Vuosien saatossa olen valitettavan usein törmännyt tilanteisiin, jossa ihmisen ymmärrys ja turhautuminen hevosta kohtaan on saanut sen luokan mittasuhteet, että lopulta ihminen on turvautunut väkivaltaan. Vanha sanonta, että "missä taito loppuu, alkaa väkivalta" pitää valitettavasti paikkaansa. Haluaisin kuitenkin lisätä tuohon vielä sen, että taidon lisäksi tarvitaan ymmärrystä eläintä kohtaan, joka ei ole itse voinut valita omistajaansa tai käsittelijäänsä.
Samaan aikaan, olen kummastellut sitä, kuinka vastahankaisesti ihmiset suhtautuvat uusiin tieteellisesti tutkittuihin ja hyväksi todettuihin koulutusmenetelmiin. Ikään kuin hevospiireissä vallitsisi pärjäämisen kulttuuri. Niin pitkään kuin jollain tavoin voi "pärjätä", ei mitään muutosta haluta saada aikaan.
Vaikka näitä asioita pohtiessa ei ensimmäiseksi ajattelisikaan hevosta ja sen tunteita kokemuksineen, ällistyttää se, että ihmisen perustavaa laatua oleva pyrkimys päästä aina vaan helpommalla ei päde hevosihmisiin.
Otetaan tästä vaikkapa esimerkkinä tallissa ovea kolisteleva hevonen. Jokainen tallitöitä tehnyt tietää, että tallissa viikosta, kuukaudesta toiseen jokaikinen ruoka-aika ovea potkiva kaviollinen saattaa hoitajansa ärtymyksen partaalle. Mitä useampi hevonen, mitä pidempi tallinkäytävä, sitä railakkaampi meno tallissa on. Hevosella on ehkä tosiaan kova nälkä, tai ainakin ollut, kun se kyseisen käytösmallin on oppinut. Ajan saatossa tästä kuitenkin tulee tapa, joka samalla kaikessa ärsyttävyydessään on myös vahingollista karsinan rakenteille ja hevosen jaloille.
Joskus ratkaisu voi olla varsin yksinkertainen. Kenties karsinapaikan vaihto ja uuden vierustoverin saaminen rauhoittaa, tai ehkäpä ratkaisuna voisi toimia se, että hevonen saisi karsinaansa heinäverkon, jolloin sen syömiseen käytettävä aika pitenee.
Jos taas asiaa lähestytään koulutuksellisesta näkökulmasta, on oleellista ymmärtää, että hevonen potkii oveen, koska se saa sillä jotakin haluamaansa. Onko se ruokia jakavan ihmisen huomio, vaiko vierustoverin hiljentyminen, heinä- tai rehukärryjen liikkuminen kohti sen omaa karsinaa vai mitä?
Toisaalta ihmisen tunnetila vaikuttaa myös siihen, miten hevonen kulloinkin reagoi ja mitä se mistäkin tilanteesta oppii. Kun haluamme muuttaa ei toivottua käytöstä, on syytä pitää pää viileänä ja muistaa, että turhautuminen ja suuttuminen hidastaa hevosen oppimista ja lisäksi harvoin tuntuu ihmisestä itsestäänkään kovin mukavalta.
Puhuttaessa hevostaidosta jokainen käsittää termin omalla tavallaan. Jollekin se merkitsee pyöröaitauskoulutusta, jollekin naruriimulla tapahtuvaa maastatyöskentelyä jne. Minulle se merkitsee sitä, että hevosta opetettaessa pyritään huomioimaan hevosen yksilönä ja käytettävät menetelmät ja harjoitukset valitaan hevosen tarpeet huomioonottaen. Työkaluina voi olla yhtä hyvin naruriimu kuin mikä tahansa muu varuste. Tärkeintä on kuitenkin huomioida se, minkä kukin hevonen kokee mieluisana palkkiona. Hevonen oppii toki ajan myötä ymmärtämään palkkioksi vaikkapa korvasta vetämisen, mutta kuin käytännöllistä se sitten onkaan, on kokonaan toinen juttu.
Loistojuttu taas kerran Minna.
VastaaPoistaMinulla on vuosia ollut tapana ruokkia hevoset "hörinäjärjestyksessä"; kolisteleva jää huomiotta ja ilman evästä siihen saakka, että on hetkenkin hiljaa. Ruuat tulevat nenän eteen välittömästi hevosen hiljennyttyä. Näin se oppii, väkivallatta ja huutamatta sen, että rauhassa olemisella saa eväät.
Toinen tapa on sitten se, että jos on suuri talli ja paljon hevosia, eikä voi heinäkärryjä kuskata edestakaisin, niin odottaa hiljaa jokaisen kolistelevan tai riehuvan hevosen kohdalla ennekuin heinät antaa nenän eteen. Lisäksi voi vielä astua askeleen taaksepäin kun hevonen kolistaa ja taas lähemmäs kun hevonen on hiljaa. Tämäkin tapa vie aikaa, mutta on sen arvoista...
Kuten paukutus ja potkiminen, kaltereiden kolistelu tms käytös tarttuu ja leviää kuin kulovalkea, niin leviää ja tarttuu myös hörinä.
Ruokin ensimmäisenä hevoset, jotka hörisevät. Pian ne oppivat, että hörinällä saa ruuat nopeimmin nenän eteen ja ruoka-aikana tallissa rauikaakin paukkeen ja huudon sijasta rauhallinen hörinä.
Jokaisen uuden hevosen tullessa talliin alkaa poikkeuksetta sama rumba, uusi hevonen potkii ja paukuttaa ym ikävää ja vierustoverit siittä hermostuvat ja homma meinaa levitä. Kun taas käyttää aikaa ja vaivaa sen eteen, että saako se hevonen ne heinät heti vai hiljaisuudella niin pikkuhiljaa uusikin tapaus rauhoittuu.
Monestihan ihmiset tekevät sen virheen. että antavat ruuat ensimmäiseksi sille paukuttajalle, että olisi hiljaista. Tästä seuraa se, että kaverit katsovat vierestä mallia ja rupeavat kerjäämään ruuat samalla tavalla.
On myös niitä talleja joissa huuto raikaa ja harjanvarret viuhuvat ruokinta-aikana. Tällaiset ihmiset eivät saisi ruokkia hevosia mielestäni ollenkaan...
Sekin on kamalaa käytöstä, kun hevosiet tulevat repimään heinät käsistä tai rynnivät ruokakupille kauroille kun ihminen on välissä. Opittu tapa ja ihmisten omaa tietämättömyyttä, jos hevonen käyttäytyy yllämainitulla tavalla. Monesti on vieraiden hevosten kanssa ollut sormien lähtö lähellä heiniä viedessä.
Tieteellisesti tutkittuihin koulutusmenetelmiin ja varsinkin eri koulutusmenetelmien vertailuun kannattaa suhtautua kriittisesti. Tässä on yksi esimerkki:
VastaaPoista"...27 oria koulutettiin eri tavoin: 9 hevosta totutettiin pussiin, 9 hevosta siedätettiin pussiin asteittain, 9 koulutettiin vastaehdollistamalla..."
9 hevosta on niin pieni määrä että kuinka luotettavana tulosta voidaan pitää? Ovatko eri ryhmien hevoset vertailukelpoisia keskenään vai onko johonkin ryhmään sattumalta tullut helpommin siedättyviä hevosia? Kuinka hyvin tutkimusta tehneet ihmiset ovat osanneet eri koulutusmenetelmät? Jos tällaisen tutkimuksen perusteella asetetaan eri koulutusmenetelmiä paremmuusjärjestykseen en itse pitäisi sitä kovinkaan luotettavana tutkimustuloksena.
Toinen esimerkki on se että jossain tutkimuksessa oli saatu tulos että hevoset jotka olivat seuranneet ihmistä pyöröaitauksessa (join up) eivät seuranneet ihmistä muualla. Tämänkin tutkimuksen kohdalla voi esittää samat kysymykset kun edellisessä esimerkissä. Onko riittävän suuri otos? Mitä siellä pyöröaitauksessa on todellisuudessa tehty. Tässä asia oli myös irroitettu asiayhteydestä. Minä en tiedä ketään joka kouluttaisi vain pyöröaitauksessa vaan se on aina vain yksi osa kokonaisuudesta.
Toki hyviäkin tutkimuksia on ja kaikkiin mahdollisiin kannattaa tutustua mutta kriittisesti. Varsinkin tutkimuksissa joissa tutkitaan hevosten koulutusmenetelmiä tuntuu olevan aika paljon tällaisia epämääräisiä ei niin kovin hyvin tieteellisiä kriteereitä täyttäviä tutkimuksia.