Vaikeilusta voittoon, mikä onkaan se oikea tie?

Valmentaja kehottaa ratsastajaa keskittymään hevosen suoruuteen. Ratsastaja turhautuu, koska hevonen huojuu puolelta toiselle ja välillä se tunkee lapaa ympyrältä sisään ja väliin ulospäin. Ratsastaja turhautuu ja viimein potkaisee hevosta valmentajan ohjeen mukaan. Hevonen väistää pohjetta ja sisäänpäin kaatuminen loppuu. Tilalle tosin tulee uusi ongelma, hevonen ei myötää sisäohjalle. Valmennustunnin jälkeisenä päivänä hevonen tunkee taas lapaa sisäänpäin...

Seuraavana viikonloppuna on uusi valmennus ja uusi valmentaja, joka lähestyy ongelmaa eri näkökulmasta. Hänen mukaansa hevosen kaarteessa sisäänpäin nojaaminen johtuu ratsastajan istunnasta ja hän kehottaakin oppilasta hakeutumaan pilatekseen tai vaikkapa fysioterapiaan, jotta ongelma voitaisiin ratkaista hevoselle reilulla tavalla. Valmennustunti on käytännössä käynnin ratsastelua ja hevosen ohjaamista.

Kolmantena viikonloppuna on taas uusi valmentaja, jolla on aivan erilainen käsitys asiasta. Hänen mielestään hevosen suoruus ei ole lainkaan niin tärkeää, että siihen kannattaisi takertua tässä vaiheessa, koska ratsukolla on hänen mukaansa paljon suurempiakin ongelmia. Valmentaja perustelee mielipiteensä sillä, että hevosen rentous ja eteenpäinpyrkimys menevät suoruuden edelle ja rentouduttuaan hevonen suoristuu ihan itsestään. Tunnilla keskitytään siirtymisiin ja myötäämiseen. Lopputunnista hevonen ei nojaa ohjaan eikä pohkeeseen, vaan kantaa itse itsensä.

Parin viikon ajan ratsastaja keskittyy vain ratsastamaan hevostaan rennoksi ja hyvillä mielin hän palaakin oman tutun valmentajansa tunnille. Ratsastajan ällistykseksi valmentaja kehuu kehumisesta päästyään, kuinka hyvin hevonen on suoristunut ja kuinka hyvin hänen neuvojaan ja ohjeitaan on noudatettu. Ratsastaja hymyilee hiljaa, eikä paljasta valmentajalleen, millä keinoin ongelma ratkesi.

Oikeassa elämässä jokainen näistä valmentajista oli oikeassa ja jokainen neuvo oli oikea. Eihän kukaan opeta mitään sellaista, jonka ei usko toimivan. On vain ja ainoastaan ratsastajan vastuulla valita ne ohjeet ja neuvot, jotka hänelle ja hevoselleen sopivat. Vaatii kuitenkin sekä arvostelukykyä, että taitoa osata valita kaikista neuvoista ne, jotka vievät ratsukkoa oikeaan suuntaan eivätkä ojasta allikkoon.