sunnuntai 9. marraskuuta 2014

En tullut ajatelleeksi...

Kuinka monesti tämän päästääkään suustaan? Vaikka silloin kun huomaa, että pöllähtää tallin ovesta sisään juuri sillä hetkellä kun joku on puhdistamssa haavaa hevosensa jalasta, ja ensinäky on se, kuinka omistaja lentää päin tallin seinää. Tai että kiireessä tempaisee maneesin oven auki juuri sillä hetkellä, kun ratsatajan ja hevosen huomio oli jossain muualla, ja ensimmäinen näky on pelkoreaktiossa köyrivä hevonen, jonka selässä ratsastaja koittaa pysytellä. Tai se hetki, kun päästää koiransa livahtamaan autosta ulos juuri sillä hetkellä, kun tallille on juuri muuttanut kissanpentu, joka kiipeää ensitöikseen puuhuun pakoon koiraasi.

Se kääntöpuoli sitten. Olen juuri opettamssa varsalleni, että maailmaa voi laajentaa myös tallinpihan reunamille ja matkalla parkkipaikalle heinää tuonut traktorikuski iloisesti vilkuttaa ja päästyämme traktorin kohdalle, hän päräyttää koneen käyntiin. Tai että matkalla maneesiin hevoseni oli pelästynyt jo kahta irrallaan juoksevaa koiraa, vastaantulevan hevosen selästä tippunutta loimea ja kun viimein olen vartin maastatyöskentelyn jälkeen saanut hevosen takaisin maan pinnalle, rauhassa seisomaan jakkaran viereen, jalkani on jalustimella ja joku räväyttää maneesin oven auki ja viheltää sitten...

Muiden ihmisten ja heidän hevostensa huomioonottaminen ei vaadi suuria uhrauksia. Joskus kannattaa ajatella ennenkuin tekee. Vaikkei kenenkään toisen ihmisen, niin edes hevosen vuoksi. On nimittäin ihan hyvä muistaa, että hevonen oppii kerrasta, etenkin mikä sen pelästytti. Yhden pelästymisen korjaamiseen käytettävä aika on toki yksilöllistä, mutta hevosen muistin huomioonottaen voisi heittää vaikka mutulla, että tarvitaan kymmeniä, kymmeniä, ja taas kymmeniä toistoja, että yhden sekunnin moka saadaan korjattua. Jos sittenkään.

Ajattele siis ennen kuin päätät tehdä valinnan ja olla liian kiireinen, liian tärkeä, tai että pidät asioita liian itsestään selvinä. Ihmiset hevosineen ovat eri koulutusvaiheissa ja on vähintäänkin hyvää hevos- ja ihmistaitoa ottaa huomioon myös sekä kokemattomat hevoset, että ihmiset. Kokemuksen ja jopa ammatillisuuden myötä meille olisi syytä kasvaa ymmärrys myös muita kanssahevostelijoita kohtaan, eikä päinvastoin.

Kop kop, kiitos, ole hyvä ja anteeksi, ovat parempia kuin en tullut ajatelleeksi...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti