Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Ehkä tästä syystä on ihan hyvä harjoitella silmiensä sulkemista erilaisilta asioilta. Oikeastaan sitä ei välttämättä tarvitse tehdä mitenkään tietoisesti, riitää, että pyrkii näkemään kaikessa pelkkää hyvää. Ja tietysti ei ole haitaksi, jos sille kaikelle "ei niin hyvälle", löytää aina jonkinlaisen perustelun.
Ymmärrän nyt varsin hyvin, miksi sitä joskus tahtomattaankin herättää ympäristössä negatiivisia tunteita avatessaan suunsa. Tai että jonkun korvissa sitä kuulostaa aina vaan tosi negatiiviselta, kriittiseltä, tuomitsevaltakin. On kova työ harjoitella esittää näkemänsä ja näkemyksensä rakentavasti, toisten mieltä pahoittamatta, yhtälailla, kuin yrittää nähdä kaikessa tekemissä jotain hyvää. Sitä kun ei aina ole nähtävissä.
Noin lähtökohtaisesti me hevosihmiset ollaan monesta asiasta samaa mieltä, pienine vivahde-eroineen. Meissä on tietysti eroja, kuten ihmisissä yleensä. Jollekulle se oikea muoto ja teknisesti "muka" hyvä suoritus menee kaiken muun edelle. Jonkun toisen silmissä suutaan aukova hevonen on hirvittävintä mitä maa päällään kantaa, eikä mikään piffi tai paffi ole hyvä, jos suu aukeaa kerrankin. Hevosta sattuu silloin suuhun...
Valmentajan roolissa on pakko olla silmät ja korvat auki. On pakko olla aistit valppaina ja antaa aivojen raksuttaa ja muodostaa erilaisia ajatus- ja ymmärryskuvioita, jotta siinä hetkessä on mahdollista antaa ratsastajalle työkaluja muuttaaksen ratsastuksessaan jotain haluamaansa.
Alkuun se vaikein pala tätä kuviota on se, että ensin ratsastajan pitää tietää mitä hän hevoseltaan haluaa. Ja miten. Ja miksi. Onko kaiken trenaaminen perusteltua? Onko tarve noudattaa jotain tiettyä skaalaa? Jos on, niin miksi? Onko joku kirjoittanut harjoitukset ylös ja sanonut, että tuota pitää harjoitella ensin 2 vuotta ja sitten voi alkaa tekemään tuota seuraavaa? Vai onko sinulla ratsastajana tunne siitä, että jokin osa-alue, liike, asento tms tarvitsee lisää toistoja, tai että liikettä olisi tarvetta muokata johonkin suuntaan?
Palataan vielä tuohon näkemiseen. Olen oivaltanut, että näkemisensä harjaannuttaminen on pitkä prosessi, joka edellyttää paljon teoriatietoa ihan oppimisen lainalaisuuksista kuin myös hevosen ja ratsastajan biomekaniikasta jne. Voisi ajatella niin, että näkemisen ja ymmärtämisen välinen yhteys edellyttää myös virhearviointeja, koska sattumalta oikeaan arvaaminen voi olla ihan vaan sattumaa. (tästä syystä yhden tai kymmenen hevosen kokemuksella ei voi vielä olla mistään varma?)
Mitä harvemmin arviointia ja havaintoja tekee, siltä helpompi on olla myös hyvä. Mitä helpompia tehtäviä tai hitaampaa liikkumista havannoi, sitä helpompaa se on. Mitä vähemmän varusteita, mitä vähemmän ympäristön häiriöitä, sitä helpompaa se on. Yhtälailla, mitä vähemmän tietää, sitä yksioikoisemmin havannoi: suu auki - suu kiinni, ratsastaja vetää ohjista - ratsastaja ei vedä ohjista, jännittynyt hevonen - rento hevonen jne.
Kuten tiedämme kuvasta on helppo tehdä havaintoja, se on yksi hetki, jossa asiat voivat olla joko tosi hyvin tai sitten ei. Videon pätkästä tekee sarjan havaintoja, yleisesti ottaen kuitenkin näemme sarjan tai jatkumon erilaisia käytöksiä. Emme ehkä näe kuitenkaan sitä, miten ne hevoselle koulutettu tai että ne ovat seurausta jostakin, ratsastajan käyttämistä avuista, paineesta, uhkailusta, palkitsemisesta jne.
Havaintojen tekemisen harjoittelusta
Ihan ensinnä on kannattavaa hyväskyä se tosiasia, että kaikki mitä näemme ei ole perusteltua tai meiltä ei välttämättä riitä ymmärrystä kaikelle näkemällemme. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että liikkuvan ratsukon seuraamiseen liittyy useita sarjoja ennalta opittuja käytöksiä, joko valmiita, tai keskeneräisiä. Lisäksi hevosen liikkumiseen sekoittuu sarja synnynnäisiä refleksejä, jota toisinaan ovat naamioituneet jo niin hyvin osaksi käytösketjuja, että niiden tunnistaminen vaatii jo jonkin verran harjoittelua ja ymmärrystä hevosen liikkumisesta ja siihen vaikuttavista asioista.
Tarkastelitpa sitten jonkun muun ratsastusta tai vaikka omaasi videolta, niin kannattaa aloittaa esim. siitä, että valitset ensin yhden käytöksen tarkastelun alle, esim. pysähdyksen tai pidätteeseen vastaamisen. On hyvä myös tarkastella sekä ratsastajan toimintaa suhteessa hevosen reaktoihin.
Vaikka havaintojen tekemiseen harjaantuu myös ilman tietoista toimintaa, jolle kulle seuraavasta esimerkkilistasta saattaa olla alkuun apua:
Oletetaan, että ratsastaja tekee siirtymisiä askellajien välillä.
1. Kun ratsastaja tekee pidätteen, mihin suuntaan ohjasote suuntautuu, jos ylöspäin, seuraako hevonen ohjasotetta ja hidastaa. Jos taaksepäin, mihin suuntaan hevosen pää ja kaula siirtyvät, jos eteenpäin, vetääkö hevonen/ratsastaja toisiaan vastaan, jos alaspäin, sulkeeko hevonen leukakulmat ja välttää ohjasotetta jne.
2. Kun hevonen vastaa ohjasotteeseen myötääkö ratsastaja takaisin tuntumalle, myötääkö ratsastaja eteenpäin, alaspäin vai ohjat löysälle.
3. Mitä tapahtuu ratsastajan myötäämisen jälkeen, säilyttääkö hevonen sen askellajin, tahdin ja tempon, joka sillä pidätteen hetkellä oli, vai lisääkö vauhtia, hidastaa, mihin suuntaan hevonen liikuttaa päätään ja kaulaansa.
4. Kun ratsastaja tekee useita siirtymisiä, ovatko pidätteet aina samanlaisia ja vastaako hevonen niihin aina samalla tavalla, vai nopeammin, hitaammin, rentoutuen vai jännittyen.
Tähän asti vielä helppoa, eikö? Jotta havaintojen tekemistä olisi oman oppimisen kannalta hyötyä, on hyvä ymmärtää, mihin mikäkin vaikuttaa. Avaan tässä ihan pintaraapaisulla muutamia näkökulmia edelliseen viitaten.
1. Mikäli ratsastaja vetää ohjista taaksepäin, hän käynnistää hevosen synnynnäisen tasapainonkorjausrefleksi, jonka seurauksena hevonen yleensä pyrkii lisäämään vauhtia heti myötäyksen jälkeen. Mikäli ohjista vetämällä saadaan kuitenkin vauhti hidastumaan tai tehtyä siirtyminen askellajissa hitaampaan, on takaisin tuntumalle palaaminen hevoselle yleensä vihje uudelleen tapahtuvasta pidätteestä.
Mikäli hevonen on toistojen myötä oppinut välttämään tuntumaa ja pidätettä myötäämällään niskastaan ja kaulastaan luotiviivan taakse, tuntumalla liikkuminen ja kokoaminen on vaikeaa.
Toisinaan ratsastajan tavoite on nimenomaan saada hevonen luotiviivan taakse, jossa sen on käytännössä vaikein vastustaa ratsastajan ohjasotteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. suora- ja epäsuoraohjasote eivät käytännössä toimi lainkaan ilman tuntumaa.
2. Ohjilla myötäämisen suunta vaikuttaa hevosen tasapainoon, koska negatiivisena vahvisteena ohjilla myötääminen vahvistaa haluttua käytöstä, eli hidastamista. Toistojen myötä hevonen pyrkii ennakoimaan ja järjestämään kehonsa sellaiseen asentoon, että se on mahdollista vastaanottaa tuleva myötäys. Näin ollen hevonen itseasiassa kertoo omalla käytöksellään, kuinka se on opetettu reagoimaan pidätteeseen ja minkä ratsastajan tekemisen se kokee vahvisteeksi.
3. Tämä on yksi tärkeimmistä kohdista siksi, että mikäli hevonen ei pysty myötäämisen jälkeen säilyttämään liikkumistaan samanlaisena, ratsastaja on onnistunut käynnistämään tasapainonkorjausliikkeen ja lisännyt hevosen etupainoisuutta. Tällä on se ikävä sivuvaikutus, että kuten edellä mainittu, toistojen myötä hevonen pyrkii ennakoimaan. Mikäli sillä on kokemus siitä, että pidäte aiheuttaa epätasapainoa, jonka jälkeinen myötääminen pahentaa sitä, hevonen pyrkii ennakoimaan välttääksen epämukavaa tunnetta.
4. Hevosen ja ratsastajan oppimisen kannalta tarvitaan paljon toistoja. Ensin tarvitaan toistoja käytöksen opettamiseen, sitten tarvitaan toistoja siihen, että käytös ns. vakiintuisi, sitten tarvitaan toistoja erilaisten häiriöiden alla, sitten tarvitaan toistoja siksi, että käytöstä halutaan kentiss muokata johonkin suuntaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, että ensin riittää pelkkä pysähtyminen, sitten halutaan hevosen pysähtyvän suoraan, sitten halutaan sen pysähtyvän tasajaloin, sitten halutaan sen lisäksi rentouttavan niskansa, sitten halutaan että jää seisomaan samaan asentoon pidemmäksi aikaa jne.
Kuten voi ylläolevasta huomata, moni asia vaikuttaa sekä hevoseen, että ratsastajaan. Oleellista on kuitenkin se, että hevonen oppii kyllä, kun sitä opetetaan. Niin oppii myös ihminen, kun hän haluaa oppia, jaksaa tehdä havaintoja ja ennenkaikkea jaksaa tehdä niitä onnistuneita toistoja. Ei auta, jos tekee 100 kertaa huonon pysähdyksen, kannattaa mieluummin tehdä 10 hyvää. Toisaalta, jos pysähtyminen on vaikeaa, voi olla kannattavaa tehdä vaikka 50 hyvää hidastusta ja sitten yksi hyvä pysähdys. Oleellista on se, että kaikessa tekemisessä on jokin punainen lanka, josta hevosen on myös mahdollisuus saada kiinni.
Havainnoikaa, katsokaa ja uskaltakaa ottaa pinkit lasit pois, silloin näkee oleellisen =)
maanantai 24. heinäkuuta 2017
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Apuohja vai "apuohja" osa 2.
Edellistä apuohjiin liittyvää bloggausta on luettu ahkerasti, kiitos siitä. Tässä toisessa osassa keskityn ratsastuksessa käytettäviin, yleisimpiin apuohjiin, niinden käyttötarkoituksiin ja vaihtoehtoiseen lähestymistapaan.
Ratsastuksessa käytettävien apuohjien ensisijainen tarkoitus on joko rajoittaa hevosen pään ja kaulan asentoa - muotoa, tai lisätä kontrollia. Yhteistä näille kaikille on se, että niiden vaikutus perustuu vipuvarteen ja sitä kautta tuntuman, paineen suuhun aiheuttamaa vaikutusta.
HUOM! Linkittämäni kuvat apuohjista eivät ole valikoituneet mitenkään myyjän tai markkinoijan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka helposti niistä oli kuvia ja käyttöohjeita saatavilla.
Martingaali
Martingaaleja on olemassa ainakin kolmea erilaista, "vanhanaikainen" kiinteä martingaali (käytännössä yksi sivuohja), juokseva tai liukumartingaali, jossa ohjat tulevat matringaalin lenkkien läpi ja rintaremmimartingaali, jossa martingaaliohjat on kiinnitetty rintaremmiin.
Martingaalin tarkoistus on estää hevosta nostamasta päätä ylös ja toisaalta, auttaa ohjatuntuman säilyttämisessä silloin kun hevonen nostaa päänsä ylös. Tämä apuohja on melko yleisesti käytössä mm. esteratsastajilla.
Martingaali on muihin apuohjiin verrattuna hevoselle varsin selkeä apuohja, joka rajoittaa sen päähän liikettä vain ylöspäin, edellyttäen, että se on oikein sovitettu.
https://www.horsepro.fi/hevoselle/suitset-ja-ohjat/rintaremmit-ja-martingaalit
https://www.kivihevonen.net/GG-BRICOLE-CLASSIC-martingaali
Chambon eli "kaulanpidentäjä"
Chambon on joko pelkää kuminauhaa tai siinä saattaa olla osa joko nahkaa tai kangasta. Myös erilaisia kiinnitystapoja on olemassa. Yhteistä kaikille näistä on kuitenkin se, että kuminauha, joka kiertää hevosen niskassa, korvien takana, kulkee kuolainrenkaiden läpi ja kiinnitetään joko satulavyöhön etujalkojen välistä tai satulavyöhön satulan siiven alle. Tätä kyseistä apuohjaa käytetään myös juoksutuksessa.
Chambon on varsin tehokas pitämään hevosen päätä alhaalla, mutta siihen liittyy kaksi merkittävää ongelmaa: koska apuohja on joustava, hevosen saattaa olla vaikea hahmottaa, missä asennossa apuohjan vaikutus lakkaa. Toisaalta se, että apuohja on kiinteästi kiinni hevosen päässä ja satulavyössä saa aikaan sen, että ratsastaja ei voi kesken ratsastuksen vaikuttaa apuohjan kireyteen.
Valitettavasti tämä apuohja rajoittaa hevosen luontaista pään ja kaulan liikettä. Ei jatkoon.
https://www.horserider.fi/Joustochambon
https://www.horze.fi/apuohjat/kincade-chambon/317906.html
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/kerbl-chambon-extender-musta-joustochambon/323600/
Gramaanit
Nämä ovat paljon käytetyt apuohjat kaikkien lajien ratsastajien keskuudessa. Gramaanien suosio perustuukin todennäköisesti niiden tehokkuutteen. Gramaanit kiinnitetään satulavyöhön joko etujalkojen välistä tai satulavyöhön sivusta, satulan siiven alle. Sitten apuohja kulkee kuolaimen kautta ratsastajan käteen, näin ollen ratsastajalla on kädessään kahdet ohjat.
Vipuvarren ansiosta gramaaneilla ratsastus saattaa muuttua kovin vaivattomaksi ja hevonen kevyeksi, suorastaan tyhjäksi. Toinen puoli asiaa on se, että koska graamanien vaikutus perustuu myös tuntuman välttämiseen, hevonen ei kovin helposti opi pitämään päätään samassa asennossa, kun apuohja otetaan pois. Vastoin väitteitä, hevonen ei käytä enempää selkäänsä tai takaosaansa gramaanien avulla, päinvastoin. Toisaalta, kun gramaanit antavat ratsastajalle mahdollisuuden olla hevosta vahvempi edestä, tämä apuohja saattaa tarjota mahdollisuuden ratsastaa hevosta entistä enemmän takaa eteen.
Gramaaneilla ratsastaessa ratsastajan saattaa olla vaikea hahmottaa hevosen suuhun, päähän ja kaulaan kohdistuvat paineen määrää, koska vipuvarren vaikutuksesta pienikin pidäte (vetäminen) moninkertaistuu. Mikäli hevonen nojaa ohjaan tai tuntuu gramaaneista huolimatta vahvalta tai raskaalta ohjalle, on sen asento luultavasti niin epämiellyttävä, että se joutuu toistuvasti tai koko ajan tasapainottamaan itseään ja siten nojaamaan eteenpäin.
Jos gramaaneista pitää keksiä jotain hyvää, niin näitä apuohjia ratsastaja pystyy säätelemään halutessaan jopa kesken liikkeen, askeleessa. Toinen hyvä juttu on se, että niitä voi käyttää myös juoksutusliinana, maastatyöskentelyn ohjina, sekä koiran talutushihnana. Ei jatkoon.
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/dyon-collection-b731-nahkagramaanit-brass/05100731L/
http://www.hippodome.com/gramaanit-pikalukoilla-snaps-p-843.html
Gogue
Tässä taas yksi ihmisen kekseliäisyyden taidonnäyte. Gogueta kehutaan lempeäksi ja hevosystävälliseksi, sitä huolimatta, että sen käyttöön liittyy riskejä, josta syystä vain kokeneiden ratsastajien on suositeltavaa niitä käyttää. Tämä on yksi harvoista, joiden käytölle en keksi mitään tarkoitusta. Ei jatkoon.
https://www.horze.fi/juoksutus/horze-gogue-apuohjat/10541.html
https://www.hevari.fi/gogue.htmlhttps://www.hevari.fi/gogue.html
Kun erilaisten apuohjien käyttökohteet ynnätään, ei löydy yhtään sellaista ongelmaa mitä ei voisi korjata kouluttamalla hevosta. Yhtä kaikki väliaikainenkin käyttö saattaa aiheuttaa hevoselle huomattavaa vahinkoa. Vipuvarren ansiosta lisääntynyt paine suuhun aiheuttaa hevoselle kipua ja toisaalta, mikäli apuohjan käytön vaikutus tuottaa tulosta, se pahimmillaan perustuu kivun ja paineen välttämiseen. Pitkään jatkunut apuohjien käyttö häiritsee myös hevosen tasapainoa, koska sen pään ja kaulan liikkeen rajoittaminen häiritsee sekä tasapainoa, että sotkee askellajeja. Valitettavan usein esim. käynti muuttuu passimaiseksi, ravi etupainoikseksi, hevonen pyrkii luotiviivan taakse jne.
Ratsastuksen koko perusta on tuntuma, jonka hevonen hyväksyy. Apuohjien vaikutuksesta tuntuma häiriintyy ja näin ollen ratsastuksen perusta häiriintyy.
Hyvä ratsastaja ottaa huomioon hevosen kulloisenkin tasapainon, koulutustason ja antaa hevoselle aikaa kehittää lihaksistoaan sitä vauhtia, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Roomaan on monta tietä, joskus se lyhimmältä näyttävä onkin hitain.
Yksinkertaisimmillaan apuohjat ovat tarpeettomia, kun hevonen ja ratsastaja ovat yhtä mieltä siitä, mikä on sopiva tuntuma, hevonen osaa ja ymmärtää sekä pidätteet, että ohjasotteet. Lisäksi ratsastajan tulee ymmärtää, että voimankäyttö vaikeuttaa hevosen asettumista ja taipumista. Kun hevonen oppii ensin asettumaan ja säilyttämään tuntuman, sen ei ole tarve vastustaa ratsastajan kättä, sen enempää nojaamalla ohjiin, kuin välttelemällä ohjasotteita nostamalla päätään ylös. Mikäli hevonen kuitenkin hetkittäin niin tekee, sen on helpointa oppia haluttu tapa, kun ratsastaja seuraa tuntumalla hevosta siihen suuntaan, johon välttelykäytös suuntautuua ja palkitsee hevosta halutusta reaktiosta. Toisaalta tehtävän helpottaminen voi olla myös ratkaisevassa roolissa.
Summa summarum - luottavainen, rento ja aktiivinen hevonen on seurausta taitavasta kouluttamisesta ja ratsastuksesta. Apuohjat kuuluvat romukoppaan.
Ratsastuksessa käytettävien apuohjien ensisijainen tarkoitus on joko rajoittaa hevosen pään ja kaulan asentoa - muotoa, tai lisätä kontrollia. Yhteistä näille kaikille on se, että niiden vaikutus perustuu vipuvarteen ja sitä kautta tuntuman, paineen suuhun aiheuttamaa vaikutusta.
HUOM! Linkittämäni kuvat apuohjista eivät ole valikoituneet mitenkään myyjän tai markkinoijan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka helposti niistä oli kuvia ja käyttöohjeita saatavilla.
Martingaali
Martingaaleja on olemassa ainakin kolmea erilaista, "vanhanaikainen" kiinteä martingaali (käytännössä yksi sivuohja), juokseva tai liukumartingaali, jossa ohjat tulevat matringaalin lenkkien läpi ja rintaremmimartingaali, jossa martingaaliohjat on kiinnitetty rintaremmiin.
Martingaalin tarkoistus on estää hevosta nostamasta päätä ylös ja toisaalta, auttaa ohjatuntuman säilyttämisessä silloin kun hevonen nostaa päänsä ylös. Tämä apuohja on melko yleisesti käytössä mm. esteratsastajilla.
Martingaali on muihin apuohjiin verrattuna hevoselle varsin selkeä apuohja, joka rajoittaa sen päähän liikettä vain ylöspäin, edellyttäen, että se on oikein sovitettu.
https://www.horsepro.fi/hevoselle/suitset-ja-ohjat/rintaremmit-ja-martingaalit
https://www.kivihevonen.net/GG-BRICOLE-CLASSIC-martingaali
Chambon eli "kaulanpidentäjä"
Chambon on joko pelkää kuminauhaa tai siinä saattaa olla osa joko nahkaa tai kangasta. Myös erilaisia kiinnitystapoja on olemassa. Yhteistä kaikille näistä on kuitenkin se, että kuminauha, joka kiertää hevosen niskassa, korvien takana, kulkee kuolainrenkaiden läpi ja kiinnitetään joko satulavyöhön etujalkojen välistä tai satulavyöhön satulan siiven alle. Tätä kyseistä apuohjaa käytetään myös juoksutuksessa.
Chambon on varsin tehokas pitämään hevosen päätä alhaalla, mutta siihen liittyy kaksi merkittävää ongelmaa: koska apuohja on joustava, hevosen saattaa olla vaikea hahmottaa, missä asennossa apuohjan vaikutus lakkaa. Toisaalta se, että apuohja on kiinteästi kiinni hevosen päässä ja satulavyössä saa aikaan sen, että ratsastaja ei voi kesken ratsastuksen vaikuttaa apuohjan kireyteen.
Valitettavasti tämä apuohja rajoittaa hevosen luontaista pään ja kaulan liikettä. Ei jatkoon.
https://www.horserider.fi/Joustochambon
https://www.horze.fi/apuohjat/kincade-chambon/317906.html
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/kerbl-chambon-extender-musta-joustochambon/323600/
Gramaanit
Nämä ovat paljon käytetyt apuohjat kaikkien lajien ratsastajien keskuudessa. Gramaanien suosio perustuukin todennäköisesti niiden tehokkuutteen. Gramaanit kiinnitetään satulavyöhön joko etujalkojen välistä tai satulavyöhön sivusta, satulan siiven alle. Sitten apuohja kulkee kuolaimen kautta ratsastajan käteen, näin ollen ratsastajalla on kädessään kahdet ohjat.
Vipuvarren ansiosta gramaaneilla ratsastus saattaa muuttua kovin vaivattomaksi ja hevonen kevyeksi, suorastaan tyhjäksi. Toinen puoli asiaa on se, että koska graamanien vaikutus perustuu myös tuntuman välttämiseen, hevonen ei kovin helposti opi pitämään päätään samassa asennossa, kun apuohja otetaan pois. Vastoin väitteitä, hevonen ei käytä enempää selkäänsä tai takaosaansa gramaanien avulla, päinvastoin. Toisaalta, kun gramaanit antavat ratsastajalle mahdollisuuden olla hevosta vahvempi edestä, tämä apuohja saattaa tarjota mahdollisuuden ratsastaa hevosta entistä enemmän takaa eteen.
Gramaaneilla ratsastaessa ratsastajan saattaa olla vaikea hahmottaa hevosen suuhun, päähän ja kaulaan kohdistuvat paineen määrää, koska vipuvarren vaikutuksesta pienikin pidäte (vetäminen) moninkertaistuu. Mikäli hevonen nojaa ohjaan tai tuntuu gramaaneista huolimatta vahvalta tai raskaalta ohjalle, on sen asento luultavasti niin epämiellyttävä, että se joutuu toistuvasti tai koko ajan tasapainottamaan itseään ja siten nojaamaan eteenpäin.
Jos gramaaneista pitää keksiä jotain hyvää, niin näitä apuohjia ratsastaja pystyy säätelemään halutessaan jopa kesken liikkeen, askeleessa. Toinen hyvä juttu on se, että niitä voi käyttää myös juoksutusliinana, maastatyöskentelyn ohjina, sekä koiran talutushihnana. Ei jatkoon.
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/dyon-collection-b731-nahkagramaanit-brass/05100731L/
http://www.hippodome.com/gramaanit-pikalukoilla-snaps-p-843.html
Gogue
Tässä taas yksi ihmisen kekseliäisyyden taidonnäyte. Gogueta kehutaan lempeäksi ja hevosystävälliseksi, sitä huolimatta, että sen käyttöön liittyy riskejä, josta syystä vain kokeneiden ratsastajien on suositeltavaa niitä käyttää. Tämä on yksi harvoista, joiden käytölle en keksi mitään tarkoitusta. Ei jatkoon.
https://www.horze.fi/juoksutus/horze-gogue-apuohjat/10541.html
https://www.hevari.fi/gogue.htmlhttps://www.hevari.fi/gogue.html
Kun erilaisten apuohjien käyttökohteet ynnätään, ei löydy yhtään sellaista ongelmaa mitä ei voisi korjata kouluttamalla hevosta. Yhtä kaikki väliaikainenkin käyttö saattaa aiheuttaa hevoselle huomattavaa vahinkoa. Vipuvarren ansiosta lisääntynyt paine suuhun aiheuttaa hevoselle kipua ja toisaalta, mikäli apuohjan käytön vaikutus tuottaa tulosta, se pahimmillaan perustuu kivun ja paineen välttämiseen. Pitkään jatkunut apuohjien käyttö häiritsee myös hevosen tasapainoa, koska sen pään ja kaulan liikkeen rajoittaminen häiritsee sekä tasapainoa, että sotkee askellajeja. Valitettavan usein esim. käynti muuttuu passimaiseksi, ravi etupainoikseksi, hevonen pyrkii luotiviivan taakse jne.
Ratsastuksen koko perusta on tuntuma, jonka hevonen hyväksyy. Apuohjien vaikutuksesta tuntuma häiriintyy ja näin ollen ratsastuksen perusta häiriintyy.
Hyvä ratsastaja ottaa huomioon hevosen kulloisenkin tasapainon, koulutustason ja antaa hevoselle aikaa kehittää lihaksistoaan sitä vauhtia, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Roomaan on monta tietä, joskus se lyhimmältä näyttävä onkin hitain.
Yksinkertaisimmillaan apuohjat ovat tarpeettomia, kun hevonen ja ratsastaja ovat yhtä mieltä siitä, mikä on sopiva tuntuma, hevonen osaa ja ymmärtää sekä pidätteet, että ohjasotteet. Lisäksi ratsastajan tulee ymmärtää, että voimankäyttö vaikeuttaa hevosen asettumista ja taipumista. Kun hevonen oppii ensin asettumaan ja säilyttämään tuntuman, sen ei ole tarve vastustaa ratsastajan kättä, sen enempää nojaamalla ohjiin, kuin välttelemällä ohjasotteita nostamalla päätään ylös. Mikäli hevonen kuitenkin hetkittäin niin tekee, sen on helpointa oppia haluttu tapa, kun ratsastaja seuraa tuntumalla hevosta siihen suuntaan, johon välttelykäytös suuntautuua ja palkitsee hevosta halutusta reaktiosta. Toisaalta tehtävän helpottaminen voi olla myös ratkaisevassa roolissa.
Summa summarum - luottavainen, rento ja aktiivinen hevonen on seurausta taitavasta kouluttamisesta ja ratsastuksesta. Apuohjat kuuluvat romukoppaan.
lauantai 1. heinäkuuta 2017
Apuohja vai "apuohja" osa 1.
Mikään ei ole niin viisas kuin ihminen - sanotaan. Iänkaiken ihminen on keksinyt erilaisia välineitä, laitteita, releitä yms ratkaisuita päästääkseen joko helpommalla tai voidakseen toimia tehokkaammin, vähemmällä ajalla ja voimalla.
Ihmisen nerokkuus on vailla vertaansa, kun eteen laitetaan hevonen, joka ei toimi, kuten käsikirjassa sanotaan.
Olen tässä yli 30 vuoden aikana nähnyt mitä uskomattomampia ja pelottaviakin ratkaisuita, joissa yhteinen nimittäjä on kaikessa lopulta sama. Kontrolli. Joko halutaan kontrolloida hevosen liikkeen suuntaa ja vauhtia tai sen pään ja kaulan asentoa. Tähän on sitten kehitetty erilaisia apuohjia.
Käyn tässä nyt lyhyesti muutamia yleisimpiä apuohjia, niiden käyttötarkoituksia ja samalla vaihtoehtoisia lähetymistapoja kyseisten ongelmien ratkaisuun. Tässä ensimmäisessä osassa tarkastellaan juoksuksessa käytettäviä apuohjia.
HUOM! Linkittämäni kuvat apuohjista eivät ole valikoituneet mitenkään myyjän tai markkinoijan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka helposti niistä oli kuvia ja käyttöohjeita saatavilla.
Juoksutuksen apuohjat:
Juoksutusapu
Tätä kyseistä juoksutuksessa käytettävää apuohjaa suositellaan käytettäväksi mm. selän ja rintakehän aktivoimiseksi, sekä oikean muodon hakemiseen ilman ratsastajaa.
http://www.reunos.fi/product/1482/juoksutusapu-horka-apuohja-juoksutukseen
https://www.borjeskotimaki.fi/tuote/juoksutusapu-easy/15103/
https://www.hooks.fi/hevonen/ratsastuksen-lajit/ohjasajo-juoksutus/juoksutusapu
On totta, että hevosen pään sitomisella, sekä pään, että kaulan liikettä voidaan rajoittaa. Kääntöpuolena tässä on paine, joka kohdistuu sekä säkään, lapoihin, rintakehään, suupieliin/turpaan (riippuen käytetäänkö kuolainta vaiko esim. kapsonia tms), sekä hevosen niskaan.
Jos ajatellaan ratsastuksessa käytettäviä ohjasapuja, yksikään edellämainituista ei ole koskaan käytössä. Tämän lisäksi hevosen luontainen pään ja kaulan liikerata on rajoittunut ja käytännössä hevonen "rankaisee" itseään jokaisella askeleella, koska ottaessaan esim. askeleen vasemmalla etujalalla eteen, sen pään kääntyessä oikealle, oikea etujalka on takana ja siten vetää hevosta joko suusta tai päästä oikealle.
Parhaimmillaan taitavan fysioterapeutin silmän alla "saattaisi olla mahdollista", että hevonen, jonka liikeradat ja keho/asentotunto on vääristynyt, tästä voisi mahdollisesti olla apua. Edellyttäen, että hevonen liikkuu käynnissä ja jatkuvan ohjauksen alla.
Kun hevosen pään ja kaulan liike muuttuu askellajien myötä, esim. ravissa ylös-alas suuntautuva luontainen liike häiriintyy, koska mitä pidempiä askeleita hevonen ottaa, sitä enemmän apuohja ohjaa hevosen päätä puolelta toiselle (vasen-oikea).
Kyseisen apuohjan vaikutus hevoseen perustuu tuntuman välttämiseen, eli hevonen oppii, kuinka se kehollaan kompensoimalla pystyy välttymään apuohjan vaikutukselta.
Pessoa juoksutusjärjestelmä
Tätä apuohjaa suositellaan käytettäväksi juoksutuksessa, jotta hevosen muotoa voidaan säädellä ja apuohja aktivoi mm. hevosen takaosaa tehokkaasti.
http://www.hippodome.com/pessoa-juoksutusjarjestelma-p-1167.html
http://www.ratsastusvaruste.fi/cheval-pessoa-juoksutusjrjestelm-p-322.html
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/cheval-juoksutussysteemi-pessoa-black/34661/
Tämä apuohja yhdistää hevosen pään ja kaulan liikkeen sen takajalkojen liikkeeseen. Toisinsanoen, riippuen askellajista hevosen askeleessa taaimmainen takajalka vetää hevosta samanpuoleisesta suupielestä ja siten kääntää hevosen päätä juuri vastakkaiseen suuntaan kuin yleisesti halutaan. Kun hevosta juoksutetaan, ratsastetaan tai ohjasajetaan kaarevalla uralla, lähtökohtaisesti halutaan sen olevan asettuneena ja taipuneena ympyrän kaaren suuntaisesti, eli sisään. Mikäli apuohja sitoo hevosen pään satulansijan kautta sen takaosaan, hevosella ei ole juurikaan mahdollisuuksia tasapainottaa itseään luontaisella pään ja kaulan liikkeellä. Ei jatkoon.
Sivuapuohjat
Tämä on yksi käytetyimmistä ja kenties turvallisimmista apuohjista, koska näiden avulla hevosen pään liikettä rajoitetaan eteen-suunnassa, sekä sivusuunnassa, eikä hevosen muu kehon liike vaikuta yhtä merkittävästi kuin kahden edellämainitun. Sivuohjien ehkä yleisin käyttötarkoitus on estää hevosta nostamasta päätään ylös ja toisaalta pitää se alhaalla, tämä perustuu siihen, että kokemuksen ja toistojen myötä hevonen oppii, että sivuohja vaikuttaa hevosen nostaessa päätään ylös. Sivuohjat eivät saa olla niin tiukalla, että itsessään pitäisivät hevosen päätä alhaalla tai jossain tietyssä asennossa. (lue:kontrolli)
http://www.hippodome.com/sivuohjat-nahkaa-joustavilla-kumirenkailla-p-851.html
https://www.horsepro.fi/premiere-sivuohjat
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/eurohunter-mustat-sivuohjat
On kuitenkin hyvä huomioida, että tämänkin apuohjan käyttö perustuu tuntuman välttämämiseen ja hevonen tulee huolella opettaa näihin apuohjiin, koska vaikka ohjassa joustava kumirengas, pelästyessään se mahdollisesti satuttaa itseään suuhun/päähän.
Näistä esittelemistäni apuohjista on olemassa useita erilaisia versioita ja lisäksi löytyy mm. kaulanpidentäjä (joustochambon jne) joita käyn läpi seuraavassa osiossa.
Lähtökohtaisesti apuohjat eivät ole suoraan saatanasta. Se väite, että vain ammattilaiset osaavat käyttää niitä oikein, sen sijaan on. On täysin ymmärrettävää, että kokemattomat ratsastajat/juoksuttajat haluavat käyttää apuohjia listäkseen kontrollia ja turvallisuutta, vaikka myös lisätäkseen harhaa siitä, että apuohjin puettu hevonen kulkisi paremmin oikein päin tai että se "aktivoi selkää ja takaosaa". Sinällään nämä väitteet eivät ole potaskaa, koska kyllähän se jännittynyt virheellinen liikkuminen on myös aktiivisuuden seurausta. Mutta toiseen suuntaan. Mitä kokeneempi ratsastaja, sitä vähemmän voisi kuvitella hänen tarvitsevan muuta kuin koulutus- ja ratsastustaitoa.
Ensinnäkin olisi hyvä ymmärtää, että hevosen asento/muoto on suora seuraus siitä, miltä kyseinen asento, tasapaino ja tuntuma siitä tuntuvat. Pään ylösnostaminen lähtökohtaisesti on toivotumpaa, kuin alaslaskeminen. Mitä kokemattomampi ratsastaja, sitä ylempänä hevonen yleensä haluaa päätään ja kaulaansa pitää. Tasapainottaakseen itseään. Millainen karhunpalvelus hevoselle onkaan laittaa sille sivuohjat ja alotteilija kyytiin...
Mitä sitten vaihtoehdoksi?
Yksinkertaisinta on opettaa hevoselle ensin neutraali tuntuma, pidäte ja tarvittavat ohjasotteet (suora/epäsuora/kohottava/myötäys eteen/myötäys eteen-ylös/alas) ja tämän jälkeen tarkistaa, että hevonen ymmärtäessään kyseiset ohjasotteet eli avut, pystyy niitä myös seuraamaan. Kaikki vastustaminen ei aina tarkoita sitä, että hevonen ei halua, kovin usein se ei tasapainonsa vuoksi pysty.
Juoksuttaminen kuuluu nuoren hevosen koulutusvaiheeseen, jossa sille opetetaan liikkeellelähtöä, pysähtymistä, kääntymistä, kaarevalla uralla liikkumista ja sitten hieman vanhemmalla hevosella se voi tuoda mukavaa vaihtelua kaikkeen muuhun treenaamiseen. Ajatus siitä, että juoksuttamalla voisi korvata taidokasta ratsastusta on itsessään jo melko absurdi. Se, että hevonen ei liikkuessaan pysy koko ajan samassa asennossa on hevoselle itselleen tärkeää, koska lihaksiston ja tasapainon monipuolinen kehittyminen ja säilyttäminen vaatii toistoja, muutoksia, lepoa.
Mikään ei estä sinua tai minua käyttämästä apuohjaa, jos sille löytyy peruste ja taidot sitä käyttää. On kuitenkin hyvä muistaa, että hevonen on oppiva, tunteva ja ajatteleva eläin, joka noin lähtökohtaisesti vastustaessaan yrittää ehkä kertoa miltä siltä juuri sillä hetkellä tuntuu.
Ihmisen nerokkuus on vailla vertaansa, kun eteen laitetaan hevonen, joka ei toimi, kuten käsikirjassa sanotaan.
Olen tässä yli 30 vuoden aikana nähnyt mitä uskomattomampia ja pelottaviakin ratkaisuita, joissa yhteinen nimittäjä on kaikessa lopulta sama. Kontrolli. Joko halutaan kontrolloida hevosen liikkeen suuntaa ja vauhtia tai sen pään ja kaulan asentoa. Tähän on sitten kehitetty erilaisia apuohjia.
Käyn tässä nyt lyhyesti muutamia yleisimpiä apuohjia, niiden käyttötarkoituksia ja samalla vaihtoehtoisia lähetymistapoja kyseisten ongelmien ratkaisuun. Tässä ensimmäisessä osassa tarkastellaan juoksuksessa käytettäviä apuohjia.
HUOM! Linkittämäni kuvat apuohjista eivät ole valikoituneet mitenkään myyjän tai markkinoijan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka helposti niistä oli kuvia ja käyttöohjeita saatavilla.
Juoksutuksen apuohjat:
Juoksutusapu
Tätä kyseistä juoksutuksessa käytettävää apuohjaa suositellaan käytettäväksi mm. selän ja rintakehän aktivoimiseksi, sekä oikean muodon hakemiseen ilman ratsastajaa.
http://www.reunos.fi/product/1482/juoksutusapu-horka-apuohja-juoksutukseen
https://www.borjeskotimaki.fi/tuote/juoksutusapu-easy/15103/
https://www.hooks.fi/hevonen/ratsastuksen-lajit/ohjasajo-juoksutus/juoksutusapu
On totta, että hevosen pään sitomisella, sekä pään, että kaulan liikettä voidaan rajoittaa. Kääntöpuolena tässä on paine, joka kohdistuu sekä säkään, lapoihin, rintakehään, suupieliin/turpaan (riippuen käytetäänkö kuolainta vaiko esim. kapsonia tms), sekä hevosen niskaan.
Jos ajatellaan ratsastuksessa käytettäviä ohjasapuja, yksikään edellämainituista ei ole koskaan käytössä. Tämän lisäksi hevosen luontainen pään ja kaulan liikerata on rajoittunut ja käytännössä hevonen "rankaisee" itseään jokaisella askeleella, koska ottaessaan esim. askeleen vasemmalla etujalalla eteen, sen pään kääntyessä oikealle, oikea etujalka on takana ja siten vetää hevosta joko suusta tai päästä oikealle.
Parhaimmillaan taitavan fysioterapeutin silmän alla "saattaisi olla mahdollista", että hevonen, jonka liikeradat ja keho/asentotunto on vääristynyt, tästä voisi mahdollisesti olla apua. Edellyttäen, että hevonen liikkuu käynnissä ja jatkuvan ohjauksen alla.
Kun hevosen pään ja kaulan liike muuttuu askellajien myötä, esim. ravissa ylös-alas suuntautuva luontainen liike häiriintyy, koska mitä pidempiä askeleita hevonen ottaa, sitä enemmän apuohja ohjaa hevosen päätä puolelta toiselle (vasen-oikea).
Kyseisen apuohjan vaikutus hevoseen perustuu tuntuman välttämiseen, eli hevonen oppii, kuinka se kehollaan kompensoimalla pystyy välttymään apuohjan vaikutukselta.
Pessoa juoksutusjärjestelmä
Tätä apuohjaa suositellaan käytettäväksi juoksutuksessa, jotta hevosen muotoa voidaan säädellä ja apuohja aktivoi mm. hevosen takaosaa tehokkaasti.
http://www.hippodome.com/pessoa-juoksutusjarjestelma-p-1167.html
http://www.ratsastusvaruste.fi/cheval-pessoa-juoksutusjrjestelm-p-322.html
https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/cheval-juoksutussysteemi-pessoa-black/34661/
Tämä apuohja yhdistää hevosen pään ja kaulan liikkeen sen takajalkojen liikkeeseen. Toisinsanoen, riippuen askellajista hevosen askeleessa taaimmainen takajalka vetää hevosta samanpuoleisesta suupielestä ja siten kääntää hevosen päätä juuri vastakkaiseen suuntaan kuin yleisesti halutaan. Kun hevosta juoksutetaan, ratsastetaan tai ohjasajetaan kaarevalla uralla, lähtökohtaisesti halutaan sen olevan asettuneena ja taipuneena ympyrän kaaren suuntaisesti, eli sisään. Mikäli apuohja sitoo hevosen pään satulansijan kautta sen takaosaan, hevosella ei ole juurikaan mahdollisuuksia tasapainottaa itseään luontaisella pään ja kaulan liikkeellä. Ei jatkoon.
Sivuapuohjat
Tämä on yksi käytetyimmistä ja kenties turvallisimmista apuohjista, koska näiden avulla hevosen pään liikettä rajoitetaan eteen-suunnassa, sekä sivusuunnassa, eikä hevosen muu kehon liike vaikuta yhtä merkittävästi kuin kahden edellämainitun. Sivuohjien ehkä yleisin käyttötarkoitus on estää hevosta nostamasta päätään ylös ja toisaalta pitää se alhaalla, tämä perustuu siihen, että kokemuksen ja toistojen myötä hevonen oppii, että sivuohja vaikuttaa hevosen nostaessa päätään ylös. Sivuohjat eivät saa olla niin tiukalla, että itsessään pitäisivät hevosen päätä alhaalla tai jossain tietyssä asennossa. (lue:kontrolli)
http://www.hippodome.com/sivuohjat-nahkaa-joustavilla-kumirenkailla-p-851.html
https://www.horsepro.fi/premiere-sivuohjat
https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/eurohunter-mustat-sivuohjat
On kuitenkin hyvä huomioida, että tämänkin apuohjan käyttö perustuu tuntuman välttämämiseen ja hevonen tulee huolella opettaa näihin apuohjiin, koska vaikka ohjassa joustava kumirengas, pelästyessään se mahdollisesti satuttaa itseään suuhun/päähän.
Näistä esittelemistäni apuohjista on olemassa useita erilaisia versioita ja lisäksi löytyy mm. kaulanpidentäjä (joustochambon jne) joita käyn läpi seuraavassa osiossa.
Lähtökohtaisesti apuohjat eivät ole suoraan saatanasta. Se väite, että vain ammattilaiset osaavat käyttää niitä oikein, sen sijaan on. On täysin ymmärrettävää, että kokemattomat ratsastajat/juoksuttajat haluavat käyttää apuohjia listäkseen kontrollia ja turvallisuutta, vaikka myös lisätäkseen harhaa siitä, että apuohjin puettu hevonen kulkisi paremmin oikein päin tai että se "aktivoi selkää ja takaosaa". Sinällään nämä väitteet eivät ole potaskaa, koska kyllähän se jännittynyt virheellinen liikkuminen on myös aktiivisuuden seurausta. Mutta toiseen suuntaan. Mitä kokeneempi ratsastaja, sitä vähemmän voisi kuvitella hänen tarvitsevan muuta kuin koulutus- ja ratsastustaitoa.
Ensinnäkin olisi hyvä ymmärtää, että hevosen asento/muoto on suora seuraus siitä, miltä kyseinen asento, tasapaino ja tuntuma siitä tuntuvat. Pään ylösnostaminen lähtökohtaisesti on toivotumpaa, kuin alaslaskeminen. Mitä kokemattomampi ratsastaja, sitä ylempänä hevonen yleensä haluaa päätään ja kaulaansa pitää. Tasapainottaakseen itseään. Millainen karhunpalvelus hevoselle onkaan laittaa sille sivuohjat ja alotteilija kyytiin...
Mitä sitten vaihtoehdoksi?
Yksinkertaisinta on opettaa hevoselle ensin neutraali tuntuma, pidäte ja tarvittavat ohjasotteet (suora/epäsuora/kohottava/myötäys eteen/myötäys eteen-ylös/alas) ja tämän jälkeen tarkistaa, että hevonen ymmärtäessään kyseiset ohjasotteet eli avut, pystyy niitä myös seuraamaan. Kaikki vastustaminen ei aina tarkoita sitä, että hevonen ei halua, kovin usein se ei tasapainonsa vuoksi pysty.
Juoksuttaminen kuuluu nuoren hevosen koulutusvaiheeseen, jossa sille opetetaan liikkeellelähtöä, pysähtymistä, kääntymistä, kaarevalla uralla liikkumista ja sitten hieman vanhemmalla hevosella se voi tuoda mukavaa vaihtelua kaikkeen muuhun treenaamiseen. Ajatus siitä, että juoksuttamalla voisi korvata taidokasta ratsastusta on itsessään jo melko absurdi. Se, että hevonen ei liikkuessaan pysy koko ajan samassa asennossa on hevoselle itselleen tärkeää, koska lihaksiston ja tasapainon monipuolinen kehittyminen ja säilyttäminen vaatii toistoja, muutoksia, lepoa.
Mikään ei estä sinua tai minua käyttämästä apuohjaa, jos sille löytyy peruste ja taidot sitä käyttää. On kuitenkin hyvä muistaa, että hevonen on oppiva, tunteva ja ajatteleva eläin, joka noin lähtökohtaisesti vastustaessaan yrittää ehkä kertoa miltä siltä juuri sillä hetkellä tuntuu.
tiistai 18. huhtikuuta 2017
Arvot edellä
"Eräs SRL:n tärkeimmistä tehtävistä on turvata hevosen hyvinvointi kaikessa urheilu- ja harrastetoiminnassa." lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Ratsastajainliitto
Kuinka hevosen hyvinvointi voidaan turvata? Tarvitaanko lisää omavalvontaa, jolloin kaikki hevosalan ammattilaiset sitoutuvat yhdessä sovittuihin eettisiin sääntöihin? Vai löytyykö ratkaisu eläinsuojelain ja -asetusten noudattamisesta?
Suomen Ratsastajainliitto ry käynnisti Hevosen hyvinvointikiertueen vuonna 2015. Kiertueen aikana järjestetyillä luennoilla on käsitelty mm. hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, hevosen oppimista, sekä hevosen kouluttamista pelottomaksi. Rohkenen epäillä, että juuri se osa hevosharrastajia ja -ammattilaisia, jotka tiedosta hyötyisivät eniten, eivät koskaan luennoille eksyneet.
Kun peilaan tätä päivää oman hevosurani alkumetreille on suorastaan kadehdittavaa, kuinka paljon tietoa ja taitoa on tarjolla. Kuinka vanhoja uskomuksia ja oletuksia kumotaan yhtenään, kun tietoa on yhä enenevässä määrin saatavilla.
Kun vielä 90-luvulla Amerikasta rantautunut natural horsemanship oli parasta, mitä tarjolla oli, tänä päivänä jopa Suomessa löytyy akateemisia hevosten hyvinvoinnin asiantuntijoita. Kotimainen hevostutkimus tekee uraauurtavaa työtä ja kenenkään ei ole mahdollista välttyä uusimmalta tiedolta.
Missä sitten menee metsään? Miksi yhä edelleen ihmiset turvautuvat pikaratkaisuihin?
Yhtä hanakasti kuin vaihdetaan tallipaikkaa, valmentajaa, kengittäjää, eläinlääkäriä, kaiken takana on yleensä ihmisen etu. Hevonen ja sen etu ei paina vaakakupissa lopulta paljoakaan. Se ajatus, että vain hyvinvoiva hevonen voi suorittaa on vanha myytti. Iänkaiken hevosia on pakotettu tekemään milloin mitäkin ja sehän toimii.
Hevosalan arvomaailma kaipaa kunnon ravistelua, jotta Srl:n arvot aidosti toteutuisivat. Hevonen edellä. Kehotankin jokaista katsomaan peiliin ja pohtimaan omia arvojaan. Millainen hevosihminen peilistä katsoo takaisin.
Kuinka hevosen hyvinvointi voidaan turvata? Tarvitaanko lisää omavalvontaa, jolloin kaikki hevosalan ammattilaiset sitoutuvat yhdessä sovittuihin eettisiin sääntöihin? Vai löytyykö ratkaisu eläinsuojelain ja -asetusten noudattamisesta?
Suomen Ratsastajainliitto ry käynnisti Hevosen hyvinvointikiertueen vuonna 2015. Kiertueen aikana järjestetyillä luennoilla on käsitelty mm. hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, hevosen oppimista, sekä hevosen kouluttamista pelottomaksi. Rohkenen epäillä, että juuri se osa hevosharrastajia ja -ammattilaisia, jotka tiedosta hyötyisivät eniten, eivät koskaan luennoille eksyneet.
Kun peilaan tätä päivää oman hevosurani alkumetreille on suorastaan kadehdittavaa, kuinka paljon tietoa ja taitoa on tarjolla. Kuinka vanhoja uskomuksia ja oletuksia kumotaan yhtenään, kun tietoa on yhä enenevässä määrin saatavilla.
Kun vielä 90-luvulla Amerikasta rantautunut natural horsemanship oli parasta, mitä tarjolla oli, tänä päivänä jopa Suomessa löytyy akateemisia hevosten hyvinvoinnin asiantuntijoita. Kotimainen hevostutkimus tekee uraauurtavaa työtä ja kenenkään ei ole mahdollista välttyä uusimmalta tiedolta.
Missä sitten menee metsään? Miksi yhä edelleen ihmiset turvautuvat pikaratkaisuihin?
Yhtä hanakasti kuin vaihdetaan tallipaikkaa, valmentajaa, kengittäjää, eläinlääkäriä, kaiken takana on yleensä ihmisen etu. Hevonen ja sen etu ei paina vaakakupissa lopulta paljoakaan. Se ajatus, että vain hyvinvoiva hevonen voi suorittaa on vanha myytti. Iänkaiken hevosia on pakotettu tekemään milloin mitäkin ja sehän toimii.
Hevosalan arvomaailma kaipaa kunnon ravistelua, jotta Srl:n arvot aidosti toteutuisivat. Hevonen edellä. Kehotankin jokaista katsomaan peiliin ja pohtimaan omia arvojaan. Millainen hevosihminen peilistä katsoo takaisin.
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
Yhteen hiileen
Viimeisen viikon ajan hevosten hyvinvointikeskustelu on kuohuttanut. Se on jakanut harrastajia ja ammattilaisia eri leireihin. Ilman, että kukaan välttämättä olisi halunnut näin tapahtuvan.
Se hyvä, mikä näissä keskusteluissa on noussut esiin liittyy oleellisesti siihen tietämättömyyteen, mitä missäkin puuhaillaan. Tai sitten näitä oletuksia käytetään oman kilven kiillottamisessa hyväksi.
Oli niin tai näin, viimeisin ikävä uutinen liittyy irlantilaisen ratsastajan mahdollsiesti aiheuttaman hevosen kuolemaan. Samaan aikaan fb:ssä tuoreita pyörii rullauskuvia Ruotsista. Tässä keskustelussa tuntuu olevan kaksi puolta (ainakin). Toinen puoli syyttelee pahantahtoisia salakuvaajia, koska he vahingoittavat ratsastusurheilun mainetta. Näinkö eivät he kuvissa esiintyvät itse tee? Ja sitten toinen puoli on valmis lynkkaamaan ratsastajan, jonka hevonen kuoli vähintääkin epämääräisesi.
Olen tässä pari päivää miettinyt, mistä tähän löytyisi ratkaisu ja kenen vastuulla se on. Olen paasannut vuosia siitä, että meillä Suomessa (ja näin taitaa olla ihan kaikkialla) vallitsee hyssyttelykulttuuri. Kilpailijat ovat keskenään kavereita ja he nauttivat hiljaista hyväksyntää toinen toisiltaan ja teoiltaan. Vastaavasti harrastelijat ovat valmiita puolustelemaan omia tekojaan ja valintojaan, joista heitä tätä nykyä syytellään milloin milläkin perusteella.
Siinä vaiheessa kun kilpailuiden stewardit ovat liian kavereita tai muuten vaan "hampaattomia", he eivät joko halua tai uskalla puuttua näkemäänsä. Ja jos niin tekevät, perästä kuuluu. Suljettujen ovien takana valmennuksissa kaikki ei välttämättä aina kestäisi päivänvaloa tai ainakin voisi syntyä ikävää keskustelua käytetyistä menetelmistä. Tai sitten siellä on kaikki okei ja ulkopuolelle jäävät vain kuvittelevat.
Ihminen on siinä mielessä mielenkiintoinen otus, että mikäli hänellä on pienikin mahdollisuus ja kukaan ei valvo, helposti mennään sieltä missä aita on matalin. Tai oikaistaan sääntöjä (eihän ne koske mua) ja kaverit taputtavat selkään, "mä tiedän, että olet oikeasti ihan hyvä tyyppi". Tämä antaa lajista, sen sisällä vallitsevasta "hyvä veli-systeemistä", säännöistä ja niiden noudattamisesta aika ikävän kuvan. Vähän sama kuin saisin joka toisen ylinopeussakon anteeksi, kun puolison veli on poliisi...tai että ei se haittaa, vaikka vähän tekisin vilppiä, kyllä joku mua suojelee...
Ihminen on myös siinä mielenkiintoinen eliö, että osalla meistä on selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja että jos on olemassa säännöt, ne ovat samat kaikille. Ihan jokaiselle poniratsastajasta siihen kv-tason idoliin.
Nyt olisi kreivin aika ottaa vastuu lajimme maineesta. Olisi mahdollisuus poistaa epäilyt ja lisätä läpinäkyvyyttä. Olen tänään jo eräässä fb-keskustelussa vinkannut, että suomalaisilla kilpaluiden ja valmennusten järjestäjillä olisi huippuhetki lisätä esim. tallentavaa valvontaa verkka- yms paikoille. Ymmärrän toki, että maksulliset televisioitavat kisat eivät voi näkyä omalla nettikanavalla maksutta, mutta jonkinlainen ratkaisu tähänkin varmasti voitaisiin luoda. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista vähentään väärin toimimista, hevosten epäasiallista kohtelua, se voisi tuoda kasapäin lisää kiinnostuneita lajin pariin, joko harrastajina, ehkä sijoittajina tai sponsoreina.
Puhalletaan yhteen hiileen, ollaan avoimia, kiinnostuneita ja uteliaita siitä, mihin kaikkeen suomalainen osaaminen halutessaan pystyy!
Se hyvä, mikä näissä keskusteluissa on noussut esiin liittyy oleellisesti siihen tietämättömyyteen, mitä missäkin puuhaillaan. Tai sitten näitä oletuksia käytetään oman kilven kiillottamisessa hyväksi.
Oli niin tai näin, viimeisin ikävä uutinen liittyy irlantilaisen ratsastajan mahdollsiesti aiheuttaman hevosen kuolemaan. Samaan aikaan fb:ssä tuoreita pyörii rullauskuvia Ruotsista. Tässä keskustelussa tuntuu olevan kaksi puolta (ainakin). Toinen puoli syyttelee pahantahtoisia salakuvaajia, koska he vahingoittavat ratsastusurheilun mainetta. Näinkö eivät he kuvissa esiintyvät itse tee? Ja sitten toinen puoli on valmis lynkkaamaan ratsastajan, jonka hevonen kuoli vähintääkin epämääräisesi.
Olen tässä pari päivää miettinyt, mistä tähän löytyisi ratkaisu ja kenen vastuulla se on. Olen paasannut vuosia siitä, että meillä Suomessa (ja näin taitaa olla ihan kaikkialla) vallitsee hyssyttelykulttuuri. Kilpailijat ovat keskenään kavereita ja he nauttivat hiljaista hyväksyntää toinen toisiltaan ja teoiltaan. Vastaavasti harrastelijat ovat valmiita puolustelemaan omia tekojaan ja valintojaan, joista heitä tätä nykyä syytellään milloin milläkin perusteella.
Siinä vaiheessa kun kilpailuiden stewardit ovat liian kavereita tai muuten vaan "hampaattomia", he eivät joko halua tai uskalla puuttua näkemäänsä. Ja jos niin tekevät, perästä kuuluu. Suljettujen ovien takana valmennuksissa kaikki ei välttämättä aina kestäisi päivänvaloa tai ainakin voisi syntyä ikävää keskustelua käytetyistä menetelmistä. Tai sitten siellä on kaikki okei ja ulkopuolelle jäävät vain kuvittelevat.
Ihminen on siinä mielessä mielenkiintoinen otus, että mikäli hänellä on pienikin mahdollisuus ja kukaan ei valvo, helposti mennään sieltä missä aita on matalin. Tai oikaistaan sääntöjä (eihän ne koske mua) ja kaverit taputtavat selkään, "mä tiedän, että olet oikeasti ihan hyvä tyyppi". Tämä antaa lajista, sen sisällä vallitsevasta "hyvä veli-systeemistä", säännöistä ja niiden noudattamisesta aika ikävän kuvan. Vähän sama kuin saisin joka toisen ylinopeussakon anteeksi, kun puolison veli on poliisi...tai että ei se haittaa, vaikka vähän tekisin vilppiä, kyllä joku mua suojelee...
Ihminen on myös siinä mielenkiintoinen eliö, että osalla meistä on selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja että jos on olemassa säännöt, ne ovat samat kaikille. Ihan jokaiselle poniratsastajasta siihen kv-tason idoliin.
Nyt olisi kreivin aika ottaa vastuu lajimme maineesta. Olisi mahdollisuus poistaa epäilyt ja lisätä läpinäkyvyyttä. Olen tänään jo eräässä fb-keskustelussa vinkannut, että suomalaisilla kilpaluiden ja valmennusten järjestäjillä olisi huippuhetki lisätä esim. tallentavaa valvontaa verkka- yms paikoille. Ymmärrän toki, että maksulliset televisioitavat kisat eivät voi näkyä omalla nettikanavalla maksutta, mutta jonkinlainen ratkaisu tähänkin varmasti voitaisiin luoda. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista vähentään väärin toimimista, hevosten epäasiallista kohtelua, se voisi tuoda kasapäin lisää kiinnostuneita lajin pariin, joko harrastajina, ehkä sijoittajina tai sponsoreina.
Puhalletaan yhteen hiileen, ollaan avoimia, kiinnostuneita ja uteliaita siitä, mihin kaikkeen suomalainen osaaminen halutessaan pystyy!
torstai 6. lokakuuta 2016
10 kysymystä askellajeista
Olen kasannut tähän 10 yleisintä kysymystä liittyen askellajeihin.
1. Pitääkö minun olla huolissani, jos hevoseni laukkaa eri tavalla vasemmalle kuin oikealle?
Hevosen tasapainon ja symmetrisen liikkumisen kannalta kyllä.
Alkuun suosittelen tarkkailemaan hevosen liikkumista laukassa vapaana, onko se silloin symmetrinen? Entä ratsain, vaikuttaako käännös hevoseen miten? Onko sen vaikeampi kääntyä jompaan kumpaan suuntaa myös muissa askellajeissa?
Millä tavoin se laukkaa eri tavalla? Onko laukka-askel pidempi/lyhyempi, hidastuuko/nopeutuuko askel jne?
2. Mistä johtuu se, etten saa rauhallisia siirtymisiä raviin, vaan hevoseni aina ryntää raviin?
Hevosen kiirehtimisen taustalla voi olla useita syitä. Yleisimmät syyt liittyvät välttämiskäytökseen, eli ryntäämällä hevonen pyrkii eroon sille epämiellyttävästä tunteesta. Tämän tunteen voi aiheuttaa epätasapaino (etupainoisuus), ohjista vetävä ratsastaja, epäsopiva satula yms.
Aiheuttajan poissulkeminen ei ole aina helppoa, mutta erittelemällä omaa apujen käyttöä voit päästä ainakin alkuun.
3. Miksi hevoseni ei halua laukata?
Hyvä kysymys, hevosella laukka on yksi askellaji muiden joukossa ja mikäli se ei halua käyttää jotakuta niistä, siihen on aina syy. Onko hevosella muita oireita tai liikkumisen vaikeuksia, jos niin siinä tapauksessa voisi olla hyvä pyytää eläinlääkäri tarkistamaan hevonen?
Mikäli eläinlääkäri ei löydä syytä, seuraavaksi ammattitaitoinen eläinfysioterapeutti on hyvä pyytää katsomaan hevosen liikkumista ja lihaksistoa. Myös varusteiden sopivuus kannattaa tarkistaa.
Kun kivun ja sairauden mahdollisuus on poissuljettu lähtisin tarkastelemaan seuraavia asioita:
Liikkuuko hevonen puhtaasti käynnissä ja ravissa?
Onko hevosen vaikeampi liikkua jompaan kumpaan suuntaan kaarteessa?
Laukkaako hevonen vapaana ollessaan?
Laukkaako hevonen esim. liinassa?
Mikäli hevonen laukkaa ilman ratsastajaa, osaako hevonen laukannostoavun?
Mikäli hevonen osaa! laukannostoavun, mitä se tekee laukkaamisen sijaan?
Hevosen kaikki askellajit pitävät sisällään muut askellajit. Tämän johdosta esim. ravissa liikkuminen vahvistaa diagonaalista liikettä, joka toki löytyy myös laukassa, mutta ei sinällään vahvista laukkaa, ellei ravia joko hidasteta tai nopeuteta lähelle kolmitahtisuutta.
4. Mitä voisin tehdä passikäynnille? Heti kun kerään ohjat käteen, hevoseni alkaa mennä passia.
Passikäynti ei ole mikään askellaji millään hevosrodulla. Passikäynti syntyy käytännössä ohjista vetämisen seurauksena, kun hevosen pään ja kaulan liikkumista (hevonen tasapainottaa itseään pään ja kaulan liikkeillä ja asennoilla) rajoitetaan.
Avuksi passikäynnistä eroon pääsyyn on yksinkertaisesti ohjista vetämisen lopettaminen ja tuntuman harjoittelu. Tämän lisäksi hevosen pään ja kaulan liittymän, sekä kaulan ja rintakehän liittymän rentouttamisella voidan palauttaa luonnollinen liike hevosen etuosaan, jolloin etujalkojen vapautunut liike mahdollistaa puhtaan nelitahtisen käynnin.
5. Miksi hevoseni aina kiihdyttää ravia ennen laukannostoa?
Katso kysymys 3. Miksi hevoseni ei halua laukata
6. Mitä tehdä, kun hevoseni kyllä kävelee rauhallisesti vapain ohjin, mutta kun kerään ohjat käteen se ryntää raviin tai laukkaan?
Todennäköisesti kyseessä on välttämiskäyttäytyminen, eli hevonen on oppinut, että ohjien keräämisestä seuraa jotakin sille epämiellyttävää. Tuntumanharjoittelu on ensisijaisen tärkeää, sekä sen lisäksi tasapainoharjoittelu.
7. Mitä voisin tehdä, kun laukasta raviin siirtyminen kyllä onnistuu, mutta käyntiin siirtyminen ei onnistu?
Askellajeista alaspäinsiirtymisessä on hyvä huomioida, mistä hevonen erottaa, milloin se pitäisi hidastaa ja lyhentää kyseistä askellajia ja milloin sen halutaan vaihtavan askellajia. Siirtymiset askellajien sisällä tuottavat yleensä parhaimman tuloksen.
8. Kuinka opetan hevoselle keskiravin?
Siirtymiset askellajien sisällä mahdollistavat hevosen askeleenpidennyksen ja lyhennyksen. Mitä laajempi "vaihdelaatikko" hevosella kussakin askellajissa on, sitä enemmän askellajeihin tulee myös laatua.
9. Miten saan hevosen lyhentämään laukkaa?
Katso kysymys 8.
10. Minulla on islanninhevonen, joka ei suostu ravaamaan. Miten voisin opettaa sille ravin?
Mikäli hevonen on luonnontölttäri tai sillä on muutoin vahva töltti, kannattaa huomioida, että töltissä hevosen asento on erilainen kuin ravissa. Ravin löytymiseen on useita eri vaihtoehtoja, joista ehkä tehokkain on pyrkiä esim. taivutusten kautta lähteä hakemaan diagonaalista liikettä esim. käynnissä ja siitä onnistuneita siirtymisiä raviin.
Askellajien ratsastusta voit opiskella lisää verkkokurssillamme: https://koirakouluverkossa.fi/koulutukset/askellajit-ht-koulu-osa-10/
1. Pitääkö minun olla huolissani, jos hevoseni laukkaa eri tavalla vasemmalle kuin oikealle?
Hevosen tasapainon ja symmetrisen liikkumisen kannalta kyllä.
Alkuun suosittelen tarkkailemaan hevosen liikkumista laukassa vapaana, onko se silloin symmetrinen? Entä ratsain, vaikuttaako käännös hevoseen miten? Onko sen vaikeampi kääntyä jompaan kumpaan suuntaa myös muissa askellajeissa?
Millä tavoin se laukkaa eri tavalla? Onko laukka-askel pidempi/lyhyempi, hidastuuko/nopeutuuko askel jne?
2. Mistä johtuu se, etten saa rauhallisia siirtymisiä raviin, vaan hevoseni aina ryntää raviin?
Hevosen kiirehtimisen taustalla voi olla useita syitä. Yleisimmät syyt liittyvät välttämiskäytökseen, eli ryntäämällä hevonen pyrkii eroon sille epämiellyttävästä tunteesta. Tämän tunteen voi aiheuttaa epätasapaino (etupainoisuus), ohjista vetävä ratsastaja, epäsopiva satula yms.
Aiheuttajan poissulkeminen ei ole aina helppoa, mutta erittelemällä omaa apujen käyttöä voit päästä ainakin alkuun.
3. Miksi hevoseni ei halua laukata?
Hyvä kysymys, hevosella laukka on yksi askellaji muiden joukossa ja mikäli se ei halua käyttää jotakuta niistä, siihen on aina syy. Onko hevosella muita oireita tai liikkumisen vaikeuksia, jos niin siinä tapauksessa voisi olla hyvä pyytää eläinlääkäri tarkistamaan hevonen?
Mikäli eläinlääkäri ei löydä syytä, seuraavaksi ammattitaitoinen eläinfysioterapeutti on hyvä pyytää katsomaan hevosen liikkumista ja lihaksistoa. Myös varusteiden sopivuus kannattaa tarkistaa.
Kun kivun ja sairauden mahdollisuus on poissuljettu lähtisin tarkastelemaan seuraavia asioita:
Liikkuuko hevonen puhtaasti käynnissä ja ravissa?
Onko hevosen vaikeampi liikkua jompaan kumpaan suuntaan kaarteessa?
Laukkaako hevonen vapaana ollessaan?
Laukkaako hevonen esim. liinassa?
Mikäli hevonen laukkaa ilman ratsastajaa, osaako hevonen laukannostoavun?
Mikäli hevonen osaa! laukannostoavun, mitä se tekee laukkaamisen sijaan?
Hevosen kaikki askellajit pitävät sisällään muut askellajit. Tämän johdosta esim. ravissa liikkuminen vahvistaa diagonaalista liikettä, joka toki löytyy myös laukassa, mutta ei sinällään vahvista laukkaa, ellei ravia joko hidasteta tai nopeuteta lähelle kolmitahtisuutta.
4. Mitä voisin tehdä passikäynnille? Heti kun kerään ohjat käteen, hevoseni alkaa mennä passia.
Passikäynti ei ole mikään askellaji millään hevosrodulla. Passikäynti syntyy käytännössä ohjista vetämisen seurauksena, kun hevosen pään ja kaulan liikkumista (hevonen tasapainottaa itseään pään ja kaulan liikkeillä ja asennoilla) rajoitetaan.
Avuksi passikäynnistä eroon pääsyyn on yksinkertaisesti ohjista vetämisen lopettaminen ja tuntuman harjoittelu. Tämän lisäksi hevosen pään ja kaulan liittymän, sekä kaulan ja rintakehän liittymän rentouttamisella voidan palauttaa luonnollinen liike hevosen etuosaan, jolloin etujalkojen vapautunut liike mahdollistaa puhtaan nelitahtisen käynnin.
5. Miksi hevoseni aina kiihdyttää ravia ennen laukannostoa?
Katso kysymys 3. Miksi hevoseni ei halua laukata
6. Mitä tehdä, kun hevoseni kyllä kävelee rauhallisesti vapain ohjin, mutta kun kerään ohjat käteen se ryntää raviin tai laukkaan?
Todennäköisesti kyseessä on välttämiskäyttäytyminen, eli hevonen on oppinut, että ohjien keräämisestä seuraa jotakin sille epämiellyttävää. Tuntumanharjoittelu on ensisijaisen tärkeää, sekä sen lisäksi tasapainoharjoittelu.
7. Mitä voisin tehdä, kun laukasta raviin siirtyminen kyllä onnistuu, mutta käyntiin siirtyminen ei onnistu?
Askellajeista alaspäinsiirtymisessä on hyvä huomioida, mistä hevonen erottaa, milloin se pitäisi hidastaa ja lyhentää kyseistä askellajia ja milloin sen halutaan vaihtavan askellajia. Siirtymiset askellajien sisällä tuottavat yleensä parhaimman tuloksen.
8. Kuinka opetan hevoselle keskiravin?
Siirtymiset askellajien sisällä mahdollistavat hevosen askeleenpidennyksen ja lyhennyksen. Mitä laajempi "vaihdelaatikko" hevosella kussakin askellajissa on, sitä enemmän askellajeihin tulee myös laatua.
9. Miten saan hevosen lyhentämään laukkaa?
Katso kysymys 8.
10. Minulla on islanninhevonen, joka ei suostu ravaamaan. Miten voisin opettaa sille ravin?
Mikäli hevonen on luonnontölttäri tai sillä on muutoin vahva töltti, kannattaa huomioida, että töltissä hevosen asento on erilainen kuin ravissa. Ravin löytymiseen on useita eri vaihtoehtoja, joista ehkä tehokkain on pyrkiä esim. taivutusten kautta lähteä hakemaan diagonaalista liikettä esim. käynnissä ja siitä onnistuneita siirtymisiä raviin.
Askellajien ratsastusta voit opiskella lisää verkkokurssillamme: https://koirakouluverkossa.fi/koulutukset/askellajit-ht-koulu-osa-10/
tiistai 27. syyskuuta 2016
10 kysymystä tuntumasta
Olen kasannut tähän 10 yleisintä kysymystä koskien tuntumaa. Olkaa hyvät.
1. Enkö voi ratsastaa ilman tuntumaa?
Käytännössä et voi, koska tuntuma on aina olemassa, viimeistään silloin kun kosket ohjiin esim. pysäyttääksesi hevosen. Löysällä ohjalla ratsastaminen on eri asia kuin ilman tuntumaa ratsastaminen. Toisinaan hevonen on ehdollistunut ohjien kautta kulkevan informaation lisäksi ratsastajan kehon ja tasapainon muutoksiin niin hyvin, että pienikin muutos ohjastuntumassa voi saada aikaa suuren reaktion hevosen käytöksessä.
2. Miten hevonen opetetaan myötäämään tuntumalle?
Myötääminen tuntumalle on kuin kaksiteräinen miekka. Mikäli hevosen halutaan oppivan välttämään tuntumaa, ohjista kannattaa myödätä aina, kun hevonen myötää. Sen sijaan, jos haluat ratsastaa ohjastuntumalla, ohjista myötääminen opettaa hevosen välttämään ohjastuntumaa, joka taas tarkoittaa sitä, että ohjasotteiden opettaminen on käytännössä mahdotonta, tai ainakin vaikeaa.
3. Eikö hevonen tarvitse koko ajan ohjan tukea? Entä ulko-ohjantuki?
Ei, hevonen ei tarvitse ohjan tukea, mutta tuntumaa kylläkin. Tuntuma kertoo hevoselle missä asennossa sen halutaan kannatella itseään, päätään, kaulaansa, rintakehäänsä jne.
Paljon puhuttu ulko-ohjantuki lienee seurausta siitä, että mikäli ratsastaja vetää sisäohjasta ja heitää ulko-ohjan löysäksi, hevosen kaula ylitaipuu ja sen paino lähtee vastakkaiseen suuntaan. Mahdollisesti ulko-ohjantuella on haluttu välttää tämä tapahtuma. Ulko-ohjalla ei kuitenkaan pidä olla yhtään enempää tuntumaa kuin sisäohjalla.
4. Mitä tarkoittaa neutraali tuntuma?
Neutraali tarkoittaa sitä, että ärsykettä ei ole. Kun hevonen ja ratsastaja ovat oppineet löytämään yhteisen neutraalin tuntuman, se tarkoittaa sitä, että ohjastuntuma ei ole ärsyke, eli se ei saa hevosen liikkumisessa, asennossa tai tunnetilassa mitään muutosta aikaan. Kun ratsastaja muuttaa neutraalia tuntumaa ärsykkeeksi, hevonen pyrkii kohti neutraalia tuntumaa, jolloin se tavoittelee sitä, että ohjastuntuman pysyy samanlaisena koko ajan, askellajista tai liikkeestä riippumatta.
5. Miksi tuntumaa kannattaa harjoitella, jos hevonen osaa myödätä ohjalle?
Tuntuman harjoittelua tulisi tehdä jokainen ratsastuskerta, koska tuntuma muuttuu hevosen tasapainon ja ratsastajan ratsastus- ja tasapainon kehittymisen myötä. Tuntuma saattaa muuttua jopa yhden ratsastuskerran aikana. Hevosen kootessa itseään se muuttuu yhtälailla kuin esim. hevosen väsyessä. On ratsastajan vastuulla tarkkailla ja säätää tuntumaa hevosen mukaan.
6. Miten tuntumaa voi mitata?
Helpoin, muttei ehkei luotettavin mittari on hevonen. Hevonen kertoo eleillään ja etenkin liikkumisellaan siitä, millainen tuntuma kullakin hetkellä on. Hevosen suun avaaminen tai muut konfliktikäytökset ja niiden esiintyminen eivät ole kovinkaan luotettavia merkkejä tuntuman arvoimiseen siitä syystä, että hevonen oppii myös tottumaan ohjista vetämiseen tai kuolaimen aiheuttamaan paineeseen. Toisaalta kaiken konfliktikäytöksen takana ei aina ole ohjista vetävä ratsastaja, vaan vaikea liike, epämiellyttävä asento, epäsopivat varusteet, jonkin muu kipu jne, voivat aiheuttaa mm. kipuilmeitä.
Tuntumaa voi mitata myös tuntumamittarilla. Tuntumanmittaamisen kokemuksista voit lukea lisää täältä:
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/07/582-tuntuma-paremmaksi.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/07/tuntumamittaus.html
7. Miten tuntuman harjoittelu parantaa ratsastustani?
Ohjien käyttäminen ja niiden käsissä pitäminen ovat ratsastajan kenties tärkeimpiä taitoja. Mikäli tuntuma on epäsymmetrinen tai se hetkittäin on liian voimakas, se tuottaa hevoselle kivunlisäksi tasapaino-ongelmia. Yleisimpiä tuntumaongelmia ovat mm. pukittaminen, epäsymmetrinen liikkuminen (hevonen kaatuu lapa edellä sisään, ei väistä toiseen suuntaan jne).
Tämän lisäksi tuntumaharjoittelun avulla oma istuntasi paranee, koska tuntuman säilyttäminen edellyttää kehonhallintaa.
8. Miten tuntuman harjoittelu vaikuttaa hevoseeni?
Tuntuman harjoittelu on kaiken ratsastuksen ja tasapainon perusta. Se selkeyttää apujen käyttöä, saa hevosen reagoimaan apuihin nopemmin, rennommin ja ylipäätään liikkumaan aktiivisemmin.
9. Miksi ohjista vetäminen on vahingollista?
Ohjista vetämisellä on monia vaikutuksia hevoseen, joista vähäisimpänä ei voida pitää sitä kipua, joka jatkuvasti painetta suussa aiheuttava kuolain saa aikaan.
Tämän lisäksi ohjista vetäminen häiritsee hevosen tasapainoa joka suhteessa, se saa aikaan lyhyitä kiireisiä, lähes puoliaskeleita, joita hevonen joutuu ottamaan pysyäkseen pystyssä. Edellämainittujen lisäksi ohjista vetäminen aiheuttaa hevoselle stressiä, jolloin se aikaansaa erilaisia välttämiskäytöksiä, jotka tulevat kenties parhaiten esiin laukassa tehtävissä harjoituksissa, sekä hypätessä. Olethan sinäkin kuullut kuumasta hevosesta?
10. Tarvitseeko minun harjoitella tuntumaa, kun hevoseni on niin herkkä suustaan, etten tarvitse tuntumaa?
Edellinen vastaus viittaa tähän. Mikäli herkkyydellä tarkoitetaan sitä, että hevonen reagoi pienimpään mahdolliseen tuntumanmuutokseen ratsastajan haluamalla tavalla, rennosti ja samalla aktiivisesti, olet todennäköisesti löytänyt hevosellesi sopivan tuntuman. Mikäli hevonen kiihtyy ohjiin koskettaessa, lisää vauhtia tms, se on merkki hypersensitiivisyydestä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hevonen on oppinut välttämään ohjien vaikutusta, koska se kokemushistoriansa myötä on oppinut, että ohjiin koskeminen häiritsee sen tasapainoa. Eli tässäkin tapauksessa tuntuman harjoittelusta on ehdottomasti hyötyä.
1. Enkö voi ratsastaa ilman tuntumaa?
Käytännössä et voi, koska tuntuma on aina olemassa, viimeistään silloin kun kosket ohjiin esim. pysäyttääksesi hevosen. Löysällä ohjalla ratsastaminen on eri asia kuin ilman tuntumaa ratsastaminen. Toisinaan hevonen on ehdollistunut ohjien kautta kulkevan informaation lisäksi ratsastajan kehon ja tasapainon muutoksiin niin hyvin, että pienikin muutos ohjastuntumassa voi saada aikaa suuren reaktion hevosen käytöksessä.
2. Miten hevonen opetetaan myötäämään tuntumalle?
Myötääminen tuntumalle on kuin kaksiteräinen miekka. Mikäli hevosen halutaan oppivan välttämään tuntumaa, ohjista kannattaa myödätä aina, kun hevonen myötää. Sen sijaan, jos haluat ratsastaa ohjastuntumalla, ohjista myötääminen opettaa hevosen välttämään ohjastuntumaa, joka taas tarkoittaa sitä, että ohjasotteiden opettaminen on käytännössä mahdotonta, tai ainakin vaikeaa.
3. Eikö hevonen tarvitse koko ajan ohjan tukea? Entä ulko-ohjantuki?
Ei, hevonen ei tarvitse ohjan tukea, mutta tuntumaa kylläkin. Tuntuma kertoo hevoselle missä asennossa sen halutaan kannatella itseään, päätään, kaulaansa, rintakehäänsä jne.
Paljon puhuttu ulko-ohjantuki lienee seurausta siitä, että mikäli ratsastaja vetää sisäohjasta ja heitää ulko-ohjan löysäksi, hevosen kaula ylitaipuu ja sen paino lähtee vastakkaiseen suuntaan. Mahdollisesti ulko-ohjantuella on haluttu välttää tämä tapahtuma. Ulko-ohjalla ei kuitenkaan pidä olla yhtään enempää tuntumaa kuin sisäohjalla.
4. Mitä tarkoittaa neutraali tuntuma?
Neutraali tarkoittaa sitä, että ärsykettä ei ole. Kun hevonen ja ratsastaja ovat oppineet löytämään yhteisen neutraalin tuntuman, se tarkoittaa sitä, että ohjastuntuma ei ole ärsyke, eli se ei saa hevosen liikkumisessa, asennossa tai tunnetilassa mitään muutosta aikaan. Kun ratsastaja muuttaa neutraalia tuntumaa ärsykkeeksi, hevonen pyrkii kohti neutraalia tuntumaa, jolloin se tavoittelee sitä, että ohjastuntuman pysyy samanlaisena koko ajan, askellajista tai liikkeestä riippumatta.
5. Miksi tuntumaa kannattaa harjoitella, jos hevonen osaa myödätä ohjalle?
Tuntuman harjoittelua tulisi tehdä jokainen ratsastuskerta, koska tuntuma muuttuu hevosen tasapainon ja ratsastajan ratsastus- ja tasapainon kehittymisen myötä. Tuntuma saattaa muuttua jopa yhden ratsastuskerran aikana. Hevosen kootessa itseään se muuttuu yhtälailla kuin esim. hevosen väsyessä. On ratsastajan vastuulla tarkkailla ja säätää tuntumaa hevosen mukaan.
6. Miten tuntumaa voi mitata?
Helpoin, muttei ehkei luotettavin mittari on hevonen. Hevonen kertoo eleillään ja etenkin liikkumisellaan siitä, millainen tuntuma kullakin hetkellä on. Hevosen suun avaaminen tai muut konfliktikäytökset ja niiden esiintyminen eivät ole kovinkaan luotettavia merkkejä tuntuman arvoimiseen siitä syystä, että hevonen oppii myös tottumaan ohjista vetämiseen tai kuolaimen aiheuttamaan paineeseen. Toisaalta kaiken konfliktikäytöksen takana ei aina ole ohjista vetävä ratsastaja, vaan vaikea liike, epämiellyttävä asento, epäsopivat varusteet, jonkin muu kipu jne, voivat aiheuttaa mm. kipuilmeitä.
Tuntumaa voi mitata myös tuntumamittarilla. Tuntumanmittaamisen kokemuksista voit lukea lisää täältä:
http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/07/582-tuntuma-paremmaksi.html
http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/07/tuntumamittaus.html
7. Miten tuntuman harjoittelu parantaa ratsastustani?
Ohjien käyttäminen ja niiden käsissä pitäminen ovat ratsastajan kenties tärkeimpiä taitoja. Mikäli tuntuma on epäsymmetrinen tai se hetkittäin on liian voimakas, se tuottaa hevoselle kivunlisäksi tasapaino-ongelmia. Yleisimpiä tuntumaongelmia ovat mm. pukittaminen, epäsymmetrinen liikkuminen (hevonen kaatuu lapa edellä sisään, ei väistä toiseen suuntaan jne).
Tämän lisäksi tuntumaharjoittelun avulla oma istuntasi paranee, koska tuntuman säilyttäminen edellyttää kehonhallintaa.
8. Miten tuntuman harjoittelu vaikuttaa hevoseeni?
Tuntuman harjoittelu on kaiken ratsastuksen ja tasapainon perusta. Se selkeyttää apujen käyttöä, saa hevosen reagoimaan apuihin nopemmin, rennommin ja ylipäätään liikkumaan aktiivisemmin.
9. Miksi ohjista vetäminen on vahingollista?
Ohjista vetämisellä on monia vaikutuksia hevoseen, joista vähäisimpänä ei voida pitää sitä kipua, joka jatkuvasti painetta suussa aiheuttava kuolain saa aikaan.
Tämän lisäksi ohjista vetäminen häiritsee hevosen tasapainoa joka suhteessa, se saa aikaan lyhyitä kiireisiä, lähes puoliaskeleita, joita hevonen joutuu ottamaan pysyäkseen pystyssä. Edellämainittujen lisäksi ohjista vetäminen aiheuttaa hevoselle stressiä, jolloin se aikaansaa erilaisia välttämiskäytöksiä, jotka tulevat kenties parhaiten esiin laukassa tehtävissä harjoituksissa, sekä hypätessä. Olethan sinäkin kuullut kuumasta hevosesta?
10. Tarvitseeko minun harjoitella tuntumaa, kun hevoseni on niin herkkä suustaan, etten tarvitse tuntumaa?
Edellinen vastaus viittaa tähän. Mikäli herkkyydellä tarkoitetaan sitä, että hevonen reagoi pienimpään mahdolliseen tuntumanmuutokseen ratsastajan haluamalla tavalla, rennosti ja samalla aktiivisesti, olet todennäköisesti löytänyt hevosellesi sopivan tuntuman. Mikäli hevonen kiihtyy ohjiin koskettaessa, lisää vauhtia tms, se on merkki hypersensitiivisyydestä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hevonen on oppinut välttämään ohjien vaikutusta, koska se kokemushistoriansa myötä on oppinut, että ohjiin koskeminen häiritsee sen tasapainoa. Eli tässäkin tapauksessa tuntuman harjoittelusta on ehdottomasti hyötyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)