Sekä maastatyöskennellessä että ratsain ihmiset käyttävät apuja saadakseen hevosen tekemään kulloinkin haluamaansa asiaa, liikettä, tehtävää. Sana apu, sisältää informaation siitä, että merkkien tarkoituksena on auttaa hevosta ymmärtämään mitä sitlä kulloinkin halutaan.
Yleisesti on olemassa tietty standardoitu apujärjestelmä, jonka mukaan hevosia koulutetaan ja näin suunnilleen kaikki hevoset osaavat ne samat merkit. Vai osaavatko?
On vähintäänkin mielenkiintoista, että valitettavan usein hevoset "tarvitsevat" läpiratsastusta, kurinpalautusta, herkistelyä jne. ja tämä tapahtuu yleensä jonkun muun kuin sen tutun ratsastajan toimesta. Eikäs tässä kuviossa ole jotakin vialla? Vaikkapa se, että jos hevonen on koulutettu hyvin, eli niin, että se tietää mitä mikäkin merkki tarkoittaa ja se on motivoitunut tekemään siltä pyydettyjä muuveja palkkion toivossa, niin missä mättää?
Jos tämä käännettäisiin vaikkapa koirakoulutuksen puolelle, olisi aika hämmentävää ajatella, että merkit ovat niin epäselviä, että niitä joutuu päivittämään harva se päivä.
Juu, tiedän - seuraavaksi lukija ajattelee, että on eri asia, koska se ratsastaja istuu hevosen päällä ja vaikuttaa omalla fyysisellä massallaan hevoseen. Tämä on toki totta, mutta, on olemassa myös vaihtoehto eli hevosen voi siedättää ratsastajan istuntaan ja keikkumiseen. Niinhän nuorille hevosille on tapana tehdä. Vasta kuin muu merkkikieli on kasassa ja tallennettu muistiin, otetaan istunnan vaikutus käsille.
Viimeisenä, kärjistyksenä kyllä, otan esimerkin opetusmestarista, jonka tehtävänä on opettaa ratsastajalle ratsastuksen saloja. Ei siinä mitään, harvapa meistä oppisi ilman näitä suurenmoisia mestareita., mutta siinä vaiheessa kun opetusmestaria revitään, ja potkitaan, herää mielessä kysymys: mikä on ratsastajan väkivaltaisuuden funktio? Jos hevoselta on tarkoitus oppia ja tavoitteena on saada aikaan herkkä, rento ja pehmeä hevonen, kuinka siihen voidaan päästä hyvällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti