sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hevonen ei myötää - kovasuinen hevonen osa 1.

Oletko koskaan miettinyt mitä myötääminen oikeastaan tarkoittaa ja miten se vaikuttaa hevoseen kokonaisvaltaisesti?
Käytännössä myötääminen on mielentila. Jos hevonen "myötää" niskastaan jännittyneenä tai pakotettuna, sen myötääminen näyttää varsin mekaaniselta, silmät ja sieraimet ovat kireät, hevonen aukoo suutaan ja pureskelee kuolainta. Lisäksi se saattaa keikuttaa päätään ylös- alassuunnassa, sekä heiluttaa, ravistella häntäänsä.

Jotta hevonen voisi myödätä pehmeästi ja rennosti sekä niskastaan, että koko kehostaan, sen tulee ymmärtää missä asennossa paine loppuu ja saada työskennellä kyseisessä asennossa häiriöttä. Paljon puhuttu syvällealas-ratsastuksen huono puoli hevosen oppimisen kannalta liittyy juuri tähän. Kuolaimen takana liikkuessaan hevonen välttää ohjastuntuman. Hevonen on joko täysin tyhjä tai ainakaan se ei liiku läpi kehon pehmeällä ohjastuntumalla.

Alkuun on varmasti hyvä määritellä sopiva tai oikea ohjastuntuma? Olen sitä mieltä, että hevonen päättää sen, jonka lisäksi ratsastajan velvollisuus on opettaa hevoselle mikä on sille toivon mukaan miellyttävin asento ja pehmein ohjastuntuma. Omasta mielestäni ihannetuntuma on roikkuvan pyykkinarun ja hädintuskin kontaktin välillä. Hetkellisesti tuntuma voi olla jotain muutakin, mutta pitkään jatkuva voimakas tuntuma, kuten myös täysin ilman tuntumaa liikkumnen on epämiellyttävä niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Tämän lisäksi tuntuman ollessa epätasainen tulee ratsastajan ohjasotteista hyvin helposti epätarkkoja. Lisäksi kuolaimen aiheuttama paine hevosen suussa tiettävästi aiheuttaa paljon erilaisia terveydellisiä haittoja...mutta niistä toisella kertaa.

Kuinka saada hevonen pehmeälle ohjastuntumalle?
Ensin kannattaa ottaa selvää, millaisen tuntuman hevonen haluaa itse valitessaan.
Tämä on yksinkertaisinta selvittää niin, että alkuu kävelee pitkin ohjin käyntiä. Sellaista käyntiä, joka on hevoselle ominaisin tapa kävellä. Sitten ratsastaja alkaa pikkuhiljaa keräämään ohjia tuntumalle, koko ajan tarkkaillen hevosen liikkumista ja muita eleitä. Kun hevonen ensimmäisen kerran reagoi tuntuman keräämiseen, on se ensimmäinen hetki tehdä huomio siitä, millainen sen reaktio on. Myötääkö se niskastaan pehmeästi ja hyväksyy ohjastuntuman lisääntymisen vai hidastaako se käyntiä, muuttuuko käynnin rytmi, nostaako tai laskeeko se päätään ja niskaansa?

3 kommenttia:

  1. "---kuten myös täysin ilman tuntumaa liikkumnen on epämiellyttävä niin ratsastajalle kuin hevosellekin."

    Miksi?

    T: Ratsastan ilman tuntumaa.

    VastaaPoista
  2. Tässä yhteydessä ilman tuntumaa oli viittaus kuolaimen takana liikkuvaan hevoseen, olettaen että tavoitteena on ratsastaa tuntumalla. Hevosen voi toki kouluttaa liikkumaan ilman päävehkeitä ja siten ratsastaa ilman tuntumaa sen päähän, mutta ratsastaessa on aina jonkinlainen tuntuma. Ainakin istunnalla.

    VastaaPoista