perjantai 13. heinäkuuta 2012

Viisas viisas ihminen

Muutama viimeinen blogikirjoitukseni on herättänyt paljon keskustelua väkivallan oikeutuksesta ja siitä, mikä onkaan väkivaltaa. Olen pohtinut sitä, että onko sen määrittäminen lopulta niin vaikeaa vai onko meillä ihmisillä kuitenkin tarve puolustella tekojamme ja lopulta kääntää kaikki parhain päin, ainakin omasta mielestämme.

Viime vuosina kilpakoulu- ja esteratsastusta on arvosteltu varsin kovaäänisesti ja sen puolustajat vetoavat siihen miten paljon huonommin esim. laukka- tai ravihevosten asiat ovat. Pohdin tässä eräänä päivänä ystäväni kanssa sitä, että miksi Suomessa esim. ravikilpailuissa jaetaan sakkoja raipan käytöstä jne, mutta ratsastusmaailmassa tämä olisi ennenkuulumatonta. Vähän kaikkea kun katsotaan läpi sormien. Viimeisen vuoden aikana on esim. FEI:lle lähetetty useita kirjeita koskien LDR-ratsastusta ja onkin määritelty, että hevosta ei saa ratsastaa yli 10 minuuttia samassa asennossa? Siis mitä??? JOS tiedetään, että jokin asento tuottaa hevoselle epämukavuutta tai peräti kipua, 10 minuuttia on ihan hyvä aika kärsiä, mutta ei yli sen? Tai että esteratsastussäännöissä sanotaan, että hevosta saa lyödä raipalla kolmesti? Lopulta kukaan ei ota vastuuta hevosen hyvinvoinnista. Lajin harrastajat ja kilpailijat luottavat siihen, että tuomari näkee miten hevonen on koulutettu ja millaisella asenteella se esittää oma osuutensa. Toisaalta stewardien tehtävä, ainakin jonkun mielestä on valvoa verryttelyä ja puuttua, mikäli näkee hevosta kohdeltavan väkivaltaisesti tai liiaksi rasitettavan. Kun siten kohteliaimmin tiedustellaan, että kenenkäs vastuulla se siis, hevosystävällisin käsittely ja ratsastus oikein onkaan, vastauksena tulee RATSASTAJAN....Kukaan ei siis lopulta halua ottaa vastuuta tai uskalla tehdä sitä ensimmäistä kertaa ja puuttua tilanteeseen kun siihen pitäisi.

Näen tämän ongelman paljon laajempana kuin ainoastaan liittyen ratsastukseen tai hevosurheiluun ylipäätään. Elämme yhteiskunnassa, jossa kaikelle on oltava oikeutus. Jos jokin ei ole erikseen kiellettyä, se on sallittua. Ja jos ei voida todistaa (ja kukapa siihen pystyisikään) että jokin asian tuottaa eläimelle tarpeetonta kipua, pelkoa tai stressiä, sitä voi siis jatkaa. Tästä esimerkkinä tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät keskustelut.

Kenties olemme aidosti niin vieraantuneita luonnosta ja elämästä eläinten keskuudessa, että emme luota omaan arvostelukykyymme, tai sitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Tai sitten kyse on kasvatuksesta ja ympäristön vaikutuksesta, jonka seurauksena nostamme itsemme jumalan asemaan, jolloin meillä on oikeus päättää mikä on oikein ja mikä on väärin. On mielenkiintoista, että ihminen on kävellyt kuussa, rakentanut ydinvoimaloita ja manipuloinut geenejä, mutta omaa palikkaansa tässä ihmisen ja eläimen välisessä vuorovaikutuksessa se on kuitenkin varsin heikosti kyennyt säilyttämään.

Täytyy sanoa, että toisinaan hävettää olla ihminen. On suorastaan noloa, millaisia alkukantaisia piirteitä meissä onkaan kaiken kirjanoppineisuuden rinnalla. Voi kunpa itse kukin saisi vielä mahdollisuuden olla riippuvainen siitä omasta koirastaan tai hevosestaan. Kun eläimen hyvinvointi on oman olemassa olon ja henkijäämisen perusta, voisi olla mahdollista löytää uusia näkökulmia???

Halatkaa niitä hevosianne, jos niistä aidosti pidätte <3

3 kommenttia:

  1. Luulin että viime keskustelussa tultiin juuri siihen tulokseen että väkivallan määrittäminen ( tai siis jonkun toiminnan määrittäminen väkivallaksi ) ei joka tilanteessa ole niin helppoa... Mikä se määritelmä sitten on ?

    VastaaPoista
  2. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta tulin itse siihen tulokseen, että jokainen tekee sen määriteltmän omasta näkökulmastaan. Ja se näkökulmaperustuu kyseisen ihminen kokemuksiin, kasvatukseen, ympäristöön, ihan niinkuin oikeastaan hevonen tekee johtopäätöksiä?
    Vaikkakin kyseinen blogi herätti paljon keskustelua (ehkä enemmän kuin mikään muu aihe??????) niin omalta osaltani en ole ihan allekirjoittanut kuitenkaan tuota hypoteesiä, jonka mukaan väkivallan tunne/oletus/olemassaolo olisi riippuvainen sen kohteen tuntemuksista. Jos kuitenkin näin on, siihen täytyy vaikuttaa kyseisen yksikön aiemmin kokemat (ympäristön aiheuttamat) kokemukset tasi äärimmäinen geneettinen taipumus sietää painetta, pelkoa, stressiä tms.
    Ja luonnollisesti, onko kyseessä lajityypillisiltään tarpeiltaan pakoeöäin vaiko saalista vaikuttaa melko todennökäisesti moneen seikkaan, muttei kuitenkaan siihen etteikö jokainen nöistä tuntisi kipua, pelkoa, stressiä jne....

    VastaaPoista