maanantai 9. tammikuuta 2012

Ihminen opettajana ja oppijana

Olen viime päivinä löytänyt oppijan ja opettajan itsessäni uudelleen.
On mielenkiintoista, kuinka epävarmaksi ihminen voi tuntea itsensä joutuessaan uuteen tilanteeseen. Tai kuinka tilanteen muuttuminen voi hämmentää ja hukata aivoista ne jo aiemmin opitut radat ja kuviot ajatella, toimia ja tuntea.
Ehkä tämän kokemuksen myötä saan taas yhden uuden mahdollisuuden ymmärtää hevosia ja muita eläimiä entistä paremmin?

Viime aikoina keskustelu eläinten hyvinvoinnista sekä eri koulutusmenetelmistä on ollut erittäin kiihkeää.
Samalla tavalla kuin "puolustajat", ovat vastustajat nousseet barrikadeille ja tämä aiheuttaa hämmästystä.

Samalla tavalla kun olen viimeisten viikkojen aikana keskustellut useiden ihmisten kanssa eri koulutusmenetelmien eettisyydestä, olen pohtinut sitä varsinaista syytä, miksi kritiikki ja kyseenalaistaminen herättää niin suurta vastustusta.

Uskon, että meidän on hyvin helppo hyväksyä ja ymmärtää kaikkea sellaista, joka on entuudestaan tuttua. Uudet asiat ja näkökulmat pelottavat tai ainakin herättävät epävarmuutta ja tässä taustalla on se, että ihminen joutuessaan uuteen tilanteeseen, hän kokee suurta avuttomuuden tunnetta, ehkä häpeääkin siitä, että ei vielä osaa. Hän ei osaa joko tehdä tai edes hahmottaa, mistä on kyse. Silloin on helpointa argumentoida uusi näkökulma suoraan suohon ja käytännössä kieltää sen olemassa olo. Tässä ei siis ole lopulta kyse edes eläimistä, vaan ihmisistä itsestään....

Omalla kohdallani tämä pompsahti elävästi mieleen, kun pääsin viime viikonloppuna koirankoulutuksen ammattilaisen oppiin. Vaikka minulla on ollut koiria liki 30 vuotta palveluskoirista pystykorviin ja nyt kaksi pientä seurakoiraa, oli todella ällistyttävää huomata kuinka ensinnäkin koirankoulutus on kehittynyt vuosikymmenten aikana yhä pehmeämpään ja tehokkaampaan suuntaan ja toisekseen, kuinka paljon työ hevostenkouluttajana auttaa omaksumaan ja ymmärtämään mistä tässä koirien kohdalla on kyse.

Loppuviimeksi eläintenkouluttaminen on yksinkertaista, muttei helppoa. Ja tästä vastuu on ihmisellä.  Ihmisen vastuulla on pitää huolta siitä, että oppimistilanne on eläimelle rento ja rauhallinen. Ihmisen vastuulla on selvittää, mitä kyseinen yksilö haluaa. Jokainen eläin haluaa jotakin. Tämän jälkeen riittää johdonmukaiset aakkoset, sen hahmottaminen miten mikäkin liike tai toimintamalli rakentuu ja missä kohdin eläintä on palkittava. So simple!!!

Niin paljon kuin  koirieni opettamisesta nautin, uskon, että tämä kokemus auttaa minua entistä paremmaksi myös hevosten parissa. Ja mikä parasta, se jättää myös minun aivoihin jälkiä, joiden myötä saan mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa, eläinten parissa elävänä ihmisenä.

11 kommenttia:

  1. joo kyllä ne eläimet enemmän opettaa meitä, kun me niitä. taitaa olla aikuinen ihminen ainoa jolla on ongelmia egon kanssa tällä maapallolla.

    eläimillä, lapsilla, kehitysvammaisilla, vanhuksilla, kasveilla, eli luonnolla, on meille iso läksy luettavana. jos osankin sisäistää on lähempänä totuutta.

    VastaaPoista
  2. Olen ihan samaa mieltä, mutta jotta me voisimme oppia ylipäätään mitään, pitää löytyä rohkeutta ja halua päästää irti opituista asenteista ja maneereista.
    Yksi iso ongelma on se, että on niin turvallista toimia aina samoin, vaikka se ei olisi paras tai oikea vaihehto. Kun ihminen rutinoituu ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla, toiminto jatkuu, vaikka se olisi epämukavaakin....

    VastaaPoista
  3. Toinen puoli asiasta on se, että kun löydetään uusi tapa aletaan demonisoida sitä vanhaa. Ei nähdä vanhassa enää mitään hyvää ja aletaan tekemään yleistyksiä. Kaikki vanhalla tavalla koulutetut ovat alistettuja, masentuneita, konemaisia jne. Kaikki vanhalla tavalla tekeminen on väkivaltaa, alistamista, henkihieveriin juoksuttamista jne.

    Esimerkit vanhasta tavasta haetaan äärimmäisyyksistä tai tilanteista jossa vanhalla tavalla tehdään väärin. Näitä sitten verrataan tilanteisiin joissa uudella tavalla tehdään oikein.

    Sellaisetkin asiat jotka tehdään uudessa metodissa samalla tavalla kun vanhassa esitellään sen uuden metodin keksintönä. Vaikka jonkun asian tekeminen olisi uudessa ja vanhassa täysin samanlaista uudessa se esitellään hyvänä ja vanhassa pahana.

    Minun mielestäni kannattaa vanhasta jättää pois se mitä ei pidä hyvänä ja säilyttää se mitä pitää hyvänä. Uudesta kannattaa ottaa hyvänä pitämänsä asiat ja jättää huonona pitämänsä ottamatta. Siitä uudestakaan ei kannata tehdä itselleen uskontoa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä on hyvää ja huonoa, aina. Se, miten ihmisen käsitys asioista muuttuu on eri juttu. Mun mielestä pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, eikä kenenkään tarvitse omistaa mitään metodia tai tekniikkaa. Sehän on ihan jokaiselle vapaata, sen vaan lukemaan ja kurssittautumaan.
    Me ihmiset ollaan ne, jotka tehdään valinta sen suhteen, mikä mielestämme on oikein tai ehkäpä vielä oikeammin. Joskus myös väärin.

    Omalla kohdallani en todellakaan ole demonisoinut tai syyllistänyt mitään tai ketäänm uuta, kuin omia vlaintojani. Jos ne kolahtavat johonkuhun, se on hänen vastuunsa, kuten itsekin kannan vastuun tekemisistäsi.

    Toimivaa ja itselleen sekä eläimelleen toimivaa ja mielekästä systeemiä tuskin muuttaa kukaan, vaikka painostus olisi kuinka kovaa. Siksipä tämä erilaisten metodien ja tekniikoiden sekoittaminen mielestäni erittäin vaarallista. Yksi suurin syy tähän on se, että jos ei osaa oikein sitä vanhaakaan ja siihen sillisalaattiin sekoitetaan uusia vaikutteita, on melkoinen soppa valmis. Ja valitettavan usein ei ihminen lopulta enää edes tiedä, miksi joku toimi ja miksi taas ei.
    Ihmiset, jotka takertuvat henkilöpalvontaan ja asettavat metodit kultin asemaan, ovat varsin usein suurimpia vastustajia kaiken uuden suhteen.Yleisin argumentti onkin se, että "Tee itse paremmin" tai " Tuolla ja tuolla tyypillä on paljon enemmän kokemusta."

    Kukin taaplatkoon tavallaan. Sillä minkä osaa =)

    VastaaPoista
  5. Metodi on (järjestelmällinen) menetelmä. Säännönmukainen ja suunnitelmallinen tapa ratkaista jokin ongelma, suorittaa jokin tehtävä, antaa opetusta, tehdä tutkimusta yms.

    Jokaisella systemaattisesti hevosten kanssa työskentelevällä on jonkinlainen metodi. Suunnitelmallinen tapa kouluttaa. Kenenkään metodi ei ole täysin samanlainen kun jonkun gurun metodi. Se millaiseksi metodi muodostuu johtuu niin monesta eri asiasta että kahden täysin identtisen metodin olemassaolo on mahdottomuus.

    Se että eri metodeista ottaa omaan metodiin sopivia asioita ei välttämättä tee siitä vaarallista sillisalaattia. Tärkeintä on että kokonaisuus pysyy johdonmukaisena.

    Henkilöpalvontaa Suomessa on aika vähän. Vaikka moni tekee esim. Parellin metodiin pohjautuvalla tavalla aika harva sanoo tekevänsä puhtaasti Parellin tavalla. Aika moni heistäkin sanoo olevansa joistain asioista eri mieltä kun Parelli.

    Toimivakin systeemi muuttuu jonkin verran koko ajan. Ihminen oppii ja systeemi muuttuu vastaamaan sitä mitä ihminen on oppinut.

    VastaaPoista
  6. Sen sijaan, että puhuttaisiin Parellismista tms. voitaisiin pysytellä termeissä negatiivinen ja/positiivinen vahvistaminen. Näitä käytetään molempia positiivisen ja negatiivisen rankaisun ohella.
    Sillisalaattia puuhasta tulee silloin kun kouluttaja ei ymmärrä em. sisältöä kuin termistöltään. Ei siis osaa käytännössä soveltaa tietoa.
    Mielestäni henkilöpalvontaa edustaa juuri se, että jokin koulutusmenetelmä "nimetään" sen eudstajan mukaan. Vaikkakin olen itsekin mäyttänyt Lindströmismiä luultavasti ennen kuin osaaminen on selkeästi syventynyt, asioita sisäistämällä ja eläimiä kouluttamalla.

    VastaaPoista
  7. Parellismi on Parellin tapa käyttää positiivista ja negatiivista vahvistetta.

    Lindströmismi on Lindströmin tapa käyttää positiivista ja negatiivista vahvistetta.

    Kyse ei ole henkilöpalvonnasta vaan siitä että se kertoo kenen tavasta tehdä on kyse. Jos joku sanoo tekevänsä niin että se perustuu Parellin, Monty Robertsin, Clinton Andersonin jne. tapaan tehdä se antaa mielikuvan siitä minkälaisesta tekemisestä on kyse. Kaikki näistä edellä mainituista käyttävät positiivista ja negatiivista vahvistetta joten vain näiden termien käyttäminen ei vielä kerro sitä mikä ero käyttötavalla on. Esim Parellismi kertoo paljon enemmän vaikka tekeminen ei täysin identtistä Parellin kanssa olisikaan.

    VastaaPoista
  8. Tässä taitaa nyt käydä niin, että toinen meistä puhuu aidasta ja toinen sen seipäästä?
    Kun puhutaan vahvisteen käytöstä, se ei muutu, käyttää sitä kuka tahansa. Sitä voi toki käyttää hyvällä tai huonossa ajoituksella jne, muttei se kerro mitää itse koulutustekniikasta vaan sen toteuttajasta.
    Tuo Lindströmismi oli lähinnä satiirinen vertaus siihen, että kun sekoittaa eri systeemejä hiukan sikin sokin, siitä tulee joskus myös toimiva sillisalaatti, mutta yhtä sekamelskaa se on viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä aletaan"tulkitsemaan", jolloin informaatio muuttuu kuten "rikkinäinen puhelin"....

    VastaaPoista
  9. Vahviste ei muutu mutta eri ismeissä kokonaisuus rakennetaan eri tavalla. Esim. Lindströmismissä käytetään positiivista vahvistetta enemmän kun Parellismissa. Kari Vepsä käyttää peruutusta lastauksessa, Stacy Westfall ei käytä. Clinton Anderson aloittaa aina uusien hevosten kanssa pyöröaitauksessa Minna Lindström ei.

    Vaikka eri kouluttajien tekemisessä on yhteisiä asioita myös eroja löytyy ja nämä ismit kertovat siitä minkälainen kokonaispaketti on.

    VastaaPoista
  10. Hmm.....täytyy sanoa, että mikäli mainitsemasi maneerit ovat ne, jotka kertovat kouluttajasta, se kertoo mielestäni lähinnä siitä, että aina samaa kaavaa käyttävä kouluttaja on, toki, tunnistettava - mutta ehkä myös kaavoihinsa jämähtänyt?
    Jokainen hevonen on yksilö, joten hevosia ei voi kouluttaa käyttämällä aina samoja harjoituksia tai samankaltaista vahvistetta. Ellei ole niin, ettei kouluttaja esim. hallitse kuin negatiivisen vahvisteen?

    VastaaPoista
  11. Se että on vakiintuneita, toimiviksi osoittautuneita tapoja toimia ei tarkoita sitä että ei osaisi tarpeen vaatiessa toimia myös toisin. Se ei myöskään tarkoita ettei ottaisi jokaista hevosta huomioon yksilönä. Se tarkoittaa sitä että on muodostunut tietty "käsiala".

    VastaaPoista