Vastuusta

Jokainen meistä on loppuviimeksi vastuussa omasta itsestään ja omista valinnoistaan. Mutta samaan aikaan olemme vastuussa tekojemme aiheuttamista seurauksista ja myös omistamistamme tai vaikutuspiirissämme olevista eläimistä. Ja ihmisistä.
Vuoden viimeisenä päivänä en voi olla katsomatta tätä vuotta 2011 taaksenpäin ja samalla summata, mitä kaikkea kuluneeseen vuoteen on mahtunut oppimisen saralla.

Vanha sanonta kuuluu, että vastuu on aina kuulijalla, mutta valitettavasti en voi tänä päivänä allekirjoittaa tätä. Tänä informaation aikakautena on tietoa saatavilla lähes rajattomasti ja sen myötä jokaisen kuulijan ja lukijan oma vastuu lisääntyy jatkuvasti.

Silloin kun olemme oppilaina tai opettajina, on vastuu molemminpuolista. Oppilaalla on tietty moraalinen vastuu ottaa oppi vastaan ja pyrkiä soveltaa sitä parhaan kykynsä mukaan. Toisaalta, opettajalla on myös vastuu siinä, millaista opetusta hän antaa ja miten ne asiat oppilaalleen esittää. Tai hevoselle.

Näin vuoden vaihtuessa mieleeni nousee ajatuksia liittyen tässä hetkessä elämiseen ja samalla siihen, kuinka läsnäolon säilyessä meillä olisi hyvä olla samaan aikaan katse tulevaisuuteen. Ilman sitä suuren kuvan ja kokonaisuuden hahmottamista matka sinne päämäärään voi hukkua tai muuttua.

Samalla tavoin hevosen koulutuksessa kouluttajalla tulee olla käsitys siitä, mitä hevosen halutaan oppivan ja miten tämä oppiminen voi mahdollisimman tehokkaasti ja hevosystävällisesti tapahtua. Vaikka kaikki ei aina mene kuten Strömsöössä, on jonkinlainen suunnitelma syytä olla. Muutoin voisi käydä niin, että ratsukoulutukseen tuleva hevonen onkin omistajan sitä hakiessa opetettu ajohevoseksi. Tai, että edistyksen sijaan seuraa taantumista. Tämä voi toki olla seurausta myös liiallisesta analysoinnista, mutta pääsääntöisesti uskon, että mikäli harjoittelu ei tuota tulosta, on joko suunnassa, metodissa tai sen toteuttajassa jotakin vialla.

Kun oppijana on ihminen, on mielestäni opettajan vastuulla selvittää oppilaan tarpeet ja sitä kautta hienovaraisesti opettaa sitä, mitä itse parhaiten osaa. Vaikka oppilaalla onkin vastuu omasta prosessistaan ja siitä, miten hän oppimaansa käyttää, on opettajalla syytä olla käsitys isosta kuvasta.

Oma tavoitteeni tulevalle vuodelle on kerätä viimeisten vuosien opit ja oivallukset yhteen nippuun ja selvittää, kuinka monen kiertotien kautta olen päätynyt tähän missä nyt olen.

Samalla toivon, että kuten tämä etsiskely on tuonut elämääni fantastisia ihmisiä, hevosia ja suuria oivalluksia, voisin jonakin päivänä jakaa oppimaani eteenpäin. Ja samalla kantaen vastuuta siitä, mitä oppilas voi minun kokemuksistani oppia ja mitä olen pätevä opettamaan. Pelkkä tieto ei aina riitä, vaan toisinaan vaaditaan myös kokemusta ja sitä kautta hankittua arvostelkykyä, jonka myötä tiedosta hyötyvät itse kukin.

Oikein hyvää ja oivalluttavaa vuotta 2012!