Tuntuma - kontakti - peräänanto - myötääminen, paljon käsitteitä, joita voidaan tulkita monella eri tavoin. Vai voidaanko? Se käsityksen mukaan, joka minulla tällä hetkellä on ratsastuksesta ja hevosen tasapainosta, sen keskiössä on tuntuma/kontakti, joka tarkoittaa ratsastajan ja hevosen välistä yhteyttä, tilaa, jossa ratsastaja ei ole hevoselle ärsyke. Ratsastaja on yhtä kuin istunta =paino+jalat+kädet, jotka ovat yhteydessä hevoseen, kommunikoivat, välittävät apuja (joiden tarkoitus on auttaa hevosta) ja ohjaavat hevosen liike-energiaa kulloinkin haluttuun suuntaan, halutussa asennossa ja askellajissa.
Yksinkertaista, eikö totta?
Monimutkaisen tästä tuntumasta tekee ratsastaja. Kun ratsastaja on kontaktissa hevoseen ja tuntuma on hevosen hyväksymä, se pystyy kehoaan ja asentoaan muuttamatta jatkamaan tekemistään, ollaan tilassa, johon palaaminen eli myötääminen on hevoselle palkkio sen reagoidessa ratsastajan aiheuttamaan ärsykkeeseen, eli apuun.
Mikäli hevonen ei hyväksy tuntumaa, siihen voi olla monta syytä, yleisimpiä syitä ovat liian karkea apujen käyttö, liiallinen ärsykkeiden määrä tai se, että hevonen ei ole koulutettu a. sietämään tuntumaa ja b. erottamaan tuntumaa avuista.
Ennenkuin ratsastaja voi ylipäätään aloittaa apujen käytön ja sen myötä hevoseen vaikuttamisen, on aina syytä tarkistaa, millaisen tuntuman hevonen hyväksyy. Tämä tuntuma vaihtelee hevosen iän, kunnon ja koulutustason mukaan ja jopa joka ratsastuskerta ja sen sisällä tehtävissä siirtymisissä. Tasaisen ja selkeän ohjastuntuman löytämisen avain on ratsastaja itse. Ennenkuin hevonen on oppinut sietämään ja pyrkimään tiettyyn tuntumaan, apujen käyttö (ärsykkeet) ovat vailla paluuta ideaalitilanteeseen, jota hevonen oppi tavoittelemaan.
Hyväksyykö sinun hevosesi tuntuman ja osaako se pyrkiä siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti