perjantai 8. helmikuuta 2013

Mitä pienet edellä....

Tämän viikon aikana on somessa pyörinyt yllätys olympiaratsastaja Isabell Werthin youtube-videoita. Ensimmäinen kohahdus syntyi, kun Werth julkaisi videon, jossa hän ratsastaa menestyksekkäällä Satchmolla ilman satulaa ja kuolaimia. Seuraava kohina alkoi arvostelusta, jota kyseinen ratsastajatar sai osakseen.  Sinällään mielenkiintoinen ele ja osoitus kenties siitä, kuinka joko osaa ratsastaa tai sitten ei. Toisekseen, videolta on varsin selkeästi nähtävissä, kuinka kootuissa liikkeissä hevonen aukoo suutaan, joka taas on merkki siitä, että hevonen on oppinut liittämään liikkeeseen epämukavuutta, kenties kipua.

Ystäväni sanoi videon nähtyään, mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Aika kultaa muistot jne, mutta ei kai suomalainen kouluratsastuskansa ole vielä unohtanut vajaan vuoden takaista kuolaimetonta kouluratsastuksen kilpailunäytöstä, joka käytiin Helsinki Horse Fairissa?
Tunne Hevonen -lehden järjestämä kisa keräsi jos nyt kaikkien aikojen yleisöä, niin ainakin katsomon ja seisomapaikat täyteen. Tunne Hevonen Dressage Challenge noteerattiin kaikkialla maailmassa ja kiitosten, sekä kannustusten tulva oli ihan mieletöntä. Emme tehneet vain suomalaista ratsastushistoriaa vaan kyse maailmanlaajuisesti merkittävästä teosta.

Millaista sitten oli organisoida tällainen kisa? Kaikkea muuta kuin helppoa! He, jotka lähtivät mukaan, halusivat ehkä kokea jotain uutta, ainutlaatuista, sekä antaa yleisölle mahdollisuuden oivaltaa, että ratsastustaito ei ole varusteista kiinni. Olen edelleen suuresti kiitollinen osallistujille siitä, että teitte kanssamme suomalaista ratsastushistoriaa. Nyt vuotta myöhemmin voin tunnustaa, että kutsuimme noin parisenkymmentä ratsastajaa kisaan mukaan. Alle 10 vaivautui edes vastaamaan...

Nyt kun kansainvälinen stara tekee vastaavaa kotonaan, arvostelijoita löytyy (niin niitä muuten löytyi myös viime maaliskuussa). Sen sijaan, että voisimme iloita siitä, että HEVOSEN parhaaksi ihmiset ovat valmiita poistumaan mukavuusalueeltaan ja irtautumaan vanhoista kaavoista on mielestäni jo hurraamisen arvoista.
Voitaisiko pikkuhiljaa opetella näkemään myös muutoksen aikaansaamat positiiviset vaikutukset, eikä pelkkää negatiivisuutta?
Halatkaa hevosianne ja ratsastakaa hellästi, sekä kohteliaasti. Oli sillä kuolaimet tahi ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti