keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Hevostaitoa

" Itsensä kantava hevonen on ihailtava näky, ja se vangitsee niin nuorten kuin vanhojenkin katseen. Kukaan ei poistu eikä kyllästy katsomaan niin kauan kuin hevonen näyttää uljauttaan"
-Ksenofonin Hevostaito - suomennos: Hilla Halla-Aho

Kreikkalainen Ksenofon kirjoitti 430 eKr ratsastusoppaan, jota yhä siteerataan. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudelleen vai tarvitseeko?

"Jos hevoselle ei pueta kuolaimia ainoastaan silloin kun se joutuu töihin, vaan myös silloin kun se tuodaan syömään tai takaisin ratsastuksesta, saattaa se hyvinkin ottaa vapaaehtoisesti suuhunsa sille tarjotun kuolaimen."

Jokin on kuitenkin muuttunut. Onko ihmisten lempeys tuota uljasta luontokappaletta kohtaan vähentynyt, onko hevosesta tullut fillariin verrattava väline ja pyhittääkö tarkoitus keinot?

Johdonmukaisesti koulutettu hevonen harvoin joutuu ihmisen kanssa konfliktiin ja toisaalta, se on yleensä rento, aktiivinen ja halukas työskentelmään ihmisen kanssa. "Kaikki joutuvat tekemään kompromisseja", sanotaan. Tavallaan se on totta, mutta on hyvä esittää itselleen kysymys: Millä hinnalla? Onko hintana hevosen hyvinvoinnin vaarantuminen? Ja jos, niin missä mittakaavassa?

Oikotietä ei lopulta ole, katsotaan asiaa sitten turvallisen maastoratsun omistajan tai kansainvälisiin kisoihin tähtäävän näkökulmasta. Tietyt asiat täytyy sujua, jotta hevonen - rento ja luottavainen hevonen yltää parhaimpaansa, myös silloin, kun sitä varta vasten siltä odotetaan. Ei ole hevosen vastuulla selviytyä sille vaikeista tilanteista, joihin sitä ei ole valmisteltu. Ei sen enempää ole sen vastuulla osata löytää tasapainonsa liian vaativan tehtävän edessä. Myöskään ei ole hevosen vastuulla säilyttää levollinen tunnetila sen kohdatessa sille pelottavia asioita.

Seuraavan kerran, kun työskentelet hevosesi kanssa, katso sitä - kantaako se itsensä elinvoimaisena, rentona ja aktiivisena.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti