Jokainen meistä tunnistaa sen hetken, jolloin hevonen tarjoaa jotakin liikettä tai toimintoa ja toisinaan se on toivottua ja toisinaan taas ei. Kyse voi olla laukan tarjoamisesta kulmassa tai vauhdin hidastamisesta, vaikka ratsastajalla oli ajatuksena vain kääntää hevonen voltille. Joskus se voi olla tilanne, jossa hevonen pyörii karsinassa välittömästi kun ihminen saapuu paikalle harjapakin kanssa tai kun kuljetuksessa käytetty riimu puetaan päähän ja hevosen stressireaktio käynnistyy välittömästi.
Kuinka helppoa olisikaan sanoa hevoselle: Älä tee mitään! Anna minun hetkinen miettiä tilannetta ja tarkastella, mistä tämä käytös johtuu. Ja ennen kaikkea, voisinko vaikuttaa siihen jollain tavoin?
torstai 12. joulukuuta 2013
maanantai 9. joulukuuta 2013
Tallinvintin myytinmurtajat osa 3. parempi kuolaimen takana kuin ei ollenkaan kuolaimella
Viime vuosina ratsastus on kehittynyt valitettavasti ikävään suuntaan - poispäin klassisesta/akateemisesta ratsastustaidosta ja niistä ihanteista, joista jo Ksenofon kirjoitti yli 2000 vuotta sitten.
Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy hevosen pään ja kaulan asentoon.
Kuolaimen takana liikkuva hevonen saattaa olla näennäisesti paremmin kontrolloitavissa kuin kuolaimen edessä liikkuva hevonen, mutta mitään yksinkertaisesti selitettävissä olevaa hyvää tai varsinaista hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että se olisi "jokin vaihe" hevosen koulutusskaalassa ei myöskään puolla tätä hevoselle alunperin epämukavaa asentoa (huom! epämukavakin asento voi olla hevoselle kannattava, jos se sillä voi välttyä esim. kuolaimen aiheuttamalta kivulta)
Jo 1800 -luvulla oivallettiin, että ratsastajan käsien vaikutus hevoseen on merkittävämpää ilman jalkojen käyttöä ja päinvastoin, pohkeiden merkitys korostuu ilman käsien käyttöä. "Jalat ilman käsiä - kädet ilman jalkoja" on Baucherin (BAUCHER FRANÇOIS 1796 - 1873) toisen menetelmän yksi merkittävimmistä oivalluksista ja tänä päivänä suuri osa akateemisen/klassisen ratsastuksen opettajista myös allekirjoittavat tämän.
Mitä haittaa siitä on?
Kuolaimen takana liikkumiseen liittyy useampia ongelmia. Suurin niistä ilmenee siten, että kun hevosen turpa siirtyy kohti kaulaa, sen leukakulma sulkeutuu ja hevonen joutuu lihastyöllään pitämään päätään tässä asennossa. Mitä lihaksia se tässä asennossa kehittää onkin huonompi juttu, koska alakaulan ja rintakehän, vatsan ja lapojen lihaksia tarvitaan myös pään ja rintakehän kannatteluun. Käytännössä kuolaimen takana liikkuva hevonen on siis etupainoinen. Erään teorian mukaan, hevosen laskiessa päänsä alas ja liikkuessaan kuolaimen takana, asento mahdollistaa hevosen selän rentoumisen ja takaosan aktivoimisen. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole ja yksinkertaisimmillaan voidaan katsella liikkuvaa hevosta vatupassi kädessä. Etupainoisuus ei ole mielipideasia.
Toinen - eikä mikään vähäinen ongelma liittyy hevosen pään asentoon sivusuunnassa. Käytännössä oikeaoppinen asetus on mahdoton, jos hevonen on kuolaimen takana. Vanha vinkki, jolloin asettaessa ratsastaja näkee hevosen silmäkulman ja sieraimen ei todeutu symmetrisenä asetuksena. Tämä lisäksi hevosen asettuminen pään ja kaulan liittymästä vaikeutuu, jolloin se usein pyrkii taipumaan taaempien nikamien kohdalta, eli taivuttaa kaulaansa. Tätä ei varsinaisesti haluta missään liikkeissä, eikä se siten ole perusteltua, saati toivottua.
Kolmas ongelma liittyy hevosen oppimiseen ja kuolaintumtumaan, jota ei ole silloin, kun hevonen liikkuu kuolaimen takana. Jonkun ratsastajan mielestä hevonen saattaa tuntua ohjille kevyeltä, mutta käytännössä se, mitä hevonen tästä asennosta hyötyy, liittyy kuolaintuntuman välttelyyn.
Asetus on kaiken a ja o
Kun ohjastuntuman on tarkoituksena säilyä pehmeällä tuntumalla niin, että molemmilla ohjilla on yhtä paljon tunnetta, on ymmärrettävää, että asettaminen (hevosen pään kääntäminen pään ja kaulan liittymästä) ei ole toimenpide, joka edellyttää voimaa. Päinvastoin, pehmeästi asettuva, niskastaan (pään ja kaulan liittymästä) myötäävä hevonen rentouttaa samalla päänsä ja kaulansa lihakset, sekä mahdollistaa pehmeän tuntuman myötäämisen ja kokonaisvaltaisen apujen käytön, jossa ohjastuntuma ei aiheuta liiallista ärsykettä.
Mikäli hevonen vastustaa ratsastajan ohjastuntumaa on kyse yleensä joko siitä, että hevonen ei ymmärrä mitä siltä halutaan, tai ratsastajan ohjasotteet ovat liian rajuja tai kenties hevonen pelkää menettävänsä tasapainonsa, jolloin se pyrkii viimeiseen asti välttämään pään kääntämistä.
Rento hevonen oppii noeammin kuin jännittynyt ja ennen kaikkea kannattavia asioita. Lisäksi rennon hevosen kanssa työskentely on turvallista ja mielekästä. Seuraavan kerran noustessasi satulaan, tarkista, kuinka pienellä ohjasotteella/tuntuman muutoksella hevonen asettuu ja millainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaisesti hevosen kehon kannatteluun, asentoon ja liikkeeseen.
Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy hevosen pään ja kaulan asentoon.
Kuolaimen takana liikkuva hevonen saattaa olla näennäisesti paremmin kontrolloitavissa kuin kuolaimen edessä liikkuva hevonen, mutta mitään yksinkertaisesti selitettävissä olevaa hyvää tai varsinaista hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että se olisi "jokin vaihe" hevosen koulutusskaalassa ei myöskään puolla tätä hevoselle alunperin epämukavaa asentoa (huom! epämukavakin asento voi olla hevoselle kannattava, jos se sillä voi välttyä esim. kuolaimen aiheuttamalta kivulta)
Jo 1800 -luvulla oivallettiin, että ratsastajan käsien vaikutus hevoseen on merkittävämpää ilman jalkojen käyttöä ja päinvastoin, pohkeiden merkitys korostuu ilman käsien käyttöä. "Jalat ilman käsiä - kädet ilman jalkoja" on Baucherin (BAUCHER FRANÇOIS 1796 - 1873) toisen menetelmän yksi merkittävimmistä oivalluksista ja tänä päivänä suuri osa akateemisen/klassisen ratsastuksen opettajista myös allekirjoittavat tämän.
Mitä haittaa siitä on?
Kuolaimen takana liikkumiseen liittyy useampia ongelmia. Suurin niistä ilmenee siten, että kun hevosen turpa siirtyy kohti kaulaa, sen leukakulma sulkeutuu ja hevonen joutuu lihastyöllään pitämään päätään tässä asennossa. Mitä lihaksia se tässä asennossa kehittää onkin huonompi juttu, koska alakaulan ja rintakehän, vatsan ja lapojen lihaksia tarvitaan myös pään ja rintakehän kannatteluun. Käytännössä kuolaimen takana liikkuva hevonen on siis etupainoinen. Erään teorian mukaan, hevosen laskiessa päänsä alas ja liikkuessaan kuolaimen takana, asento mahdollistaa hevosen selän rentoumisen ja takaosan aktivoimisen. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole ja yksinkertaisimmillaan voidaan katsella liikkuvaa hevosta vatupassi kädessä. Etupainoisuus ei ole mielipideasia.
Toinen - eikä mikään vähäinen ongelma liittyy hevosen pään asentoon sivusuunnassa. Käytännössä oikeaoppinen asetus on mahdoton, jos hevonen on kuolaimen takana. Vanha vinkki, jolloin asettaessa ratsastaja näkee hevosen silmäkulman ja sieraimen ei todeutu symmetrisenä asetuksena. Tämä lisäksi hevosen asettuminen pään ja kaulan liittymästä vaikeutuu, jolloin se usein pyrkii taipumaan taaempien nikamien kohdalta, eli taivuttaa kaulaansa. Tätä ei varsinaisesti haluta missään liikkeissä, eikä se siten ole perusteltua, saati toivottua.
Kolmas ongelma liittyy hevosen oppimiseen ja kuolaintumtumaan, jota ei ole silloin, kun hevonen liikkuu kuolaimen takana. Jonkun ratsastajan mielestä hevonen saattaa tuntua ohjille kevyeltä, mutta käytännössä se, mitä hevonen tästä asennosta hyötyy, liittyy kuolaintuntuman välttelyyn.
Asetus on kaiken a ja o
Kun ohjastuntuman on tarkoituksena säilyä pehmeällä tuntumalla niin, että molemmilla ohjilla on yhtä paljon tunnetta, on ymmärrettävää, että asettaminen (hevosen pään kääntäminen pään ja kaulan liittymästä) ei ole toimenpide, joka edellyttää voimaa. Päinvastoin, pehmeästi asettuva, niskastaan (pään ja kaulan liittymästä) myötäävä hevonen rentouttaa samalla päänsä ja kaulansa lihakset, sekä mahdollistaa pehmeän tuntuman myötäämisen ja kokonaisvaltaisen apujen käytön, jossa ohjastuntuma ei aiheuta liiallista ärsykettä.
Mikäli hevonen vastustaa ratsastajan ohjastuntumaa on kyse yleensä joko siitä, että hevonen ei ymmärrä mitä siltä halutaan, tai ratsastajan ohjasotteet ovat liian rajuja tai kenties hevonen pelkää menettävänsä tasapainonsa, jolloin se pyrkii viimeiseen asti välttämään pään kääntämistä.
Rento hevonen oppii noeammin kuin jännittynyt ja ennen kaikkea kannattavia asioita. Lisäksi rennon hevosen kanssa työskentely on turvallista ja mielekästä. Seuraavan kerran noustessasi satulaan, tarkista, kuinka pienellä ohjasotteella/tuntuman muutoksella hevonen asettuu ja millainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaisesti hevosen kehon kannatteluun, asentoon ja liikkeeseen.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Hevosen työsopimus
Kavioliittoa solmittaessa syntyy kasapäin erilaisia velvollisuuksia, vastuita, sekä oikeuksia. Ihmisellä toivottavasti on tiedossaan, mihin kaikkeen hän hevosta hankkiessaan sitoutuu, mutta tietääkö hevonen?
Olen tässä laatinut luonnoksen hevosen työsopimusta koskien, jota se kavionjäljellään sitoutuu noudattamaan. Olkaa hyvät.
ps. tätä sopimusta saa mieluusti käyttää ja jakaa. Mainitkaa silti mieluusti lähde.
Hevosen työsopimus
Tämä sopimus on solmittu hevosen __________________ (myöhemmin Hevonen) ja sen omistajan _______________ (myöhemmin Omistaja) välillä.
Tällä sopimuksella Omistaja sitoutuu huolehtimaan hevosestaan, kuin omasta lapsestaan.
1. Huolehtiminen pitää sisällään Hevosen ylläpitokustannukset (mm. talli- tai pihattopaikka, päivittäinen ruokailun 4x päivässä, kavionhuollon, säännöllisen loishäädön, tarvittavat lisävitamiinit)
2. Päivittäisen puhtaanapidon (harjaaminen, loimittaminen, letittäminen jne.,
sekä
3. Hevosen lajityypillisten tarpeiden täyttäminen (päivittäinen ulkoilu muiden lajitovereiden parissa, hyväpohjaisella alueella, mahdollisuuden koskettaa lajitoveria, tai vähintään näköyhteyden lajitoveriin.
4. Omistaja huolehtii Hevoselle sopivista puhtaista ja ehjistä varusteista.
Tällä sopimuksella Hevonen sitoutuu tottelemaan Omistajaa kaikissa tilanteissa, myös niissä, joihin Hevonen joutuu yllättäen.
1. Hevonen sitoutuu myös olemaan liiaksi pelkäämättä, jotta Omistaja ei joudu itse pelästymään tai turhautumaan Hevosen huonon käytöksen vuoksi.
2. Hevonen sitoutuu syömään mahdollisimman vähän, jotta se olisi aina ja kaikkialla taloudellinen ja sopivassa lihaskunnossa.
3. Hevonen sitoutuu olemaan aina kiltti, eivätkö minkäänlaiset tunteenilmaisut ole sille sallittuja. (Poikkeuksena voidaan pitää hörähtelyä tai hirnahtelua, jos ne osoitetaan Omistajalle!!!)
4. Hevonen sitoutuu pysymään terveenä, sekä viimeisesen asti sen tulee välttää kaikenlaista stressaantumista, koska se saattaisi aiheuttaa Omistajalle stressiä.
5. Mikäli omistaja niin haluaa, Hevosen on oltava (väliaikaisesti) valmis luopumaan omista tarpeistaan, etenkin, jos niiden täyttäminen on Omistajalle liian kallista, aikaavievää tai stressaavaa.
6. Hevonen sitoutuu suhtautumaan kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin rauhallisesti ja kärsivällisesti, kuten eläinlääkintä, vuolu ja kengitys.
7. Hevonen sitoutuu matkustamaan millä tahansa kuljetusvälineellä, sekä tarvittaessa suostuu Omistajan Avustajineen avustamaan lastauksessa, mikäli hevonen on rikkonut sopimuksen kohtia 1-3.
8. Hevonen sitoutuu liikkumaan jokapäiväisessä liikuttamisessa aina tahdissa ja tasapainossa, pehmeästi niskastaan myödäten, riippumatta Hevosen sen hetkisestä mielentilasta (katso kohta 3!)
9. Hevonen sitoutuu käyttäytymään vieraissa paikoissa kuten kotona, eivätkä minkäänlaiset jännitystilat tms ole sallittuja etenkään, jos Omistajaa jännittää. (esim. kilpailutilanteet)
10. Hevonen sitoutuu olemaan käytettävissä 365/24/7, eli toisin sanoen AINA, kun omistaja niin haluaa. Hevosella EI OLE oikeutta vapaapäiviin, ylityövapaisiin tai muihinkaan lomiin.
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta, yksi kummallekin sopijapuolelle. Sopimuksen irtisanomisaika on Omistajan puolesta 2 minuuttia ja Hevosella ei ole oikeutta sopimuksen irtisanomiseen.
_________________________ __/__ ____
paikka aika
Allekirjoitukset:
_______________________________
Omistaja
__________________________________________________________________________
Hevonen
Olen tässä laatinut luonnoksen hevosen työsopimusta koskien, jota se kavionjäljellään sitoutuu noudattamaan. Olkaa hyvät.
ps. tätä sopimusta saa mieluusti käyttää ja jakaa. Mainitkaa silti mieluusti lähde.
Hevosen työsopimus
Tämä sopimus on solmittu hevosen __________________ (myöhemmin Hevonen) ja sen omistajan _______________ (myöhemmin Omistaja) välillä.
Tällä sopimuksella Omistaja sitoutuu huolehtimaan hevosestaan, kuin omasta lapsestaan.
1. Huolehtiminen pitää sisällään Hevosen ylläpitokustannukset (mm. talli- tai pihattopaikka, päivittäinen ruokailun 4x päivässä, kavionhuollon, säännöllisen loishäädön, tarvittavat lisävitamiinit)
2. Päivittäisen puhtaanapidon (harjaaminen, loimittaminen, letittäminen jne.,
sekä
3. Hevosen lajityypillisten tarpeiden täyttäminen (päivittäinen ulkoilu muiden lajitovereiden parissa, hyväpohjaisella alueella, mahdollisuuden koskettaa lajitoveria, tai vähintään näköyhteyden lajitoveriin.
4. Omistaja huolehtii Hevoselle sopivista puhtaista ja ehjistä varusteista.
Tällä sopimuksella Hevonen sitoutuu tottelemaan Omistajaa kaikissa tilanteissa, myös niissä, joihin Hevonen joutuu yllättäen.
1. Hevonen sitoutuu myös olemaan liiaksi pelkäämättä, jotta Omistaja ei joudu itse pelästymään tai turhautumaan Hevosen huonon käytöksen vuoksi.
2. Hevonen sitoutuu syömään mahdollisimman vähän, jotta se olisi aina ja kaikkialla taloudellinen ja sopivassa lihaskunnossa.
3. Hevonen sitoutuu olemaan aina kiltti, eivätkö minkäänlaiset tunteenilmaisut ole sille sallittuja. (Poikkeuksena voidaan pitää hörähtelyä tai hirnahtelua, jos ne osoitetaan Omistajalle!!!)
4. Hevonen sitoutuu pysymään terveenä, sekä viimeisesen asti sen tulee välttää kaikenlaista stressaantumista, koska se saattaisi aiheuttaa Omistajalle stressiä.
5. Mikäli omistaja niin haluaa, Hevosen on oltava (väliaikaisesti) valmis luopumaan omista tarpeistaan, etenkin, jos niiden täyttäminen on Omistajalle liian kallista, aikaavievää tai stressaavaa.
6. Hevonen sitoutuu suhtautumaan kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin rauhallisesti ja kärsivällisesti, kuten eläinlääkintä, vuolu ja kengitys.
7. Hevonen sitoutuu matkustamaan millä tahansa kuljetusvälineellä, sekä tarvittaessa suostuu Omistajan Avustajineen avustamaan lastauksessa, mikäli hevonen on rikkonut sopimuksen kohtia 1-3.
8. Hevonen sitoutuu liikkumaan jokapäiväisessä liikuttamisessa aina tahdissa ja tasapainossa, pehmeästi niskastaan myödäten, riippumatta Hevosen sen hetkisestä mielentilasta (katso kohta 3!)
9. Hevonen sitoutuu käyttäytymään vieraissa paikoissa kuten kotona, eivätkä minkäänlaiset jännitystilat tms ole sallittuja etenkään, jos Omistajaa jännittää. (esim. kilpailutilanteet)
10. Hevonen sitoutuu olemaan käytettävissä 365/24/7, eli toisin sanoen AINA, kun omistaja niin haluaa. Hevosella EI OLE oikeutta vapaapäiviin, ylityövapaisiin tai muihinkaan lomiin.
Tätä sopimusta on tehty kaksi kappaletta, yksi kummallekin sopijapuolelle. Sopimuksen irtisanomisaika on Omistajan puolesta 2 minuuttia ja Hevosella ei ole oikeutta sopimuksen irtisanomiseen.
_________________________ __/__ ____
paikka aika
Allekirjoitukset:
_______________________________
Omistaja
__________________________________________________________________________
Hevonen
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Minä itse esteenä kehitykselle?
Hevosihmiset ovat varsin tunnettuja toinen toistensa mollaajina ja kaiken kyseenalaistajina. Päästyäni Srl:n valmentajakoulutukseen asetin itselleni kaksi päätavoitetta: ensinnäkin haluan imeä ja oppia KAIKEN valmennusfysiologiasta (huippuosaajalta!!) ja toisekseen, haluan päättäväisesti verkostoitua muiden hevosammattilaisten kanssa. Voin muuten kertoa pienen salaisuuden, jälkimmäinen ei olekaan ihan helppoa =)
"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" - sanotaan. Tämä ei välttämättä liity samaan paikkakuntaan, vaan ehkä enemminkin samaan lajiin. Ikään kuin kaikki ammattilaiset olisivat toistensa kilpailijoita ja sitä kautta uhkia kunkin menestykselle. Siinä vaiheessa, kun toisen osaaminen ja tietotaito koetaan uhkana, saattaisi olla hedelmällisempää hankkia vastaavat tiedot ja taidot. Tai jos toisen näkemys vaikuttaa täysin naurettavalta, saattaa olla, että hän onkin valovuoden edellä jossain asiassa, josta minulla ei ole vielä hajuakaan...
Itse olen ajatellut asiaa niin päin, että jos tapaan mielenkiintoisen ihmisen, jonka osaaminen ja ammattitaito on aivan uniikkia, pyrin ensisijaisesti oppimaan häneltä ja hänestä kaiken mahdollisen. Ymmärrän toki, että ihmiset oppivat jokainen omalla tavallaan, mutta olemme aidosti pieni kansa ja hevosammattilaisia on edelleen maassamme vain kourallinen verrattuna moneen muuhun alaan.
Olisiko jo korkea aika lyödä viisaat päämme yhteen ja verkostoitua keskenämme yhteisen- meidän jokaisen - hyvän vuoksi.
Opitaan ja kehitytään. Yhdessä.
"Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" - sanotaan. Tämä ei välttämättä liity samaan paikkakuntaan, vaan ehkä enemminkin samaan lajiin. Ikään kuin kaikki ammattilaiset olisivat toistensa kilpailijoita ja sitä kautta uhkia kunkin menestykselle. Siinä vaiheessa, kun toisen osaaminen ja tietotaito koetaan uhkana, saattaisi olla hedelmällisempää hankkia vastaavat tiedot ja taidot. Tai jos toisen näkemys vaikuttaa täysin naurettavalta, saattaa olla, että hän onkin valovuoden edellä jossain asiassa, josta minulla ei ole vielä hajuakaan...
Itse olen ajatellut asiaa niin päin, että jos tapaan mielenkiintoisen ihmisen, jonka osaaminen ja ammattitaito on aivan uniikkia, pyrin ensisijaisesti oppimaan häneltä ja hänestä kaiken mahdollisen. Ymmärrän toki, että ihmiset oppivat jokainen omalla tavallaan, mutta olemme aidosti pieni kansa ja hevosammattilaisia on edelleen maassamme vain kourallinen verrattuna moneen muuhun alaan.
Olisiko jo korkea aika lyödä viisaat päämme yhteen ja verkostoitua keskenämme yhteisen- meidän jokaisen - hyvän vuoksi.
Opitaan ja kehitytään. Yhdessä.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Sananen vuorovaikutuksesta
Surffailin netissä pari päivää sitten ja yllätyksekseni löysin todella laajan tarjonnan palveluista, joissa luvataan opettaa vuorovaikutustaitoja hevosen ja ihmisen välillä. Hmm...
Jos ihan peruskivestä lähdetään liikkeelle, voidaan pohtia, mitä vuorovaikutus oikeastaan pitää sisällään.
Kahden ihmisen välillä puhutaan dialogista, joka pitää sisällään sekä kuulemista, kuulluksi tulemista, että kommunikointia verbaalisesti, tiedostamattomia ja tiedostettuja eleitä, ilmeitä jne.
Kun ihminen ja hevonen ovat vuorovaikutuksessa keskenään, jää verbaalinen ilmaisu pois, mutta muut elementit täyttyvät kyllä. Vai täyttyvätkö? Jotta vuorovaikutustilanne olisi aito, tulisi molemilla osapuolilla olla mahdollisuus ilmaista tunteitaan ja tunnistaa, sekä käsitellä niitä ITSE, ilman ulkopuolista tulkintaa. Kun hyvin usein vuorovaikutustaitoja opiskellaan esim. pyöröaitauksessa, voidaan miettiä, kuinka paljon tilanteeseen liittyy hevosen oppimia asioita ja kuin aitoa sen reagointi on suhteessa ihmiseen. Jokainen hevosen kokema tilanne opettaa sille jotakin, eikä näin ollen voida pitää mitenkään luotettavana sen antamia "heijasteita", jotka liittyvät juuri sen hetkiseen kohtaamiseen ihmisen kanssa.
Aito kohtaaminen
Kuten hevonen, ihminen oppii kohtaamisista ja vuorovaikutustilanteista. Lapsia kasvatetaan ja sivistetään kertomalla, kuinka muiden ihmisten kanssa tulee toimia ja käyttäytyä, mutta loppuviimeksi suurin osa oppimisesta perustuu muiden ihmisten kohtaamisista ja esimerkin voimalla. Kun hevosista mitään tietämätön ihminen kohtaa hevosen ensimmäisen/ensimmäisiä kertoja, on luonnollisesti hyvä kertoa kumpi pää puree ja kumpi potkii, mutta tämän lisäksi hän hyötyy tiedosta koskien hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista.
Jotta tästä ajatuksenvirrasta voisi päästä jyvälle, otan hyvin pelkistetyn esimerkin. Oletetaan, että lähden pianotunneille tarkoituksenani oppia soittamaan. Alkuun opiskelen nuotteja ja koskettimia, tutustun instrumenttiin ja siihen, millainen kosketus tuottaa millaisen soinnun. Vaikka opiskelisin vuosia nuotteja ja koskettimia, ehkä opin soittamaan jotain nuoteistakin, se on vielä valovuosien päästä siitä vuorovaikutuksesta instrumentin kanssa, jonka voi löytää vain kuluttamalla pianotuolia ja naapureiden hermoja. Toisaalta, pieni lapsi saattaa ilman nuotteja tai ymmärrystä "väärin soittamisesta" nauttia sydämensä kyllyydestä tunnustellen, millaisia sointuja instrumetti itsestää antaa. Sitä voi hellasti hipaista tai kämmenillä läväyttää, reaktio on aina uniikki. Samalla lapsen uteliaisuudella ilman sääntöjä tapahtuu aito kohtaaminen kahden elollisen välillä. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Ei ole olemassa kirjoittamattomia sääntöjä, missään muualla kuin meidän omassa mielessämme.
Unohtumattomia kohtaamisia ja herkkää vuorovaikutusta!
Jos ihan peruskivestä lähdetään liikkeelle, voidaan pohtia, mitä vuorovaikutus oikeastaan pitää sisällään.
Kahden ihmisen välillä puhutaan dialogista, joka pitää sisällään sekä kuulemista, kuulluksi tulemista, että kommunikointia verbaalisesti, tiedostamattomia ja tiedostettuja eleitä, ilmeitä jne.
Kun ihminen ja hevonen ovat vuorovaikutuksessa keskenään, jää verbaalinen ilmaisu pois, mutta muut elementit täyttyvät kyllä. Vai täyttyvätkö? Jotta vuorovaikutustilanne olisi aito, tulisi molemilla osapuolilla olla mahdollisuus ilmaista tunteitaan ja tunnistaa, sekä käsitellä niitä ITSE, ilman ulkopuolista tulkintaa. Kun hyvin usein vuorovaikutustaitoja opiskellaan esim. pyöröaitauksessa, voidaan miettiä, kuinka paljon tilanteeseen liittyy hevosen oppimia asioita ja kuin aitoa sen reagointi on suhteessa ihmiseen. Jokainen hevosen kokema tilanne opettaa sille jotakin, eikä näin ollen voida pitää mitenkään luotettavana sen antamia "heijasteita", jotka liittyvät juuri sen hetkiseen kohtaamiseen ihmisen kanssa.
Aito kohtaaminen
Kuten hevonen, ihminen oppii kohtaamisista ja vuorovaikutustilanteista. Lapsia kasvatetaan ja sivistetään kertomalla, kuinka muiden ihmisten kanssa tulee toimia ja käyttäytyä, mutta loppuviimeksi suurin osa oppimisesta perustuu muiden ihmisten kohtaamisista ja esimerkin voimalla. Kun hevosista mitään tietämätön ihminen kohtaa hevosen ensimmäisen/ensimmäisiä kertoja, on luonnollisesti hyvä kertoa kumpi pää puree ja kumpi potkii, mutta tämän lisäksi hän hyötyy tiedosta koskien hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista.
Jotta tästä ajatuksenvirrasta voisi päästä jyvälle, otan hyvin pelkistetyn esimerkin. Oletetaan, että lähden pianotunneille tarkoituksenani oppia soittamaan. Alkuun opiskelen nuotteja ja koskettimia, tutustun instrumenttiin ja siihen, millainen kosketus tuottaa millaisen soinnun. Vaikka opiskelisin vuosia nuotteja ja koskettimia, ehkä opin soittamaan jotain nuoteistakin, se on vielä valovuosien päästä siitä vuorovaikutuksesta instrumentin kanssa, jonka voi löytää vain kuluttamalla pianotuolia ja naapureiden hermoja. Toisaalta, pieni lapsi saattaa ilman nuotteja tai ymmärrystä "väärin soittamisesta" nauttia sydämensä kyllyydestä tunnustellen, millaisia sointuja instrumetti itsestää antaa. Sitä voi hellasti hipaista tai kämmenillä läväyttää, reaktio on aina uniikki. Samalla lapsen uteliaisuudella ilman sääntöjä tapahtuu aito kohtaaminen kahden elollisen välillä. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Ei ole olemassa kirjoittamattomia sääntöjä, missään muualla kuin meidän omassa mielessämme.
Unohtumattomia kohtaamisia ja herkkää vuorovaikutusta!
perjantai 8. marraskuuta 2013
Pikalastaus on silmänkääntötemppu
Hevostaitajien yksi suosituimmista klinikoiden ja demojen aihe on lastaaminen. Se kerää yleensä katsomot täyteen ja samaan aikaan, kun hevonen tallustelee traileriin, yleisö pidättää hengitystään.
Kun hännästä ei näy kuin tupsu, on hevostaitaja tehnyt tempun, joka kaikessa uskottavuudessaan on niin konkreettinen, ettei kukaan uskalla kyseenalaistaa, onnistuiko se vai ei.
Tarkastellaanpas lastausta tehtävänä hieman.
Päämääränä on saada hevonen koulutettua niin, että se kävelee traileriin/autoon rennossa ja rauhallisessa mielentilassa ja tämä mielentila/tunne säilyy myös ajoneuvon liikkuessa. Jälkimmäistä ei voi kouluttaa ilman ensimmäistä ja sitä ei myöskään voi kouluttaa ilman, että ajoneuvo todella liikkuu. Kiihdytykset, jarrutukset ja käännökset vaikuttavat hevosen tasapainoon, ja siksi ne kannattaa opettaa huolellisesti, koska pelästynyt hevonen lasikuitukopissa on vaarallinen sekä itselleen, että ympäristölleen. (toim.huom. olen todistanut näkyä, jossa hevonen syöksyy trailerin katosta läpi)
Lähtökohtana kaikkeen lastaamiseen ja kuljettamiseen liittyvään koulutukseen kannattaa siis pitää turvallisuus, joka syntyy hevosen rauhallisesta tunnetilasta.
Seuraava teema on luonnollisesti se, millä keinolla hevonen saadaan sisälle traileriin. Kuten edellä kerroin, ei ole mitenkään yhdentekevää, miten se tehdään. Pelottelemalla tai huijaamalla, ehkä väkisin kantamallakin se saattaa onnistua kerran tai pari, mutta itse lastaustilanteessa tässä vaiheessa onnettomuusriski kasvaa, sekä hevosella, että lastaajalla/lastaajilla.
Ongelmalliseksi lastaamisen hahmottamisen tekee se, että ihmisten on monesti vaikea ymmärtää, että päämäärä ei ole vain saada hevonen traileriin, vaan että se haluaa! kävellä sinne, seistä siellä kuljetuksen ajan ja tulla ulos trailerista rauhallisena. Oikeassa elämässä mikään vaneri- tai lasikuituseinä ei pidä hevosta väkisin sisällä, joten sen myötä pakottaminen ei ole vaihtoehto. Jos lastaamiselle halutaan ottaa jokin toinen yhtä konkreettinen käytännön esimerkki, helpoimmin ymmärrettävä on varmaankin kavioiden hoito. Ei riitä, että hevosen jalan saa irti maasta, vaan sen lisäksi hevosen pitää voida kannatella itseään kolmella jalalla (jolloin sen massan kantopinta-ala puolittuu!) ja säilyttää tämä asento useiden minuuttien ajan. Jokainen, joka on joskus kokeillut pitää väkisin kiinni pelkäävän hevosen jalasta tietää, ettei se onnistu ihmisvoimin. Tästä syystä kaikessa viisaudessaan hän valitettavan usein ratkaisee tilanteen joko pakkokeinoin (huulipuristin, pelottelu jne) tai rauhottamalla hevosen. Samat kikat toimivat myös lastatessa...
Molemmissa on kyse sekä siitä, millaisessa tunnetilassa asiaa opetetaan, sekä siitä, että pienikin jännitys tai huolestuminen vaikuttaa hevosen fyysiseen tasapainoon. Mitä jännittyneempi hevonen, sitä todennäköisemmin se kokee tarvetta levittää jalkansa ja juurruttaa ne niin vakaasti maahan, ettei mikään voima saa sitä liikkeelle. Paikoilleen juurtunut, silmääkään räpäyttävä hevonen ei siis kettuile, vaan pelkää ihan oikeasti.
Lopuksi vielä muistutus siitä, että tunnetila tarttuu eliöstä toiseen. Jos lastaaja on jännittynyt, hermostunut jne, hänen kontaktinsa/tunteensa/tuntumansa hevoseen muuttuu välittömästi ja samalla ihmisen tunnetila tarttuu hevoseen. Ongelmien tullessa vastaan, ei ole ollenkaan huono idea pyytää ammattimainen eläintenkouluttaja apuun, koska hänellä on työkalut purkaa edessä oleva tehtävä riittävän pieniin paloihin ja kyky, sekä kärsivällisyys edetä hevosen ehdoilla.
Ongelmalliseksi lastaamisen hahmottamisen tekee se, että ihmisten on monesti vaikea ymmärtää, että päämäärä ei ole vain saada hevonen traileriin, vaan että se haluaa! kävellä sinne, seistä siellä kuljetuksen ajan ja tulla ulos trailerista rauhallisena. Oikeassa elämässä mikään vaneri- tai lasikuituseinä ei pidä hevosta väkisin sisällä, joten sen myötä pakottaminen ei ole vaihtoehto. Jos lastaamiselle halutaan ottaa jokin toinen yhtä konkreettinen käytännön esimerkki, helpoimmin ymmärrettävä on varmaankin kavioiden hoito. Ei riitä, että hevosen jalan saa irti maasta, vaan sen lisäksi hevosen pitää voida kannatella itseään kolmella jalalla (jolloin sen massan kantopinta-ala puolittuu!) ja säilyttää tämä asento useiden minuuttien ajan. Jokainen, joka on joskus kokeillut pitää väkisin kiinni pelkäävän hevosen jalasta tietää, ettei se onnistu ihmisvoimin. Tästä syystä kaikessa viisaudessaan hän valitettavan usein ratkaisee tilanteen joko pakkokeinoin (huulipuristin, pelottelu jne) tai rauhottamalla hevosen. Samat kikat toimivat myös lastatessa...
Molemmissa on kyse sekä siitä, millaisessa tunnetilassa asiaa opetetaan, sekä siitä, että pienikin jännitys tai huolestuminen vaikuttaa hevosen fyysiseen tasapainoon. Mitä jännittyneempi hevonen, sitä todennäköisemmin se kokee tarvetta levittää jalkansa ja juurruttaa ne niin vakaasti maahan, ettei mikään voima saa sitä liikkeelle. Paikoilleen juurtunut, silmääkään räpäyttävä hevonen ei siis kettuile, vaan pelkää ihan oikeasti.
Lopuksi vielä muistutus siitä, että tunnetila tarttuu eliöstä toiseen. Jos lastaaja on jännittynyt, hermostunut jne, hänen kontaktinsa/tunteensa/tuntumansa hevoseen muuttuu välittömästi ja samalla ihmisen tunnetila tarttuu hevoseen. Ongelmien tullessa vastaan, ei ole ollenkaan huono idea pyytää ammattimainen eläintenkouluttaja apuun, koska hänellä on työkalut purkaa edessä oleva tehtävä riittävän pieniin paloihin ja kyky, sekä kärsivällisyys edetä hevosen ehdoilla.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Siitä tuntumasta vielä
Sanotaan, että tunnetta ei voi opettaa, eikä tuntumaa voi oikeastaan edes kuvailla. On mielipideasia, onko ohjastuntumaa 50 gramman sijaan puoli kiloa tai ei ollenkaan. Kenties nämä massan yksiköt sekoittavat tuntuman käsittämistä entisestään, koska liikkuvassa massassa ja etenkin kun niitä on kaksi päällekkäin (hevonen ja sen ratsastaja) ei mikään vakioyksikkö ole muuttumaton.
Pitkäaikaisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt toistaiseksi siihen, että tuntuma on kahden kehon välinen kontakti, jota kumpikin pyrkii säilyttämään mahdollisimman muuttumattomana. Tuntuma, jonka molemmat kokevat miellyttäväksi ja palkitsevaksi, ja on lisäksi mahdollista säilyttää ilman tarvetta jännittyä tai vastustaa. Tuntuman säilyttäminen edellyttää koko kehon tuntumaa, ei siis ainoastaan ohjastuntumaa.
Tuntuman kautta apujen käytön minimointi on mahdollista, edellämainitusta syystä: pienin mahdollinen muutos tuntumassa aikaasaa molempien kehojen asentomuutoksia säilyttääkseen tavoitellun tuntuman.
Siispä, miksi koskaan olisi tarpeellista satuttaa tai pelästyttää hevosta avuilla?
Pitkäaikaisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt toistaiseksi siihen, että tuntuma on kahden kehon välinen kontakti, jota kumpikin pyrkii säilyttämään mahdollisimman muuttumattomana. Tuntuma, jonka molemmat kokevat miellyttäväksi ja palkitsevaksi, ja on lisäksi mahdollista säilyttää ilman tarvetta jännittyä tai vastustaa. Tuntuman säilyttäminen edellyttää koko kehon tuntumaa, ei siis ainoastaan ohjastuntumaa.
Tuntuman kautta apujen käytön minimointi on mahdollista, edellämainitusta syystä: pienin mahdollinen muutos tuntumassa aikaasaa molempien kehojen asentomuutoksia säilyttääkseen tavoitellun tuntuman.
Siispä, miksi koskaan olisi tarpeellista satuttaa tai pelästyttää hevosta avuilla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)