keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Poimitko oikeat jyvät? Osa 2.

Palasin pari päivää sitten Varsinais-Suomen valmennusreissulta, jossa tapasin sekä vanhoja tuttuja, että uusia oppilaita. Kiitos kaikille heille! Ihailtavaa oli myös katsojien määrä. Käytännössä kaikki ne oppilaat, jotka sallivat ulkopuolisia katsojia paikalle, saivat niitä myös.

Nyt seuraa varoituksen sana katsojille:

Kun seuraat valmennustuntia, näet samaan aikaa sekä ratsastajan, että hevosen koulutusta.  Kentän laidalta on helppo nähdä ja tunnistaa ainakin se, mikä menee väärin. Valmennustilanteessa minä näen ne virheet myöskin, mutta ammattiosaamista on kyky erotella kaikki se, mikä on tarkoituksenmukaista korjata.

Ratsastajan tasapainoinen istunta on kaiken a ja o, ainakin apujen oikea-aikaisen käytön, sekä hänen fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Hevosen kouluttaminen rennoksi, aktiivikseksi ja tasapainoiseksi on kuitenkin vielä tärkeämpää.
Oikein koulutettu hevonen pitää huolen itsestään ja sallii ratsastajan hakevan omaa tasapainoaan. Luonnollisesti tällainen prosessi edellyttää sitä, että ratsastaja tiedostaa omat virheensä, eikä rankaise hevosta siitä, että se kokee mahdollisesti epätasapainoisen ratsastajan tiedostamattomat eleet tai liikkeet ärsykkeinä, joihin sen tulisi reagoida.

Korjaamolla

Siinä vaiheessa, kun näen ratsukon verryttelevän, teen havaintoja ensisijaisesti siitä, miten hevonen reagoi ratsastajan apuihin ja miten ratsastaja vastaa hevosen reagointiin. Millaisia havaintoja hän tekee ja kuinka hyvin hän onnistuu löytämään mahdolliset "sinne päin" hevosen tekemät yritykset. Mitä paremmin ratsastaja kykenee oivaltamaan hevosen yrityksen, sitä helpompaa heidän tulevaisuutensa yleensä on, koska sitä oivaltamista ja arvaamista hevosen elämä on. Joka päivä.

Kun ratsastaja haluaa muuttaa jotakin hevosen liikkumisessa tai reagoimisessa, joudutaan yleensä aina alkuun kokeilemaan. Joskus kaikki valmennukset ja ratsastukset ovat pelkkää "hakuammuntaa". Etsimistä ei tarvita siksi, etteikö olisi jo tiedossa, mitä, vaan miten.

Valmennustuntien seuraamisen suurin anti voi olla se, että katsoja voi löytää ymmärryksen erilaisiin lähestymistapoihin tai että hän voi oivaltaa, ettei olekaan yksin jonkun ongelman kanssa. Se, mitä ratsukon opettamisen/valmentamisen sivusta seuraaminen EI TARJOA, on suoria ratkaisuita, työkaluja juuri Sinun hevosellesi sopivia harjotteita. Jotta mitä tahansa näkemäänsä voisi soveltaa käytäntöön, on hyvä omata ensin erittäin selkeä ymmärrys oman hevosensa ja itsensä korjauskohteiden tiimoilta, sekä ymmärrys omasta osaamistasostaan. Ilman näitä jokin juuri oleellinen saattaa jäädä ymmärtämättä ja sen sijaan, että auttaisi kohti toivottua päämäärää, se saattaakin saada aikaa lisää ongelmia.

Katsomisen voima

Hyvän ratsastuksen näkeminen tekee aina hyvää. Kun näet ratsukon, jonka työskentely hivelee esteettistä silmääsi, kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota rentouteen, rytmiin ja harmoniaan. Edellämainituiden vastakohtia ovat jännittyneisyys, ratsastajan ja hevosen rytmirikkoisuus ja kokonaisvaltainen väkinäisyys.
Vaikka koulutustilanteissa näitä saattaakin esiintyä, niihin on aina jokin syy. Harvemmin mikään muu kuin liian vaativa harjoitus. Joko ratsastajalle tai hevoselle.
Hevonen ei koskaan kiusallaan vastusta, vaan se pyrkii olemaan mahdollisimman tasapainoinen jo ihan lajityypillisesti. Se ei myöskään halua olla hankala tai tottelematon, ainakaan, jos se on hyvin koulutettu. Kun näet ratsukon, jolla toistuvasti on havaittavissa ongelmia, älä katso mitä ongelmia, vaan katso syvemmälle. Miksi? Onko tehtävä liian vaikea? Onko hevosen liian vaikea ymmärtää tai vastaanottaa apuja? Ovatko ratsastajan avut epäselviä tai ristiriitaisia? Onko valmennus/treenitunnin ilmapiirissä parantamisen varaa?

Ennen yksittäisen tehtävän tai harjoituksen nappaamista omaan työskentelyysi, pohdi, olisiko siitä sinulle ja hevosellesi hyötyä, jos, niin miksi. ja pystytkö toteuttamaan sen samalla tavoin, kun näkemäsi ratstukko kykeni ohjauksessa?

Katsokaa, kyselkää ja kyseenalaistakaa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti