keskiviikko 6. elokuuta 2014

Luovuutta vai pelkkää hölmöilyä?

Ratsastukseen liittyy paljon sääntöjä, on olemassa ratsastusteitä, kentän ja maneesin liikennesääntöjä, ratsastajien keskinäisiä sääntöjä ja ne säännöt, jotka ihmiset ovat sopineet hevosen puolesta. Sitten on kilpailusääntöjä, arvostelusääntöjä, koulutussääntöjä ja edelleen ne kirjoittamattomat säännöt, joissa sanotaan, että ihminen päättää koko ajan kaikesta, koska hevonen on liian tyhmä tehdäkseen valintoja, paitsi silloin kun se ihmiselle sopii.

Kuvitellaan tilanne, jossa hevonen saisi päästää oman luovuutensa pulppuamaan, mitä kaikkea se mahtaisi tehdäkään itseään ilmentäen?

Perinteiseen hevostenkouluttamiseen liittyy paljon mystiikkaa, jota jaetaan sukupolvelta toiselle, vähän kuin tuurilla. Vanhat hevosmiehet ovat edelleen suuria sankareita, vaikkei kukaan varsinaisesti edes ymmärrä, miten he saivat hevosen tekemään haluamansa.

Luonnollisen hevostaidon rantauduttua koto-Suomeen, alkoi syntyä sääntöjä: älä väistä, älä anna hevosen koskea, älä anna hevosen ennakoida, ole johtaja, älä ole alamainen, ole kuin hevonen jne..

Pehmeyden vastaiskuna tarjoiltiin erilaisia  kehotietoisia lähestymitapoja, jotka eivät kuitenkaan pidä sisällään vain yhtä tai kahta metodia. Ja sama sääntöviidakko jatkuu, älä ole oppurtunisti, älä hengitä pinnallisesti, voit olla lempeä johtaja vain silloin, kun verenpaineesi 110/50, sykkeesi alle 40 ja hengitystiheytesi ei ylitä hevosen hengitystiheyttä, jalkoja pitää liikuttaa vain yhteen suntaan, tai hevonen ahdistuu. Sääntöjä!!!!!!

Seuraavaksi tulevat operantit kouluttajat, jotka laskevat toistojen määriä tehdäkseen kaiken aina oikein ja sääntöjen mukaan. Jos tekee virheen, hevonen ei opi. Kriteeri pitää olla aina oikealla tasolla, tai hevonen ei opi.

Edellämainitut kyseenalaistavat toinen toistensa tekemisiään ja samalla siihen sisältyy melkoinen määrä erilaista syyllistämistä. Tästä on luonnollisesti hyötyä kaikille? Etenkin hevoselle.

Okei, tämä oli todella yleistämistä, mutta mihin on kadonnut luovuus? Tarkoitan sitä luovuutta, että kun ihminen ja hevonen kohtaavat, siihen hetkeen sisältyy paljon muutakin tekniikkaa ja sääntöjä. Kun ihminen nousee hevosen selkään, hänestä tulee ratsastaja. On selvää, että tietyt säännöt on oltava olemassa ja tietyt lainalaisuudet pätevät aina, halusimme tai emme, mutta jos sääntöjen noudattaminen estää oman oivalluksen ja kokemuksen syntymisen, on vaarana että onnistumiset jäävät vähäisiksi. Tai ainakaan ratsastaja ei niin kykene havaitsemaan kaikkien virheiden keskeltä.

Kirjoittamattomat säännöt

Huomaan yllättyväni kerta toisensa jälkeen siitä, millaisiin sääntöihin ratsastajat haluavat tarttua. Niihin kuuluu vaikkapa se, että hevosen pään pitää olla aina nyökyssä, tai se ei ole peräänannossa, tai jos ratsastaja antaa hevosen tehdä jonkin siirtymisen itse, se vie johtajuuden ja tekee jatkossa aina niin. Tai että ratsastajan ja hevosen pitää olla jollakin tietyllä tasolla ennenkuin on lupa tehdä laukanvaihtoja, hevonen voi muuten oppia tekemään ne väärin. Melko mielenkiintoista sinällään, koska hevonen tekee näitä muuveja ihan itsekseenkin, eikö se silloin saisi vaikkapa ravata etupainoisena, kääntyä väärin asettuneena, se saattaa koota itseään asennossa, joka on nyökystä kaukana, onko hevonen siis väärässä?

Uskon, että mitä enemmän annamme hevoselle mahdollisuuden esittää omaa luovuuttaan, sitä helpommin ja mielyttävämmin pääsemme opettamaan sille myös vaikeampia asioita ratsastajan kanssa. Tietysti tällainen toiminta edellyttää monia aiemmin mainitsemiani taitoja, mutta! se tekninen osaaminen ei toivottavasti estä luovuutta, seikkailunhalua ja mahdollisia suuria oivalluksia.

Systeemin varjossa

Johdonmukainen kouluttaminen (lue:ratsastaminen) edellyttää systeemiä. Eri systeemien kultajyvien poimiminen ja niiden sekoittaminen keskenään ei välttämättä ole paras ratkaisu, mutta mikään ei estä kokeilemasta. Samalla tavalla onnistuneiden toistojen määrä auttaa ratsastajaa ymmärtämään, mikä toimii ja mikä ei. Mikäli jonkin liikkeen ratsastaminen menee pieleen kerta toisensa jälkeen, lähestymistavan vaihtaminen saattaa nopeuttaa tulokseen pääsyä.

Seuraavan kerran kun nouset satulaan, pohdipa hetkinen, kenelle ratsastat ja millaisia kokemuksia haluat päästä kokemaan. Tämän jälkeen uskalla haastaa itseäsi ja tunnustele tarjoaako hevosesi sinulle koskaan sitä, mitä eniten toivot. Kun se tekee sen, palkitse se ruhtinaallisesti. Oli luottosysteemisi ihan mikä tahansa.






6 kommenttia:

  1. Tuo "ole kuin hevonen"-ajattelu menee metsään usein siksi että hevosen ei anneta olla kuten hevonen on laumassa. Hevosethan eivät koko ajan suorita jotain ja kouluttaminen metodista riippumatta on usein ihmislähtöistä jatkuvaa suorittamista.

    Itse pyrin siihen että tekeminen kentällä on mahdollisimman samankaltaista kun hevosten elämä laumassa. Hevosethan välillä liikuttavat toistensa jalkoja mutta kun toinen on liikkunut sen jälkeen se saa olla rauhassa. Ei se liikuttaja vaadi jatkuvasti sitä toista hevosta suorittamaan asioita. Sen jälkeen kun se on liikkunut se saa katsella maailmaa, piehtaroida, hevoset rapsuttelevat toisiaan jne.

    Koska teen maasta vapaana olevien hevosten kanssa voin helpommin antaa hevosten olla kentällä kuten ne ovat laumassa. Eivät ne ole koko ajan täydellisessä kontrollissa koska eivät ne laumassakaan ole koko ajan toisen hevosen kontrollissa. Kun hevonen tekee pyydetyn asian se saa katsella ympärilleen, piehtaroida jos haluaa, tulla rapsuteltavaksi, tutkia asioita kentällä jne. Näinhän ne laumassakin toimivat.

    Tämä lisää sitä että hevonen alkaa käyttää omaa luovuuttaan eikä vain odota mitä ihminen siltä pyytää. Ne alkavat esim. tehdä agilityradan tehtäviä pyytämättä. "Tuolla on pressu minkä päällä voi seistä, tuolla on levy minkä yli voi kävellä jne." Hevosen mielentila on samanlainen kun silloin kun se on laumassa. Silloin oppiminen ja tekeminen on kivaa myös hevoselle.

    Aika usein ongelma on se että vaikka ihminen ei pelkää hevosta, ihminen pelkää sitä että hevonen käyttäytyy kuten hevonen ja pyrkii siksi pitämään hevosen koko ajan täydellisessä kontrollissa. Tämä ikävä kyllä usein tappaa hevosen luovuuden. Hevoselle ei anneta tilaa oppia ja tehdä asioita itse.

    VastaaPoista
  2. Harri, onko tuo mainitsemasi tekeminen mielestäsi luovaa?

    VastaaPoista
  3. On koska hevonen saa itse tutkia asioita, tehdä tehtäviä, löytää ratkaisuja silloin kun en pyydä siltä mitään. Hämmästyttävää on hevonen myös tekee niin. Kun menen kentälle ja päästän sen vapaaksi se yleensä alkaa tutkia esteitä, tekee tehtäviä siinä järjestyksessä ja sillä tavalla kun se itse haluaa. Menee pressulle seisomaan, kävelee sillan yli, tutkii eri esteitä jne. Se toimii samalla tavalla kun silloin jos nämä esteet olisi viety laitumelle. Hevonen toimii luovasti koska sille on annettu tilaa toimia luovasti. Se tietää/on oppinut että silloin kun en pyydä siltä mitään se saa tutkia/touhuilla/etsiä ratkaisuja omin päin aivan kuten se olisi hevoslaumassa. Sen tarvitsee kiinnittää huomio minuun vain silloin kun pyydän sitä, muun ajan se saa olla kuten se olisi laumassa, touhuilla omiaan, tutkia asioita tai vaikka piehtaroida. Näinhän hevoset laumassakin toimivat. Ne kertovat koska toisen pitää kiinnittää huomio siihen mitä siltä halutaan, muun ajan ne saavat olla rauhassa, touhuilla omiaan ja olla "luovia".

    VastaaPoista
  4. Ok, sitten meillä on erilainen käsitys siitä, mikä on luovuutta =)

    VastaaPoista
  5. Luovuus on aika laaja käsite. Piti ihan tarkistaa Wikipediasta :-)
    "Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista."

    Hevonen toimii tuon määritelmän mukaan luovasti koska se voi kehittää epätavallisia ideoita. Mennä pitkittäin sen puomihässäkän yli minkä yli mennään normaalisti poikittain, käydä tönimässä kumoon ne pömpelit mitkä yleensä kierretään jne.

    Minäkin toimin tuon määritelmän mukaan luovasti koska etäännyn tavanomaisista ajatusradoista. Annan hevosen olla kuten se on laumassa muiden hevosten kanssa niin että en kontrolloi sitä koko aikaa vaikka niin ei saisi joidenkin sääntöjen mukaan tehdä koska se on vaarallista, se saa nostaa päätään ja katsella ympärilleen vaikka se joidenkin sääntöjen mukaan aiheuttaa että hevonen on väärässä mielentilassa jne.

    Sitä mitä tekeminen on, on vaikea kertoa kirjoittamalla. Tuolla on kuvia (Hulin kanssa liberty workia) mistä voi jokainen yrittää katsoa onko tuo vaarallista tai onko hevonen väärässä mielentilassa. Ei mitään ihmeellistä tai erikoista. Perus duunipäivä eikä kumpikaan edes ottanut yhtään juoksuaskelta vaikka tuo on kai lähinnä Luonnollista hevosmiestaitoa jos sen haluaa jotenkin määritellä :-)

    https://www.facebook.com/harri.eskonmaa

    Toki asiat voi tehdä muillakin tavoilla ja voi olla myös luova eri tavalla. Tämähän ei sulje mitään muuta tapaa tehdä tai olla luova pois. Tämä on vain yksi tapa lukemattomien tapojen joukossa :-)

    VastaaPoista
  6. Mielestäni ei ole kovin luovaa toistaa esim. jotain opittua. Jos hevonen toimisi luovasti vaikka kentällä, jossa on esteitä, se saattaisi vaikkapa hypätä kentän aidan yli. Tässä toteutuu jonkinasteinen luovuuden määritelmä. Pelkkä asioiden toistaminen ilman pyyntyö ei sitä ole.
    Se, missä yhteydessä tästä kirjoitin, liittyi oleellisesti ratsastukseen.
    Mutta, jos sinä koet itsesi ja hevosesi toiminnan luovaksi, mikäpä siinä - nauttikaa siitä. Minä tarkoitan luovuudella kuitenkin eri asiaa =)

    VastaaPoista