keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Minä itse esteenä kehitykselle?

Hevosihmiset ovat varsin tunnettuja toinen toistensa mollaajina ja kaiken kyseenalaistajina. Päästyäni Srl:n valmentajakoulutukseen asetin itselleni kaksi päätavoitetta: ensinnäkin haluan imeä ja oppia KAIKEN valmennusfysiologiasta (huippuosaajalta!!) ja toisekseen, haluan päättäväisesti verkostoitua muiden hevosammattilaisten kanssa. Voin muuten kertoa pienen salaisuuden, jälkimmäinen ei olekaan ihan helppoa =)

"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" - sanotaan. Tämä ei välttämättä liity samaan paikkakuntaan, vaan ehkä enemminkin samaan lajiin. Ikään kuin kaikki ammattilaiset olisivat toistensa kilpailijoita ja sitä kautta uhkia kunkin menestykselle. Siinä vaiheessa, kun toisen osaaminen ja tietotaito koetaan uhkana, saattaisi olla hedelmällisempää hankkia vastaavat tiedot ja taidot. Tai jos toisen näkemys vaikuttaa täysin naurettavalta, saattaa olla, että hän onkin valovuoden edellä jossain asiassa, josta minulla ei ole vielä hajuakaan...
Itse olen ajatellut asiaa niin päin, että jos tapaan mielenkiintoisen ihmisen, jonka osaaminen ja ammattitaito on aivan uniikkia, pyrin ensisijaisesti oppimaan häneltä ja hänestä kaiken mahdollisen. Ymmärrän toki, että ihmiset oppivat jokainen omalla tavallaan, mutta olemme aidosti pieni kansa ja hevosammattilaisia on edelleen maassamme vain kourallinen verrattuna moneen muuhun alaan.
Olisiko jo korkea aika lyödä viisaat päämme yhteen ja verkostoitua keskenämme yhteisen- meidän jokaisen - hyvän vuoksi.
Opitaan ja kehitytään. Yhdessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti