Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, kuinka meillä hevosihmisillä on tapana
a. liioitella yleensä aina
b. puhua muista pahaa selän takana
Näiden lisäksi:
c. vastakkain asettelu on suorastaan välttämätöntä
d. ihan kuulopuheet tai oletukset riittävät ihmisen tai hänen tekojensa tuomisemiseen ja julkiseen nöyryytykseen.
Kun pari vuosikymmentä sitten lh, eli pahapaha luonnollinen hevostaito nosti päätään, olivat kaikki narunpyörittelijät osaamattomia pellejä. Jos toimit toisin kuin muut, olet naurettava, eikö toiminnassasi ollut mitään järkeä. Sittemmin operantin kouluttamisen yleistyttyä on ihan todettu, tutkitusti,- ajattella - sitäkin on tutkittu, että ei se lh sittenkään ollut ehkä niin kovin hevosystävällistä. Tai onhan se sitä verrattuna tuttuun ja turvalliseen kaksnelkkiin.
Mistä tässä oikeastaan onkaan kyse?
Siitä, että maailmankuvamme edellyttää hyvät ja pahat vastakkain asettelua vaiko siitä, että kaikki se, mikä on meille vierasta tai muuten vaan käsittämätöntä näyttäytyy aina roolissa, johon emme halua edes tutustua.
Siitä, että uusien asioiden ja/tai lähestymistapojen ilmaantuminen näköpiiriin osoittaa oman tietämättömyyden tai laiskuuden opiskella uutta ja sen myötä se lähtökohtaisesti täytyy olla väärin.
Tai kenties siitä, että niin pitkään kuin hevosurheilurintamalla voidaan puhua tunteesta ja oivalluksesta, kehonkielestä ja sen hallinnasta, kaikki onnistuminen ja yhtä lailla epäonnistuminen säilyy mystisenä. Onnenkantamoisena, johon varsinaisesti ei ihmisellä, sen enempää kuin hevosella ole osaa eikä arpaa. Jos jotakin asiaa on tutkittu, on siinä tutkimuksessa unohdettu jotakin oleellista. Tai siinä on liian pieni otanta. Tai sitten siinä on mitattu vääriä asioita. Tai sitten se muuten vaan ei ole riitävän relevanttia verrattuna mutuun, joka on aina hyvä. Aina oikeassa. Ainakin se mielipideasia.
Kun ratsastuksesta puhutaan urheiluna, on melko ällistyttävää huomata, kuinka paljon lajissa pelataan mutulla. Jos jääkiekkomaalivahti ei onnistu torjumaan kiekkoa, hänen toimintaansa videoidaan analysoidaan, puretaan, suunnitellaan, muutetaan se, mikä on tarpellista. Sitten harjoitellaan, analysoidaan, harjoitellaan, muutetaan suunnitelmaa, analysoidaan jne. Sama pätee käytännössä kaikkiin muihin lajeihin. Mutta ei ratsastukseen, koska siinä on kyse aina tunteesta. Oli se tunne sitten kuinka oikeassa tai ei.
Suomen kokoinen pieni maa on tekemässä historiaa. Sekin on lähtökohtaisesti tietysti väärin, koska joku tienaa siksi, että 4 YourHorse- tapahtuma järjestetään. Kuten ne hemmetin esiintyjätkin saattavat saada työstään korvauksen. Auts. Mutta lokakuussa Suomessa nähdään hyvinvointifoorumi, joka on kerännyt eri alojen ja eri koulukuntien edustajia pohtimaan ja keskustelemaan siitä, mikä on hevosen parhaaksi. Ja sitä kautta jokaisen hevosenomistajan parhaaksi. Tässä on eturivin paikka osallistua ainutlaatuiseen tapahtumaan, jotta jälkikäteen ei tarvitse spekuloida oliko ulkomaalainen parempi kuin kotimainen tai osasiko kukkahattu tehdä jonkin paremmin kuin lännenratsastaja. Tällainen tapahtuma ei voi olla mahdollista monessa muussa maassa. Meillä se on ja ollaan siitä ylpeitä. Tässä on mahdollisuus osallistua, saada lisää tietoa ja ymmärrystä. Mahdollisuus muodostaa mielipiteitä ja vertailla. Hevosen parhaaksi.
http://www.helsinkihorseshow.fi/ajankohtaista.php?s=4yourhorse-foorumin-ohjelma#.VUd2pmakHuQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti