tiistai 11. joulukuuta 2012

Kohti vastavirtaa mars!

Ensitutustuminen hevostaitoon tpaahtui 90-luvulla, jolloin sitä pidettiin outona ja varsin erikoisena. Maamme pitkänlinjan hevososaajat lähinnä naureskelivat narunpyörittäjille, puhumattakaan kotipahlleen pihattoja rakentavista ihmisistä. Ja sitten, sitten tulikin kengättömyys ja vapaa heinäruokinta. Ai kamalaa!!! Kaikki hevoset menevät aivan tärviölle näiden kukkahattujen ja muiden aivottomien käsissä.

Seuraavaksi hevosmaailmaan rantautui klassinen ratsastus, kehonkielen käyttäminen ja rungottomat satulat, sekä NE heppalenkkarit. Jälleen maailmankirjat menivät sekaisin. Jokainen omasta mielestään lähemmäs tietoisuutta, hevosystävällisyyttä ja luonnonmukaisuutta matkaava on taatusti joutunut törmäämään niin ennakkoluuloihin kuin suoranaiseen vastustukseen.

Nyt elämme vuoden 2012 viimeisiä viikkoja, mikä on muuttunut? Ei oikeastaan mikään muu, kuin meidän ns. hörhöjen määrä on lisääntynyt, mutta yhtä lailla meitä pidetään puskailijoina ja mitään tietämättöminä. Johtuuko tämä vuosikymmenestä toiseen jatkuva vastustus siitä, että ihmisten on kovin vaikea hyväsyä mitään erilaista? Nimittäin ulkomailta on tullut kymmenittäin, ellei sadottain klassisia opettajia maahamme ja mikä nämä opettajat sitten jakaa ratsastajien keskuudessa, ehkä se, että mitä tutummalta hänen työskentelynsä silmissämme näyttää, sitä helpompi sitä on myös omaksua ja hyväksyä.

Lähes tulkoon rasistinen ilmapiiri on vaikuttanut jo aivan liian pitkään. Olisiko korkea aika nostaa kissa pöydälle ja antaa ihmisten harjoittaa niin harrastustaan kuin ammattiaankin omien arvojensa mukaisesti, samalla sallien sen, että kehitystä tapahtuu, haluttiin sitä sitten tahi ei?

On mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun esimerkiksi eläinlääketiede kehittyy ja yhä enemmän vaihtoehtoisia hoitomuotoja tulee tarjolle tai kun eläinten käyttäytymistiede osoittaa vanhat uskomukset höpöhöpöksi, on tiettyjä asioita, jotka eivät tunnu edelleenkään muuttuvan.

Tässä vinkki tulevalle, toivottavasti hyväksyvämmälle ilmapiirille:
Seuraavan kerran, kun mieleesi putkahtaa hämmennys niistä kummallisista heppalenkkareista tai pinkistä satulantekeleestä voisit vaikka vilpittömästi kysyä, mitä eroa niillä on vanhoihin totuttuihin varusteisiin, jottei tarvitsisi arvailla. Tai kun näet jonkun ratsastavan kuolaimettomilla suitsilla, jos se herättää sinussa närkästystä tai naureskelua, voisit miettiä miksi? Onko oma epävarmuutesi esteenä omalle kehityksellesi ja avoimuudellesi?

13 kommenttia:

  1. Tavallaanhan näissä "uutuuksissa" palataan juurille. Moni asia ei ole uusi vaikka onkin täällä uudelleen tai eri ympäristössä..

    VastaaPoista
  2. "Jokainen omasta mielestään lähemmäs tietoisuutta, hevosystävällisyyttä ja luonnonmukaisuutta matkaava on taatusti joutunut törmäämään niin ennakkoluuloihin kuin suoranaiseen vastustukseen."

    Ja aina on se yksi poikkeus joka vahvistaa säännön. Vaikka olen "narunpyörittäjä" ja sitä mitä teen voi ehkä parhaiten kuvata niin että siinä pyritään mahdollisimman hevosystävälliseen kouluttamiseen en ole koskaan törmännyt perinteisellä tavalla harrastavien taholta siihen että joku vastustaisi sitä mitä teen. Pikemminkin päinvastoin. Minulle on aina tarjottu hevosia pyöriteltäviksi enemmän kun pystyn ottamaan. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä että tekemiseni ei ole "hörhöilyä" tai "hippeilyä" ja "kukkahattutätiä" näin vanhasta ukosta ei saa tekemälläkään. Minä vain koulutan hevosia mahdollisimman hevosystävällisesti. Siinä mitä teen ei ole mitään mystistä, ei telepatiaa eikä sen jälkeen itketä aidan vieressä yhdessä maailman pahuutta. Siinä vain koulutetaan hevosia mahdollisimman hevosystävällisesti.

    Minä en myöskään tuomitse muita. Kengättömyys, pihatot ja kuolaimettomuus ovat ok. Mutta eivät kengät, tallissa asuminen tai kuolaimetkaan tee harrastuksesta eläinrääkkäystä.

    Minun kokemukseni mukaan kaikkien suvaitsemattomimpia ovat johonkin "hurahtaneet". Nämä "hurahtaneet" tuomitsevat muut tavat ja se saa aikaan vastustusta. Sen jälkeen heidän tekemistään vastustetaan he myös pilaavat koko asian maineen kutsutaan sitä sitten luonnolliseksi hevosmiestaidoksi, hevoskuiskaukseksi tai narunpyörittämiseksi.

    Maailma ei ole mustavalkoinen paikka, ei ole vain yhtä totuutta ja luonnollinen hevosmiestaito on vain yksi hevosystävällinen tapa kouluttaa, ei mitään sen ihmeellisempää. Jos kaikki "kukkahattutädit", "hipit", "hörhöt", "narunpyörittäjät" ja "hevoskuiskaajat" muistaisivat tämän ehkä sitä vastustustakin olisi vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harri hyvä, nyt tällä kertaa en kirjoittanut meistä hevosammattilaisista vaan tavan harrastajista, jotka haluavat kenties pohtia omaa suhdettaan hevoseensa. Tästä vaikkapa esimerkkinä kengättömyys, jota hevosenomistaja haluaa kokeilla, mutta auktoriteetti, esim. tallinpitäjä tai valmentaja vastustaa ihan lähtökohtaisesti.

      Poista
  3. Tiedän tapauksen, jossa omistaja häädettiin tallilta, koska kuolaimettomuus ei sovi tallin imagoon...

    VastaaPoista
  4. Kouluttajan ja opettajan roolissa olen törmännyt valitettavan usein siihen, että jos tallin imagoon ei sovi jokin asia, sitä ei myöskään siellä toteuteta. Toki tämä toimii toisinpäinkin, eli lisää suvaitsevaisuutta puolin ja toisin, sekä ennenkaikkea vähemmän "kyllä minä", "mutta minä" asennetta. Meistä jokaisella on omat kokemuksemme ja ajatuksemme ja meihin suhtaudutaan sen mukaan. Se ei silti poista sitä tosiaa, että valitettavan usein ihmiset suhtautuvat uusiin asioihin epäilevästi, jopa tuomitsevasti. Eikä se vastuu voi olla aina vaan toisella puolella?

    VastaaPoista
  5. Minä olen aika paljon puhunut tästä varauksellisuudesta narunpyörittäjiä kohtaan eri tallinpitäjien kanssa ja minun kokemukseni on se kyse ei ole niinkään siitä että he tuomitsisivat uudet asiat vaan aikaisemmista huonoista kokemuksista. Tallinpitäjät ovat aika usein kokeneita hevosihmisiä ja he eivät niele ihan kaikkea purematta. Jos heillä on kokemuksia fanaatikoista jotka tuomitsevat normaalin hevostenpidon eläinrääkkäykseksi, sellaisesta tekemisestä jossa ollaan saatu vain hevoset sekaisin ja narunpyörittäjistä jotka puhuvat ja selittelevät mutta eivät saa hevosia toimimaan on ymmärrettävää että he suhtautuvat tietyllä varauksella uusiin narunpyörittäjiin. Minun puolestani kaikki saavat tehdä mitä haluavat mutta kyllä minä ymmärrän myös näitä tallinpitäjiä. Talli on heidän työpaikkansa.

    Kun nämä tallinpitäjät näkevät että tekeminen on vain maanläheistä hevosten kouluttamista ja hevoset sen jälkeen toimivat paremmin he usein mainostavat tätä asiakkailleen. Mitä paremmmin hevoset on koulutettu ja mitä paremmin ne käyttäytyvät sitä helpompaa tallinpitäjän työ on. Tallinpitäjäthän usein ne asiakkaiden hevoset tarhaan vievät ja sieltä pois hakevat, ruokkivat jne.

    VastaaPoista
  6. Jos suonet Harri, minä puhut nyt omista kokemuksistani. Ne eivät varmaankaan vedä vertoja sinulle, mutta se viesti, jota saan käytännössä päivittäin, kertoo sitä surullista tarinaa siitä, että ympäristö reagoi erilaisiin ilmiöihin, esitti niitä miten tahansa. Minä tunne sadottain hevosalan ammattilaisia, jotka ovat täysin ennakkoluulottomia, mutta saman verran olen tavannut ihmisiä joilla on asenneongelma.
    Kun tässä esimerkkinä oli kengättömyys, niin mitenköhän se asia esimerkiksi kuuluu tallinpitäjälle tai vaikuttaa hänen työhönsä? Se tuskin vaikuttaa ruokintaan tai tarhaan viemiseen?
    Kaikella hyvällä, kunhan saat laajennettua omaa "piiriäsi" ja lisää kokemusta uskon, että tulet kohtaamaan myös näitä nurjia puolia. Mikäli niin ei kuitenkaan käy, olet sitten ehkä ylivertaisesti vain parempi ja kokeneempi esittämään kaikki uudet ajatukset ihmisille?
    Suotakoon silti ymmärrys ja myötätunto heille, joilla sitä taitoa ei ole?

    VastaaPoista
  7. Kengättömyys vaikuttaa tallinpitäjän työhön silloin jos kengättömyyteen hurahtanut alkaa tallilla mainostamaan kengättömyyttä niin että kenkien pitäminen on epäeettistä, eläinrääkkäystä jne. Sama koskee myös esim. kuolaimettomuutta. Tätäkin oikeasti tapahtuu ja silloin hurahtaneen kannattaisi katsoa peiliin eikä syyttää tallinpitäjää. Siihenkin on yleensä joku syy miksi tallinpitäjän hevosilla on kengät ja kuolaimet.

    VastaaPoista
  8. Nyt Harri menet asioiden edelle? Kuka on puhunut hurahtamisesta? Minä kysyin, miten tallinpitäjälle kuuluu esimerksi jonkin asiakkaan hevosen kengättömyys? Siis se, että hevosella ei ole kenkiä? Ei se ole mikään ideologia, vaan hevoset kun tuppaavat syntymään ihan ilman kenkiä.

    VastaaPoista
  9. Sitä kai pitää kysyä niiltä tallinpitäjiltä joita se häiritsee. En minä voi heidän puolestaan vastata. Itse en ole edes törmännyt sellaisiin tallinpitäjiin joita se häiritsisi. Kai sellaisiakin on ja kai heilläkin on joku syy miksi se heitä häiritsee mutta sitä pitää kysyä heiltä itseltään.

    Tallinpitäjät ovat keskimäärin paljon kokeneempia kun heidän asiakkaansa ja heillä on yleensä joku syy mielipiteisiinsä mutta sitä syytä pitää kysyä heiltä itseltään. On vähän turhan helppo syy sanoa heiltä kysymättä että kyse on vain ennakkoluuloista. Hevoset syntyvät ilman kenkiä mutta on myös joku syy miksi niitä on ruvettu käyttämään.

    VastaaPoista
  10. Koska et tavannut sellaisia tallinpitäjiä, et luonnolisesti olekaan oikea henkilö vastaamaan tähän kysymykseen. Joku muu saataa olla. Vaikkapa tallinpitäjä tai asiakas, jonka kohdalle tällainen tilanne on tullut.

    VastaaPoista
  11. Asiakas ei voi kertoa mitä tallinpitäjä ajattelee. Ainoastaan se tallinpitäjä voi tehdä sen.

    VastaaPoista