torstai 5. huhtikuuta 2012

Uskallatko rakastaa hevostasi?

Viimeisin blogikirjoitukseni käynnisti melkoisesti keskustelua (myös muualla kuin netissä=) siitä, että mitä rakkaus on ja onko oikein tai väärin rakastaa hevostaan. Juttelin pitkäaikaisen, minulle hyvin rakkaan ystäväni kanssa tänään ja hän kummasteli kuinka kukaan voisikaan olla rakastamatta hevostaan. Hevosta, joka on niin pyytetön ja aina anteeksiantavainen meidän ihmisten virheille. Mietin ihan samaa....

Ehkä tässä on kyse siitä, että me ihmiset olemme erilaisia ja meidän arvomme ovat samoin. Jonkun mielestä on tärkeintä pitää kuri ja järjestys, oli kyse sitten lapsen kasvatuksesta tai hevosen kanssa elämisestä. Jollekin toiselle on itsestään selvää, että rajat pitää olla olemassa, mutta niistä voi pitää kiinni myös lempeästi, rakastaen.  Vanha sanonta kuuluu: "Joka vitsaa säästää, lastaan vihaa" on aikansa elänyt ja sen myötä muutama vuosikymmen sitten alkoi natina vapaan kasvatuksen tuloksista. Vapaa kasvatus ei ole välittämistä vaan päin vastoin, välinpitämättömyyttä ja vastuun laiminlyöntiä.

Psykologian professori, onnellisuustutkija ja kirjailija Markku Ojasen mukaan "rakkaus on tunne, mutta se on myös suhde, tahtomista, tekoja, ajatuksia, haluja, arvostuksia ja periaatteita. Sitä on mahdoton tyhjentää yhdellä sanalla tai käsitteellä."

Viiden hevosen omistajana tunnen jokaisen hevosistani. Laumassa ne ovat yksi suuri yksikkö, mutta minun kanssani niille syntyy kullekin oma persoona.  Rakastan niistä jokaikistä ja kaikkia eri tavalla. Yksi niistä muistuttaa minua hörähdyksellään jokainen aamu siitä, kuinka se on 15 vuoden aikana tottunut saamaan aamuheinänsä tiettyyn paikkaan. Tottahan toki tässä on kyse siitä, että hevonen on oppinut ja minä olen oppinut. Se, että pienet eleet tulevat merkityksellisiksi, ne ehkä nostavat hymyn huulilleni tai saavat minut spontaanisti halaamaan hevosvanhustani, ei ole keneltäkään pois, etenkään meidän kahden väliseseltä, henkilökohtaiselta suhteelta. Kyllä, minä rakastan hevosiani, siitä huolimatta, että koulutan niitä ja näen ne myös hevosina. Itseasiassa olen tehnyt kaikkeni rakastaakseni jokaista hevosta, jonka olen kouluttanut tai joka on meillä kasvanut. Ja uskon, että tämä on ollut kaikkien parhaaksi.

Rakastakaa ja halikaa hevosianne, se ei ole keneltäkään muulta pois - päinvastoin!!!!!

18 kommenttia:

  1. Edellisessä kirjoituksessa oli kyse siitä mikä merkitys hevoselle on sillä että ihminen rakastaa hevosta. Minä olen sitä mieltä että sillä ei ole mitään merkitystä. Kuten Markku Ojanen sanoi "rakkaus on tunne, mutta se on myös tekoja. Teot ovat se asia joka vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Hevosen hyvinvoinnille se on merkityksetöntä johtuvatko teot esim. rahasta vai rakkaudesta. Hevoselle merkityksellisiä ovat vain ne teot, ei se mistä ihmisen motiiveista teot johtuvat.

    Pääsääntöisesti jokainen lemmikki- tai harraste-eläimien kanssa touhuileva pitää itseään eläinrakkaana. Teot, tästä yhteisestä eläinrakkaudesta huolimatta eroavat paljon toisistaan. Ylilihavien koirien omistajat ovat eläinrakkaita. Samoin huonosti koulutettujen hevosten omistajat. Ääriesimerkkinä voisi sanoa että sekä tuotantoeläintiloja pitävät, että niiden toimintaa sabotoivat kettutytöt pitävät itseään eläinrakkaina.

    Sillä onko joku tai pitääkö joku itseään eläinrakkaana ei ole merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Vain sillä on mitä ne teot ovat.

    Se että ihminen rakastaa hevosta johtuu siitä että ihmisellä on tarve rakastaa, ei siitä että hevonen tarvitsisi ihmisen rakkautta. Rakastaminen on ihmiseltä itsekästä, ihmisen tarpeista johtuvaa toimintaa. Ei siinä välttämättä hevosen hyvinvointi vähene, mutta ei se automaattisesti myöskään sen ansiosta lisäänny.

    VastaaPoista
  2. Itseasiassa Markku Ojanen sanoi että: "rakkaus on tunne, mutta se on myös suhde, tahtomista, tekoja, ajatuksia, haluja, arvostuksia ja periaatteita. Sitä on mahdoton tyhjentää yhdellä sanalla tai käsitteellä."
    Eli, rakkaus on tekojen lisäksi myös paljon muuta.

    VastaaPoista
  3. Jonkun mielestä on tärkeintä pitää kuri ja järjestys, oli kyse sitten lapsen kasvatuksesta tai hevosen kanssa elämisestä. Jollekin toiselle on itsestään selvää, että rajat pitää olla olemassa, mutta niistä voi pitää kiinni myös lempeästi, rakastaen... Niin, mutta onko sillä hevoselle oikeasti merkitystä että se tehdään rakastaen vai onko hevosen kannalta oleellisempaa että se tehdään pienintä mahdollista painetta käyttäen ja niin että paineen lopetus tapahtuu oikea-aikaisesti.

    VastaaPoista
  4. Hyvät kognitiiviset taidot omaavalle autistiselle ihmiselle jolla on puutteellinen kyky tunnistaa ja sijoittaa emootioita, voidaan opettaa sosiaaliset koodit ja käsittääkseni nämä henkilöt oppivat tulemaan luontevasti toimeen eläinten kanssa, koska eläinten emootiot ovat suoraviivaisempia ja yksinkertaisempia. Mutta ehkä meille ketkä emme ole autisteja on tarpeellista oppia tuntemaan oikein, koska epämääräinen tunneilmaisu tekee meistä epäloogisia. Kyse taitaa ollakin siitä miten me ihmiset voisimme riittävän empaattisesti kohdata eläimiä ilman kiintymyksen ja rakkauden tunteita.

    VastaaPoista
  5. Niin, tai että ihmisen pitää opetella olemaan välittämättä omista kiintymyksen ja rakkauden tunteistaan jotta voi kohdata eläimen riittävän empaattisesti mutta niin ettei epämääräinen tunneilmaisu tee ihmisestä epäloogista. Opetella olemaan emootioiltaan yhtä suoraviivainen ja yksinkertainen kun eläin silloin kun on tekemisissä eläinten kanssa.

    Eli kansanomaisemmin: opettele ajattelemaan niinkun hevonen ajattelee.

    VastaaPoista
  6. Miksi meidän pitäisi opetella olemaan välittämättä omista kiintymyksen tai rakkauden tunteista? Estääkö minun rakkauteni hevosta kohtaan minua toimimasta loogisesti ja hevosen kannalta kannattavalla tavalla? Minusta ihmisiä ei pidä aliarvoida ja toisekseen sanoisin, kuten isoäitini: Parhaat lapsenkasvattajat ovat heitä, joilla ei ole omia lapsia tai että parhaat opettamaan rakastamista hevoseen ovat niitä, jotka eivät ole koskaan omaa hevosta rakastaneet?
    Elämä kaikessa hienoudessaan ei todellakaan ole ihan niin yksiviivaista ja elämää mahtuu myös hevostallin ulkopuolelle. Ihminen on toivottavasti yhtä aito joka paikassa, eikä tarvinne hypätä roolista toiseen.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Mietin edelleen sitä miten vihreänä nuoren hevosen omistajana tunnistin oman epävarmuuteni ja pelkoni, mutta en osannut tehdä asialle mitään, koska sain neuvoksi olla kovempi. Ponipoika uhitteli ja minä kiukuttelin...ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Tilanne kääntyi heti selvästi parempaan suuntaan heti kun tajusin että ahaa...tässähän on ihan sama juttu kuin lasten kanssa, ei kannata mennä kiukutteluun mukaan vaan lempeällä ja ymmärtäväisellä napakkuudella kertoa mikä sopii ja mikä ei. Ei sen rakkauden tarvitse olla rajattomuutta, vaan rajat asettaa rakkaudella ja kuunnellen.

    On totta että kiintymyksen tunteet saattavat tehdä meistä epäjohdonmukaisia, mutta myös juuri nämä narsistiset pelon ja häpeän tunteet ehkä vielä enemmän. Olen sivusta seurannut erään nuoren hevosen vielä omaani paljon kurjempia kokemuksia ja kyllä se on niin että kovalle omistajalle joka ei tunnista häpeän tunnettaan on paljon vaikeampi mennä sanomaan kuin sille joka rakkaudentunteissaan toimii epäjohdonmukaisesti.

    VastaaPoista
  9. Niin Minna, estääkö sinun rakkautesi hevosta kohtaan sinua toimimasta loogisesti ja hevosen kannalta kannattavalla tavalla? Aivan samalla tavalla kiintymyksen tunteet saattavat vaikuttaa sinun kykyysi tehdä objektiivisiä tulkintoja kuin minun tai kenen tahansa muunkin kykyihin. Se että tämän asian tiedostaa ei tee kenestäkään vähemmän eläinrakasta. Pikemminkin päinvastoin. Silloinhan pyritään siihen mikä on hevoselle objektiivisesti katsoen parasta.

    Tuo "Parhaat lapsenkasvattajat ovat heitä, joilla ei ole omia lapsia" on siinä mielessä huono esimerkki että aika paljon perheet joutuvat käyttämään esim. perheterapeutteja jotta he saisivat ulkopuolisen, asioita objektiivisesti katsovan ihmisen näkemyksen asioista. Siihenkin on perusteet miksi sairaaloissa pyritään siihen että lääkärit ja hoitajat eivät hoida tuttujaan tai sukulaisiaan. Yksi syy on se että jos on tunneside hoidettavaan riski siihen että asioita ei enää nähdä objektiivisesti kasvaa.

    Tämä menee vähän liikaa joko pyhä viha tai suuri rakkaus linjalle ;-) Suurien tunteiden sijasta ihminen voi olla hevoselle rajoja asettaessaan kun laitumen sähkölanka. Se ei vihaa eikä rakasta. Se vain kertoo että tänne ei kannata työtää turpaa tai räpsähtää. Hevonen ei rakasta sähkölankaa mutta ei myöskään pelkää sitä. Se jopa syö sen alta.

    Nina, lempeä, ymmärtävä, rakastava jne. ei näillä asioilla ole hevoselle merkitystä. Ainoa mikä merkitsee on paineen määrä ja sen oikea-aikainen poistuminen. Hevosen näkökulmasta on aivan sama laittaako ihminen sille liikaa painetta osaamattomuuttaan mutta rakastaen vai saako se saman määrän painetta kovanlinjan kannattajan kädestä kurinpitomielessä. Vain paineen määrällä on merkitystä. Tämä on sitä että asiat nähdään hevosen silmin. Millä on hevoselle oikeasti merkitystä.

    VastaaPoista
  10. Käsitteillä lempeys, kiintymys jne ei muuten ole mitään väliä vauvojenkaan kohdalla, riittää kun oikealla hetkellä työntää tutin suuhun niin johan parku loppuu...oikeastaan senkin voisi joku robotti hoitaa...vitsi :-D Tästähän on muuten tehty 50 luvulla niitä apinakokeita joita kai nykyään pidetään aika epäeettisinä koska ne marakattirievut sekosivat.

    Mikä tahansa ominaisuus tai tunne kun kasvaa yli, siitä tulee uhka toiminnalle kuten vuorovaikutukselle. Käsitteillä lempeä, ymmärtävä ei varmaan olekaan mitään merkitystä hevoselle, vaan pointti onkin siinä että jokin tunnetila antaa ihmiselle enemmän tilaa toimia kuin joku muu. Ja en tarkoita nyt kouluttamista vaan vuorovaikutusta.

    Joo ja teen terapiaa perheiden kanssa ja silloin operoidaan aika paljon tunne - vastatunne akselilla jolloin tärkein työkalu on juuri se omien tunteiden tunnistaminen.

    Hevonen on käsittääkseni nisäkäs ja laumaeläin, ei lisko tai kala :-D

    VastaaPoista
  11. Hevonen ei ole lisko tai kala mutta ei se myöskään ole ihminen :-D

    Ero on siinä että ihmisellä on tarve tulla ihmisen rakastamaksi mutta hevosella ei tällaista tarvetta ole. Hevonen on laumaeläin mutta ihminen ei ole osa hevosen laumaa. Tämä paljon puhuttu johtajuuskin nh-kouluttamisessa on sitä, että hevosen on sitä helpompi oppia toimimaan halutulla tavalla mitä enemmän ihmisen pyyntö vastaa hevosten lajityypillistä tapaa toimia. Se ei vielä tee ihmisestä laumanjohtajaa hevosen silmissä.

    VastaaPoista
  12. Minä toivon ja uskon, etten ole hevoselleni kuin sähkölanka.
    Mitä tulee hoitajan, terapeutin tai lääkärin rooliin, heidän tehtävänsä on varsin spesifinen ja niissä tilanteissa heidän tuleekin kyetä toimimaan tunteettomasti. Toisaalta, joskus tunne, rakkaus, intuitio saattaa nähdä kaiken faktan lävitse ja olla joskus enemmän oikeassa? Ainakin, jos kyetään tarkastelemaan asiaa kaikista näkökulmista. Sitä paitsi, onneksi terapeutit ym. ohjaavassa roolissa oelvat ihmiset tietävät, että heidän työnsä ei ole kertoa, miten muiden pitäisi elää tai tuntea, vaan antaa näkökulmaa asioihin.
    Eläinten tunteista ja kyvystä ymmärtää tiedetään vielä varsin vähän. Kaikesta, vähäisestä tutkimisesta huolimatta kukaan meistä ihmisistä ei voi täysin tietää, miltä hevosta mikäkin tuntuu. Käytännössä voimme vain joko esittää tutkittuun tietoon perustuvia oletuksia tai argumentoida tunteen mukaan.
    Kun vastakkain on tieto ja tunne, kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa. Tuntekoot siis jokainen hyvällä omallatunnollaan rakkautta hevostaan ja lähimmäistään kohtaan. Tai olkoot tuntematta.
    Ja he, joiden mielestä se ei ole hyödyllistä tai on peräti turhaa tai haitallista, kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään, kuinka paljon omalla tunteella on merkitystä tämän rakkauden tunteen kieltämiseen.
    Onneksemme elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa valitsee mielipiteen, sanan ja uskonnonvapaus. Hevosilla ei tätä oikeutta ei ole ihmisen sille suomaa oikeutta ja minun mielestäni näiden tunteiden kieltäminen rajoittaa sekä hevosen, että sen omistajan vapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että ei nykyään edes lääkärikoulutuksessa korosteta tunteettomuutta, enemmänkin kohtaamisen taitoja, enkä itsekään koskaan missään terapiakoulutuksissa ole sellaista oppia saanut. Siellä missä teen töitä, puhutaan aina miten ne asiakkaat joita on helppo rakastaa, saavat paremman avun, kuin ne jotka työntävät luotaan. Kyse on siis psykososiaalisesta kuntoutusmuodosta. Tottakai objektiivisuuteen pyritään mutta lisäämällä tietoisuutta omista tunteista saa paremman hallinnan niihin ja pystyy paremmin peilaamaan asiakkaan kokemuksia niiden läpi. Ja hyvin paljon työ perustuu intuitioon tiedon ja tietoisuuden ohella. Tunne kyllä helposti ajaa järjen ohi, koska tunteet nousevat ihmisen (ja hevosenkin) perustarpeista (saada laumalta suojaa petoja vastaan).

      Kyllä niitä eläinten emootioita on tutkittu ja suosittelen kaikkia eläinten kanssa työskenteleviä tutustumaan esim Bekoffiin. Jostain syystä itselläni ei ole koskaan ollut mitään tarvetta lähteä kiistämään eläinten emootioita, niin paljon olen kasvanut koirien ja kissojen monisukupolvisessa perheessä.

      Varmasti on asioita joissa ehdollistaminen on selkein tapa opettaa joku juttu eläimelle, mutta perustarpeiden tyydyttäminen (turva, ravinto, lepo) tulee aina ensin. Aina kun puuhaan hevosen kanssa jotain, tunnustelen omaa tunnetilaani, olenko rauhallinen, kiihtynyt, jännittynyt jne ja hevosen kanssa se on vielä tärkeämpää kuin koiran.

      Sitäpaitsi jos hevoselle ihminen on kuin sähkölanka, niin mitä sitten ovat nämä lukuisat eläinavusteiset terapiamuodot joissa eläimen ja ihmisen vuorovaikutuksella haetaan parempaa tuntumaa ihmisen minuuteen ja sosiaalisiin taitoihin? Jos hevosella on kyky peilata ihmisen tunteita, niin miten ihmeessä sillä ei olisi mitään väliä millainen tunnetila sillä ihmisellä on? Eikö se juurikin perustu siihen että hevonen kokee aggressiivisen tai tunkeilevan ihmisen epäilyttävänä ja haluaa ottaa etäisyyttä?

      Mä ymmärrän Harrin pointin siihen asti että ihmisen on hyvä rakkaudessaan tunnistaa milloin on kyse hänen omista tarpeistaan ja milloin eläimen, mutta sama koskee kyllä ihmistenvälistäkin rakkautta. En tiedä onko sokea rakkaus rakkautta vai riippuvuutta tai hylätyksitulemisen pelkoa, mutta silloin ihminen ei ole tietoinen tarpeistaan.

      Mutta se on pelottavaa jos eläimiä koulutetaan tiedostamatta kouluttajan tunteita ja tarpeita ja niiden merkitystä niissä tilanteissa. Ihmiset siinä kuitenkin toimivat ja johtavat niitä tilanteita täysin omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin.

      Poista
  13. "Sähkölanka"... ajatellaan laukannostoa. Jos hevonen nostaa laukan kun ihminen antaa laukka-avut nostaako hevonen laukan siksi että se rakastaa ihmistä, siksi että ihminen rakastaa sitä vai siksi että ihminen saa avuillaan aikaan ärsykkeen ja hevonen reagoi ärsykkeeseen oppimallaan tavalla.

    Kyse ei ole siitä että tunteet kielletään tai niitä ei tunnisteta vaan siitä että ne osataan tarpeen vaatiessa työntää syrjään. Esim. poliisit ja ensihoitajat joutuvat tekemään tätä koko ajan. Jos rikoksen tai onnettomuuden uhri on erityisen tunteita herättävä esim. pieni lapsi, he joutuvat työntämään tunteensa syrjään jotta saisivat tehtyä työnsä mahdollisimman hyvin.

    Nuo eläinavusteiset ovat siitä mielenkiintoinen asia että ne ovat täysin ihmislähtöistä toimintaa. Niillä pyritään vaikuttamaan ihmiseen ei hevoseen. Hevosen kouluttamisen pitäisi olla puolestaan hevoslähtöistä. Millä asioilla on oikeasti merkitystä hevoselle.

    VastaaPoista
  14. Tämä blogikirjoitus ei koskenut mitenkään spesifisesti hevosten kouluttamista, vaan elämistä hevosen kanssa. Tuo laukannnosto esimerkkinä on siis täysin epärelevantti.
    Mielestäni ei ole mitään väärää siinä, että hevosen omistaminen ja rakastaminen ovat ihmislähtöisiä, koska lopulta "tunteeton" ja mekaaninen kouluttaminenkin on ihmislähtöistä. Edelleen en uskon, että tuo "millä on merkitystä hevoselle" olisi niin paljon tärkeämpää, kuin vaikkapa se, millä on ihmiselle merkitystä. Toisaalta, vaikkei puhuta hevosten kouluttamista, hevonen oppii koko ajan. Mutta niin oppii ihminenkin, toivottavasti.

    VastaaPoista
  15. Tunteetonta ja mekaanista... sillä että tunteet pystytään tarpeen vaatiessa työntämään syrjään pyritään siihen että ne omat tunteet eivät vaikuttaisi hevosen objektiiviseen lukemiseen/tulkitsemiseen, ei tunteettomuuteen tai mekaanisuuteen.

    Se onko kyse ihmislähtöisyydestä vai hevoslähtöisyydestä on siinä mielessä merkittävä asia että jos toiminta on ihmislähtöistä onko silloin edes kyse oikeasta eläinrakkaudesta. Kumman tarpeet määräävät sen mitä tehdään?

    VastaaPoista
  16. Tunteet eivät ole on/off, tunnetyö on lähinnä sitä että tunnistaa omat ja toisen kulloisetkin tarpeet ja pystyy toimimaan rationaalisesti mutta tarpeet oikeuttaen ja huomioon ottaen. Muistan hyvin kun opetettiin hepalle laukka-apuja. Kyllä siinä tunnusteltiin hevosen kulloistakin tunnetilaa, milloin on sopiva hetki vahvistaa jotain mitä se kyllä osaa, mutta ei aina yhdistä sitä tiettyyn annettuun merkkiin. Ihan putkeen se ei sitten mennyt kun edelleenkin aika voimakkaasti reagoi siihen annettuun merkkiin, eli on oppinut yhdistämään sen kiihtymykseen. Sivusta olen seurannut miten taitava ratsuttaja lukee vaikeasti traumatisoitunutta hevosta joka ylireagoi pakenemalla, yhdistäessään ko. tilanteen trauman aiheuttajaan. Tarvitaan siis sitä teknistä osaamista, henkistä ja fyysistä tasapainoa sekä erittäin hyviä tunnetaitoja, aikaa ja kärsivällisyyttä. = rakkautta hevosta kohtaan!

    Voi olla että käsitän sanan TUNNE hiukan laajemmin, koska minulle se ei merkitse epärationaalisuutta, vaan loputonta ja varsin inhimillistä haastetta toimia yhtä aikaa itsensä ja toisen hyväksi. Mentalisaatio käsite on tässä aika toimiva. Kun ihmisellä on hyvä mentalisaatiokyky, hän pystyy pitämään yhtäaikaa mielessään oman ja toisen mielen, ei toimi mustavalkoisesti vaan jatkuvasti ympäristönsä kanssa reflektoiden.

    Tunteita ei tarvitse niin kovasti työntää syrjään vaan oppia tunnistamaan omat ja toisen tarpeet ja motiivit. Vähitellen siinä harjaantuu niin että oppii toimimaan myös nopeutta vaativissa tilanteissa joissa tietysti myös virheiden mahdollisuus kasvaa.

    VastaaPoista
  17. Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä hahmottaa tunteita itsessä tai muissa. Kykyä hahmottaa hevosen tunteita sanotaan kansanomaisemmin hevosenlukutaidoksi.

    Minä ymmärrän tämän omien tunteiden syrjään työntämisen niin, että toiminta määräytyy sen mukaan mikä on hevoselle merkityksellistä eli hevosen tunteiden mukaan. Ihmisen tunteet, "rakkaus" hevosta kohtaan on hevoselle merkityksetön asia. Hevoselle merkityksellisiä ovat vain ne sen omat tunteet.

    VastaaPoista