Olympiakisojen aikaan nousi taas härdelli kouluhevosten turpa ryntäissä kulkemisesta. Miksi tästä asiasta jatkuu vääntö edelleen, johtuu siitä, että hevosen hyvin- tai pahoinvoinnin määrittely on niin vaikeaa. Teoriassa jees jees-linjalla oleva lajin kattojärjestö tuomitsee säännöillään hevosen rullaamisen mutta vain siinä tapauksessa, että se tehdään aggressiivisesti. WTF? Eli hymyssäsuin rullattu hevonen ei siis kärsi?
Tällä hetkellä rullausmenetelmän vastustajia vaaditaan esittämään perusteluita, millä tavoin rullaus vahingoittaa hevosta. Minäpä heitän pallon takaisin, miten rullaus hyödyttää hevosta ja miten se nimeomaan EI VAHINGOITA? Pelkkä kilpailumenestykseen vetoaminen ei riitä perusteluksi, koska käsitykseni mukaan hevonen ei tarvitse sitä, joten se on hevosen hyvinvoinnin kannalta täysin turhaa.
Vetoaminen Baucherin ensimmäiseen metodiin, joka on historiassa varsin väkivaltaiseksi tiedetty ei myöskään perustele tämän päivän huippuhevosten kohtelua ja vähintäänkin kyseenlaisia valmennusmenetelmiä. Jos Baucherin aikaan ei kohdeltu hevosia välttämättä hyvin, niin ei myöskään ihmisiä.
Tämän päivän ratsastaja joka ilmeisesti kokee, että hänellä on oikeus kaikkeen siihen, jota ei erikseen ole kielletty näyttää ja kuulostaa todella surulliselta ratsastusurheilun tulevaisuudelta. Kun tähän vielä lisätään elitistinen näkökulma, jonka mukaan harrastajat ja lajin katsojat eivät ole mitään, tai ainakaan heidän mielipiteensä ei paina mitään, on melko selvää, että köysi alkaa kiristyä. Siinä vaiheessa, kun katsojat kääntävät selkänsä, ja heillähän tähän mielipiteen ilmaukseen on oikeus, on myös hevosten, ratsastajien ja koko lajin sponsoreiden syytä miettiä vakavasti millainen kuva lajista halutaan välittää. Sille täysin tietämättömälle osalle ihmisiä, jotka lystin lopulta maksavat.
Laji muuttuu, se on varma. Mutta mihin suuntaan ja kenen kustannuksella onkin toinen juttu. On ällistyttävää, että kaiken tiedon ja tutkimuksen lisääntyessä hevosen hyvinvoinnin arvointi on edelleen vaikeaa, jopa heille, jotka esiintyvät kaiken tietävinä. Jos ja kun hevosen hyvinvointi-keskustelu aiheuttaa ongelmia ja sen puitteissa sääntöjen noudattaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta, kannattaa ehkä hetkinen miettiä, että tarvitseeko kouluratsastusta säilyttää olympialajina lainkaan?
En liitä tähän kuvaa rullatusta tai ylipäätään väkivaltaisesti ratsastetusta hevosesta, koska niitä löytyy netistä pilvin pimein. Sen sijaan kerron miltä happy athletic horse ei näytä: sillä ei ole huulet ja suupielet kiristyneet, sen sieraimet eivät ole kireät, se pystyy vapaasti hengittämään ja liikuttamaan päätään/kaulaansa, se ei kulje suu auki minuuttitolkulla ja sen silmät eivät ole ahdistuneet. Sen suu ja keho ei valu vaahtoa ja sen häntä ei viuhdo alituisesti. Olympiavoittajan hevosesta näitä merkkejä ei näkynyt, ehkä se siksi voitti vai onko se siksi happy athletic horse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti