maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pinkit lasit takaisin päähän?

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Ehkä tästä syystä on ihan hyvä harjoitella silmiensä sulkemista erilaisilta asioilta. Oikeastaan sitä ei välttämättä tarvitse tehdä mitenkään tietoisesti, riitää, että pyrkii näkemään kaikessa pelkkää hyvää. Ja tietysti ei ole haitaksi, jos sille kaikelle "ei niin hyvälle", löytää aina jonkinlaisen perustelun.

Ymmärrän nyt varsin hyvin, miksi sitä joskus tahtomattaankin herättää ympäristössä negatiivisia tunteita avatessaan suunsa. Tai että jonkun korvissa sitä kuulostaa aina vaan tosi negatiiviselta, kriittiseltä, tuomitsevaltakin. On kova työ harjoitella esittää näkemänsä ja näkemyksensä rakentavasti, toisten mieltä pahoittamatta, yhtälailla, kuin yrittää nähdä kaikessa tekemissä jotain hyvää. Sitä kun ei aina ole nähtävissä.

Noin lähtökohtaisesti me hevosihmiset ollaan monesta asiasta samaa mieltä, pienine vivahde-eroineen. Meissä on tietysti eroja, kuten ihmisissä yleensä. Jollekulle se oikea muoto ja teknisesti "muka" hyvä suoritus menee kaiken muun edelle. Jonkun toisen silmissä suutaan aukova hevonen on hirvittävintä mitä maa päällään kantaa, eikä mikään piffi tai paffi ole hyvä, jos suu aukeaa kerrankin. Hevosta sattuu silloin suuhun...

Valmentajan roolissa on pakko olla silmät ja korvat auki. On pakko olla aistit valppaina ja antaa aivojen raksuttaa ja muodostaa erilaisia ajatus- ja ymmärryskuvioita, jotta siinä hetkessä on mahdollista antaa ratsastajalle työkaluja muuttaaksen ratsastuksessaan jotain haluamaansa.

Alkuun se vaikein pala tätä kuviota on se, että ensin ratsastajan pitää tietää mitä hän hevoseltaan haluaa. Ja miten. Ja miksi. Onko kaiken trenaaminen perusteltua? Onko tarve noudattaa jotain tiettyä skaalaa? Jos on, niin miksi? Onko joku kirjoittanut harjoitukset ylös ja sanonut, että tuota pitää harjoitella ensin 2 vuotta ja sitten voi alkaa tekemään tuota seuraavaa? Vai onko sinulla ratsastajana tunne siitä, että jokin osa-alue, liike, asento tms tarvitsee lisää toistoja, tai että liikettä olisi tarvetta muokata johonkin suuntaan?

Palataan vielä tuohon näkemiseen. Olen oivaltanut, että näkemisensä harjaannuttaminen on pitkä prosessi, joka edellyttää paljon teoriatietoa ihan oppimisen lainalaisuuksista kuin myös hevosen ja ratsastajan biomekaniikasta jne. Voisi ajatella niin, että näkemisen ja ymmärtämisen välinen yhteys edellyttää myös virhearviointeja, koska sattumalta oikeaan arvaaminen voi olla ihan vaan sattumaa. (tästä syystä yhden tai kymmenen hevosen kokemuksella ei voi vielä olla mistään varma?)
Mitä harvemmin arviointia ja havaintoja tekee, siltä helpompi on olla myös hyvä. Mitä helpompia tehtäviä tai hitaampaa liikkumista havannoi, sitä helpompaa se on. Mitä vähemmän varusteita, mitä vähemmän ympäristön häiriöitä, sitä helpompaa se on. Yhtälailla, mitä vähemmän tietää, sitä yksioikoisemmin havannoi: suu auki - suu kiinni, ratsastaja vetää ohjista - ratsastaja ei vedä ohjista, jännittynyt hevonen - rento hevonen jne.

Kuten tiedämme kuvasta on helppo tehdä havaintoja, se on yksi hetki, jossa asiat voivat olla joko tosi hyvin tai sitten ei. Videon pätkästä tekee sarjan havaintoja, yleisesti ottaen kuitenkin näemme sarjan tai jatkumon erilaisia käytöksiä. Emme ehkä näe kuitenkaan sitä, miten ne hevoselle koulutettu tai että ne ovat seurausta jostakin, ratsastajan käyttämistä avuista, paineesta, uhkailusta, palkitsemisesta jne.

Havaintojen tekemisen harjoittelusta

Ihan ensinnä on kannattavaa hyväskyä se tosiasia, että kaikki mitä näemme ei ole perusteltua tai meiltä ei välttämättä riitä ymmärrystä kaikelle näkemällemme. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että liikkuvan ratsukon seuraamiseen liittyy useita sarjoja ennalta opittuja käytöksiä, joko valmiita, tai keskeneräisiä. Lisäksi hevosen liikkumiseen sekoittuu sarja synnynnäisiä refleksejä, jota toisinaan ovat naamioituneet jo niin hyvin osaksi käytösketjuja, että niiden tunnistaminen vaatii jo jonkin verran harjoittelua ja ymmärrystä hevosen liikkumisesta ja siihen vaikuttavista asioista.

Tarkastelitpa sitten jonkun muun ratsastusta tai vaikka omaasi videolta, niin kannattaa aloittaa esim. siitä, että valitset ensin yhden käytöksen tarkastelun alle, esim. pysähdyksen tai pidätteeseen vastaamisen. On hyvä myös tarkastella sekä ratsastajan toimintaa suhteessa hevosen reaktoihin.

Vaikka havaintojen tekemiseen harjaantuu myös ilman tietoista toimintaa, jolle kulle seuraavasta esimerkkilistasta saattaa olla alkuun apua:

Oletetaan, että ratsastaja tekee siirtymisiä askellajien välillä.

1. Kun ratsastaja tekee pidätteen, mihin suuntaan ohjasote suuntautuu, jos ylöspäin, seuraako hevonen ohjasotetta ja hidastaa. Jos taaksepäin, mihin suuntaan hevosen pää ja kaula siirtyvät, jos eteenpäin, vetääkö hevonen/ratsastaja toisiaan vastaan, jos alaspäin, sulkeeko hevonen leukakulmat ja välttää ohjasotetta jne.

2. Kun hevonen vastaa ohjasotteeseen myötääkö ratsastaja takaisin tuntumalle, myötääkö ratsastaja eteenpäin, alaspäin vai ohjat löysälle.
3. Mitä tapahtuu ratsastajan myötäämisen jälkeen, säilyttääkö hevonen sen askellajin, tahdin ja tempon, joka sillä pidätteen hetkellä oli, vai lisääkö vauhtia, hidastaa, mihin suuntaan hevonen liikuttaa päätään ja kaulaansa.
4. Kun ratsastaja tekee useita siirtymisiä, ovatko pidätteet aina samanlaisia ja vastaako hevonen niihin aina samalla tavalla, vai nopeammin, hitaammin, rentoutuen vai jännittyen.

Tähän asti vielä helppoa, eikö? Jotta havaintojen tekemistä olisi oman oppimisen kannalta hyötyä, on hyvä ymmärtää, mihin mikäkin vaikuttaa. Avaan tässä ihan pintaraapaisulla muutamia näkökulmia edelliseen viitaten.

1. Mikäli ratsastaja vetää ohjista taaksepäin, hän käynnistää hevosen synnynnäisen tasapainonkorjausrefleksi, jonka seurauksena hevonen yleensä pyrkii lisäämään vauhtia heti myötäyksen jälkeen. Mikäli ohjista vetämällä saadaan kuitenkin vauhti hidastumaan tai tehtyä siirtyminen askellajissa hitaampaan, on takaisin tuntumalle palaaminen hevoselle yleensä vihje uudelleen tapahtuvasta pidätteestä.
Mikäli hevonen on toistojen myötä oppinut välttämään tuntumaa ja pidätettä myötäämällään niskastaan ja kaulastaan luotiviivan taakse, tuntumalla liikkuminen ja kokoaminen on vaikeaa.
Toisinaan ratsastajan tavoite on nimenomaan saada hevonen luotiviivan taakse, jossa sen on käytännössä vaikein vastustaa ratsastajan ohjasotteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. suora- ja epäsuoraohjasote eivät käytännössä toimi lainkaan ilman tuntumaa.

2. Ohjilla myötäämisen suunta vaikuttaa hevosen tasapainoon, koska negatiivisena vahvisteena ohjilla myötääminen vahvistaa haluttua käytöstä, eli hidastamista. Toistojen myötä hevonen pyrkii ennakoimaan ja järjestämään kehonsa sellaiseen asentoon, että se on mahdollista vastaanottaa tuleva myötäys. Näin ollen hevonen itseasiassa kertoo omalla käytöksellään, kuinka se on opetettu reagoimaan pidätteeseen ja minkä ratsastajan tekemisen se kokee vahvisteeksi.

3. Tämä on yksi tärkeimmistä kohdista siksi, että mikäli hevonen ei pysty myötäämisen jälkeen säilyttämään liikkumistaan samanlaisena, ratsastaja on onnistunut käynnistämään tasapainonkorjausliikkeen ja lisännyt hevosen etupainoisuutta. Tällä on se ikävä sivuvaikutus, että kuten edellä mainittu, toistojen myötä hevonen pyrkii ennakoimaan. Mikäli sillä on kokemus siitä, että pidäte aiheuttaa epätasapainoa, jonka jälkeinen myötääminen pahentaa sitä, hevonen pyrkii ennakoimaan välttääksen epämukavaa tunnetta.

4. Hevosen ja ratsastajan oppimisen kannalta tarvitaan paljon toistoja. Ensin tarvitaan toistoja käytöksen opettamiseen, sitten tarvitaan toistoja siihen, että käytös ns. vakiintuisi, sitten tarvitaan toistoja erilaisten häiriöiden alla, sitten tarvitaan toistoja siksi, että käytöstä halutaan kentiss muokata johonkin suuntaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa se, että ensin riittää pelkkä pysähtyminen, sitten halutaan hevosen pysähtyvän suoraan, sitten halutaan sen pysähtyvän tasajaloin, sitten halutaan sen lisäksi rentouttavan niskansa, sitten halutaan että jää seisomaan samaan asentoon pidemmäksi aikaa jne.

Kuten voi ylläolevasta huomata, moni asia vaikuttaa sekä hevoseen, että ratsastajaan. Oleellista on kuitenkin se, että hevonen oppii kyllä, kun sitä opetetaan. Niin oppii myös ihminen, kun hän haluaa oppia, jaksaa tehdä havaintoja ja ennenkaikkea jaksaa tehdä niitä onnistuneita toistoja. Ei auta, jos tekee 100 kertaa huonon pysähdyksen, kannattaa mieluummin tehdä 10 hyvää. Toisaalta, jos pysähtyminen on vaikeaa, voi olla kannattavaa tehdä vaikka 50 hyvää hidastusta ja sitten yksi hyvä pysähdys. Oleellista on se, että kaikessa tekemisessä on jokin punainen lanka, josta hevosen on myös mahdollisuus saada kiinni.

Havainnoikaa, katsokaa ja uskaltakaa ottaa pinkit lasit pois, silloin näkee oleellisen =)













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti