tiistai 8. tammikuuta 2013

Hevonen ei myötää - kovasuinen hevonen osa 2.

Kun ratsastajalla on käsitys siitä, millaisen tuntuman hevonen hyväksyy, hänellä on mahdollisuus vaikuttaa tähän tuntumaan jatkossa. Tuntumaan ja sen säilyttämiseen vaikuttaa moni asia. Ratsastajalle tuntuman säilyttämiseen vaikuttaa oman kehonsa hallinta ja tasapaino. Mielentila luonnollisesti myös. Sen lisäksi hevosessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat ratsastajan kykyyn säilyttää tuntuma.
Jos asiaa tarkastellaan hevosen kannalta, sen mahdollisuuteen säilyttää tuntuma vaikuttaa tietysti ratsastaja, mutta sen lisäksi myös askellaji, sen tempo, alusta jolla liikutaan ja hevosen mielentila.
Jotta hevosella olisi mahdollisuus vaikuttaa tuntuman säilymiseen, sillä tulee olla ensinnäkin tieto siitä, millainen tuntuma ei häiritse sitä ja toisaalta, jotta se motivoituu säilyttämään tuntuman, alkuun vaikka vaan hetken, sen täytyy tietää, että se saa siitä palkkion. Eli myötäyksen.

Ratsastajan on joskus vaikea hahmottaa myötäystä ja sen ajoituksen tärkeyttä. Yksinkertaisinta on aloittaa tuntuman harjoittelu paikallaan seisten ja vasta kun se sujuu, siirrytään käyntiin jne. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ratsastaja kerää ohjat tuntumalle hevosta tunnustellen. Kun hevonen ei pyri liikkumaan, ei vastustele vaan hyväksyy tuntuman, seuraa myötäys. Homma jalostuu sillä, että muutaman toiston ja myötäyksen jälkeen, ratsastaja jää odottamaan, että hevonen myötää niskastaan, josta taas seuraa myötäys ohjilla. Alkuun hevosen saattaa olla vaikea hahmottaa täsmälleen korrektia asentoa, mutta vähästä palkitseminen johtaa kyllä oikeaan suuntaan. Tämä harjoittelu jalostaa ratsastajan kärsivällisyyttä, kykyä hahmottaa hevosen ajantajua ja toisaalta opettaa myös sen, miten pienestä palkitsemalla voi saavuttaa suuria edistysaskeleita.

ps. on ihan sama, onko hevosella suussaan kuolaimet vaiko riimu päässä. Sama juttu toimii aina.

3 kommenttia:

  1. Haluaisitko täsmentää, miksi mielestäsi tuntumasta pitää saada "palkkio"? Olen käsittänyt niin, että tuntumalla ei sinänsä pyydetä mitään, se ei siis ole apu, vaan tuntumalla oleminen mahdollistaa apujen tarkan ajoituksen. Eikö tuo hevosen niskasta myötäämisen odottaminen ja sen negatiivisesti vahvistaminen ole eri asia? Hevoselta pyydetään ohjilla jotain muutosta asentoon ja kun se saadaan, pyytäminen lopetetaan.

    VastaaPoista
  2. Jos nyt puhutaan vain ohjastuntumasta, oli käytössä kuolaimet tai ei, tuntuman hyväksymisen palkitseminen auttaa hevosta pyrkimään myötäämään juuri siihen tuntumaan, eikö? Kun hevoselta pyydetään asennon muutosta, muuttuu hetkellisesti myös tuntuma. Kun halutusta tuntumasta on seurannut palkkio, hevonen pyrkii siihen samaan palkitsevaan asentoon aina, oli kehon muutos ja uusi asento mikä tahansa.
    Tämä toimii luonnollisesti myös negaatiivisessä mielessä esim. tapauksessa, jossa hevoselle tuntuma on toistuvasti epämiellyttävä ja se oppii esim. pakenemaan kuolaimen taakse, jolloin tuntumaa ei useinkaan ole lainkaan. Siinä asennossa ratsastajan mahdollisuus vaikuttaa hevosen asentoon on ohjilla käytännössä nolla.
    Hevosta voi tietysti ratsastaa tuntumalla, jossa ohjat roikkuvat kuin pyykkinarut, mutta on hyvä muistaa, että kaikki "päävehkeet ohjineen" vaikuttavat hevoseen muutenkin kuin vain sen suuhun tai kuonoon.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta! :) Selvensi sen verran, että tuntuman käsite on meille aivan erilainen. Käytät sanaa tuntuma silloin kun käyttäisin sanaa apu.

    VastaaPoista