttuuria. Pyydän anteeksi. Olin väärässä.
Katsoin tänään aamulla peiliin ja yllätyin, sieltä katsoi porkkanoita hiplaava taitamaton kukkahattutäti, joka oman osaamattomuutensa vuoksi on kritisoinut muita. Itseään taitavampia. Olen ollut väärässä.
Suomalainen osaaminen on todellakin maailmanluokkaa. Meillä on vuosisataiset hevosperinteet ja niin rutkasti vanhaa, hyvää hevosmiestaitoa, että monen monta sukupolvea meillä riittää siitä vielä opittavaksi.
Tiedän, olen ollut kärkäs suustani ja olen osoittanut sormella. Pyydän anteeksi. Olen sortunut halpaan ja kuvitellut, että minulla olisi ollut mitään osaamista. Jos ihan rehellisesti myönnän, kadehdin jokaista vähintään aluetasolla kilpaillutta, enhän koskaan sitä ylemmällä tasolla ole edes kilpaillut. Minulla ei ole ollut oikeutta mielipiteisiin, jotka täysin oikeutetusti ovat ihmisiä suututtaneet ja ärsyttäneet. Pyydän anteeksi.
Mitä tulee porkkanaan, olen hassu tädinhupakko, joka vaan silmittömästi tykkää hevosista. Minulle itselleni tuottaa mielihyvää syötellä hevosia kädestä ja samaan aikaan olen sortunut uskottelemaan itselleni, että hevonenkin pitää siitä. Paskat, ei se siitä pidä, suunnittelee koko ajan jotain juonia pääni menoksi, minä en vaan sitä ole ymmärtänyt.
ps. se viimesin bloggaus liittyen Wienin lipizzoihin, se oli ala-arvoinen. Pyydän anteeksi. Aidosti ja aikuisten oikeasti siinä kulminoituu se todellisuus, että jos satoja vuosia on tehty jollain metodilla, ei ole mitään syytä muuttaa mitään.
Kiitos ja anteeksi vielä kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti