Apuohja vai "apuohja" osa 2.

Edellistä apuohjiin liittyvää bloggausta on luettu ahkerasti, kiitos siitä. Tässä toisessa osassa keskityn ratsastuksessa käytettäviin, yleisimpiin apuohjiin, niinden käyttötarkoituksiin ja vaihtoehtoiseen lähestymistapaan.

Ratsastuksessa käytettävien apuohjien ensisijainen tarkoitus on joko rajoittaa hevosen pään ja kaulan asentoa - muotoa, tai lisätä kontrollia. Yhteistä näille kaikille on se, että niiden vaikutus perustuu vipuvarteen ja sitä kautta tuntuman, paineen suuhun aiheuttamaa vaikutusta.

 HUOM! Linkittämäni kuvat apuohjista eivät ole valikoituneet mitenkään myyjän tai markkinoijan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka helposti niistä oli kuvia ja käyttöohjeita saatavilla.

Martingaali

Martingaaleja on olemassa ainakin kolmea erilaista, "vanhanaikainen" kiinteä martingaali (käytännössä  yksi sivuohja), juokseva tai liukumartingaali, jossa ohjat tulevat matringaalin lenkkien läpi ja rintaremmimartingaali, jossa martingaaliohjat on kiinnitetty rintaremmiin.

Martingaalin tarkoistus on estää hevosta nostamasta päätä ylös ja toisaalta, auttaa ohjatuntuman säilyttämisessä silloin kun hevonen nostaa päänsä ylös. Tämä apuohja on melko yleisesti käytössä mm. esteratsastajilla. 

Martingaali on muihin apuohjiin verrattuna hevoselle varsin selkeä apuohja, joka rajoittaa sen päähän liikettä vain ylöspäin, edellyttäen, että se on oikein sovitettu.

https://www.horsepro.fi/hevoselle/suitset-ja-ohjat/rintaremmit-ja-martingaalit
https://www.kivihevonen.net/GG-BRICOLE-CLASSIC-martingaali

Chambon eli "kaulanpidentäjä"

Chambon on joko pelkää kuminauhaa tai siinä saattaa olla osa joko nahkaa tai kangasta. Myös erilaisia kiinnitystapoja on olemassa. Yhteistä kaikille näistä on kuitenkin se, että kuminauha, joka kiertää hevosen niskassa, korvien takana, kulkee kuolainrenkaiden läpi ja kiinnitetään joko satulavyöhön etujalkojen välistä tai satulavyöhön satulan siiven alle. Tätä kyseistä apuohjaa käytetään myös juoksutuksessa.
Chambon on varsin tehokas pitämään hevosen päätä alhaalla, mutta siihen liittyy kaksi merkittävää ongelmaa: koska apuohja on joustava, hevosen saattaa olla vaikea hahmottaa, missä asennossa apuohjan vaikutus lakkaa. Toisaalta se, että apuohja on kiinteästi kiinni hevosen päässä ja satulavyössä saa aikaan sen, että ratsastaja ei voi kesken ratsastuksen vaikuttaa apuohjan kireyteen.

Valitettavasti tämä apuohja rajoittaa hevosen luontaista pään ja kaulan liikettä. Ei jatkoon.

 https://www.horserider.fi/Joustochambon
https://www.horze.fi/apuohjat/kincade-chambon/317906.html
 https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/kerbl-chambon-extender-musta-joustochambon/323600/

Gramaanit

Nämä ovat paljon käytetyt apuohjat kaikkien lajien ratsastajien keskuudessa.  Gramaanien suosio perustuukin todennäköisesti niiden tehokkuutteen. Gramaanit kiinnitetään satulavyöhön joko etujalkojen välistä tai satulavyöhön sivusta, satulan siiven alle. Sitten apuohja kulkee kuolaimen kautta ratsastajan käteen, näin ollen ratsastajalla on kädessään kahdet ohjat.

Vipuvarren ansiosta gramaaneilla ratsastus saattaa muuttua kovin vaivattomaksi ja hevonen kevyeksi, suorastaan tyhjäksi. Toinen puoli asiaa on se, että koska graamanien vaikutus perustuu myös tuntuman välttämiseen, hevonen ei kovin helposti opi pitämään päätään samassa asennossa, kun apuohja otetaan pois. Vastoin väitteitä, hevonen ei käytä enempää selkäänsä tai takaosaansa gramaanien avulla, päinvastoin. Toisaalta, kun gramaanit antavat ratsastajalle mahdollisuuden olla hevosta vahvempi edestä, tämä apuohja saattaa tarjota mahdollisuuden ratsastaa hevosta entistä enemmän takaa eteen.

Gramaaneilla ratsastaessa ratsastajan saattaa olla vaikea hahmottaa hevosen suuhun, päähän ja kaulaan kohdistuvat paineen määrää, koska vipuvarren vaikutuksesta pienikin pidäte (vetäminen) moninkertaistuu. Mikäli hevonen nojaa ohjaan tai tuntuu gramaaneista huolimatta vahvalta tai raskaalta ohjalle, on sen asento luultavasti niin epämiellyttävä, että se joutuu toistuvasti tai koko ajan tasapainottamaan itseään ja siten nojaamaan eteenpäin.

Jos gramaaneista pitää keksiä jotain hyvää, niin näitä apuohjia ratsastaja pystyy säätelemään halutessaan jopa kesken liikkeen, askeleessa. Toinen hyvä juttu on se, että niitä voi käyttää myös juoksutusliinana, maastatyöskentelyn ohjina, sekä koiran talutushihnana. Ei jatkoon.

 https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/dyon-collection-b731-nahkagramaanit-brass/05100731L/
 http://www.hippodome.com/gramaanit-pikalukoilla-snaps-p-843.html

 Gogue 

Tässä taas yksi ihmisen kekseliäisyyden taidonnäyte. Gogueta kehutaan lempeäksi ja hevosystävälliseksi, sitä huolimatta, että sen käyttöön liittyy riskejä, josta syystä vain kokeneiden ratsastajien on suositeltavaa niitä käyttää.  Tämä on yksi harvoista, joiden käytölle en keksi mitään tarkoitusta. Ei jatkoon.

 https://www.horze.fi/juoksutus/horze-gogue-apuohjat/10541.html
https://www.hevari.fi/gogue.htmlhttps://www.hevari.fi/gogue.html

Kun erilaisten apuohjien käyttökohteet ynnätään, ei löydy yhtään sellaista ongelmaa mitä ei voisi korjata kouluttamalla hevosta. Yhtä kaikki väliaikainenkin käyttö saattaa aiheuttaa hevoselle huomattavaa vahinkoa. Vipuvarren ansiosta lisääntynyt paine suuhun aiheuttaa hevoselle kipua ja toisaalta, mikäli apuohjan käytön vaikutus tuottaa tulosta, se pahimmillaan perustuu kivun ja paineen välttämiseen. Pitkään jatkunut apuohjien käyttö häiritsee myös hevosen tasapainoa, koska sen pään ja kaulan liikkeen rajoittaminen häiritsee sekä tasapainoa, että sotkee askellajeja. Valitettavan usein esim. käynti muuttuu passimaiseksi, ravi etupainoikseksi, hevonen pyrkii luotiviivan taakse jne.

Ratsastuksen koko perusta on tuntuma, jonka hevonen hyväksyy. Apuohjien vaikutuksesta tuntuma häiriintyy ja näin ollen ratsastuksen perusta häiriintyy.

Hyvä ratsastaja ottaa huomioon hevosen kulloisenkin tasapainon, koulutustason ja antaa hevoselle aikaa kehittää lihaksistoaan sitä vauhtia, mikä kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Roomaan on monta tietä, joskus se lyhimmältä näyttävä onkin hitain.

Yksinkertaisimmillaan apuohjat ovat tarpeettomia, kun hevonen ja ratsastaja ovat yhtä mieltä siitä, mikä on sopiva tuntuma, hevonen osaa ja ymmärtää sekä pidätteet, että ohjasotteet. Lisäksi ratsastajan tulee ymmärtää, että voimankäyttö vaikeuttaa hevosen asettumista ja taipumista. Kun hevonen oppii ensin asettumaan ja säilyttämään tuntuman, sen ei ole tarve vastustaa ratsastajan kättä, sen enempää nojaamalla ohjiin, kuin välttelemällä ohjasotteita nostamalla päätään ylös. Mikäli hevonen kuitenkin hetkittäin niin tekee, sen on helpointa oppia haluttu tapa, kun ratsastaja seuraa  tuntumalla hevosta siihen suuntaan, johon välttelykäytös suuntautuua ja palkitsee hevosta halutusta reaktiosta. Toisaalta tehtävän helpottaminen voi olla myös ratkaisevassa roolissa.

Summa summarum - luottavainen, rento ja aktiivinen hevonen on seurausta taitavasta kouluttamisesta ja ratsastuksesta. Apuohjat kuuluvat romukoppaan.