Eläinten hyvinvoinnista on ollut keskustelua jo vuosien ajan. Ensimmäinen shokki suurelle yleisölle tuli luvattomasti kuvatuista sikala- ja turkistarhavideoista. Eläinten omistajat/tuottajat perustelivat olosuhteita ja eläinten käyttäytymistä sillä, että tavisihminen on niin vieraantunut luonnosta, ettei ymmärrä, millaista tuotantoeläimen elämä on.
Viimeisen vuoden ajan keskustelu hevosten hyvinvoinnin suhteen on puhuttanut tai oikeastaan herättänyt sekä keskustelua, että puolustuspuheita ja samalla linjalla jatketaan. Harrastehevoset ovat ihan eri laji kuin kisahevoset ja ihminen joka vaikkapa arvostelee kisahevosen stereotyyppistä käyttäytymistä on vaan niin syvällä omassa lintukodossaan, ettei voi mitenkään käsittää, että se on ihan normaalia.
On mielenkiintoista, että lainsäätäjät ja eri osa-alueiden valvojat kykenevät asettamaan ja valvomaan rajoja monella muulla osa-alueella, mutta eläinten hyvinvoinnin määrittely on todella hankalaa. Ensinnäkin väkivaltainen kohtelu: niin pitkään kun veri ei valu ja hevonen ei uikuta kivusta on ihan mielipideasia, onko kyseessä väkivalta vaiko aiheellinen rajojen asettaminen, tahi peräti hevosen lajityypillinen tarve ottaa yhteen ihmisen kanssa. Mitä tulee liialliseen rasittamiseen tai hevosen stressaamiseen, lajityypillisten tarpeiden toteutumisen rajoittaminen, sama juttu.
Kun asiassa puhuu raha ja meriitit, yhtäkkiä on todettava, että planeetalla elääkin ihan uusi eläinlaji, kesymuttavillikilpahevonen. Tämä onkin sinällään mielenkiintoinen jalostuksen tulos, että tältä eläimeltä on saatu jalostettua pois mm. pakoreaktio ja hyvin suuri osa lajisisarensa hevosen lajityypillistä tarpeista. Kesymuttavillikilpahevonen nimittäin ei tarvitse tarhaamista, eikä oikeastaan juurikaan edes päivänvaloa. Sille riittää talli ja maneesi, ja pakkopullana se kävelytyskone. Se ei juurikaan tarvitse heinää (joka muuten vaan lihottaa), koska mutaation myötä sen ruoansulatuselimistö on sopeutunut yksinomaan käyttämään ja hyödyntämään erilaisia myslejä ja teollisesti tuotettua hifirehuja. Tätä lajia ei muuten voi, eikä kannata edes kouluttaa, koska se syntyy kantamaan ja tottelemaan ratsastajaansa ja vaikka se välillä *muka hurjannäköisesti* saattaa protestoida, se johtuu vain sen perimästä, jota ei vielä ole haluttu jalostaa pois.
Kesymuttavillikilpahevonen on siten lainsäätäjien ja valvojien ulottumattomissa, koska se ei oikeastaan ole enää hevonen.
Ongelma on siis ratkaistu?
"Equus sporttimus"?! ;)
VastaaPoistaNykyhevosten monien ongelmien syy on se, että hevonen on nykyisin kilpa- tai harraste-eläin eikä enää työkaveri. Sotien jälkeen hevonen oli välttämätön maataloudelle mutta 1950 luvulla koneet alkoivat korvata hevosia ja 1970 luvulla koneet olivat korvanneet hevosen käytännössä kokonaan. Tämä on siinä mielessä merkittävä muutos että "kesyllä mutta villillä työhevosella" olisi ollut aika mahdoton tehdä töitä.
VastaaPoistaYksi harrastehevosten suurimpia ongelmia on se että ne liikkuvat liian vähän. Hevonen on luotu liikkumaan ja villihevoset liikkuvat luonnossa jopa 30km vuorokaudessa. Hyvin suunnitellussa pihatossakaan jossa hevoset joutuvat liikkumaan ruuan ja veden perässä hevoset eivät liiku kun noin 10km vuorokaudessa. Suurimmassa osassa pihattoja kilometrejä tulee paljon vähemmän. Samoin kun suuressakaan tarhassa tarhaaville hevosille vaikka ne olisivat tarhassa aamusta iltaan. Reippaan ratsastustunnin aikana hevonen liikkuu myös noin 10km. Ennen kun hevonen oli päivän tukkimetsässä tai se oli armeijassa sotahevosena kilometrejä tuli töitä tehdessä paljon enemmän kun nykyisille kilpa- tai harrastehevosille.
On käytännössä aika vaikeaa päästä samoille kilometrimäärille mitä hevoset liikkuvat luonnossa jos ne ovat harraste- tai kilpahevosia. Kuinka moni hevonen liikkuu Suomessa noin 150km viikossa? Jos liikuttaminen on yhden, töissä käyvän ihmisen varassa tai jos ihmisellä on useampi hevonen riittävän suuren kilometrimäärän saavuttaminen käy entistä haastavammaksi.
Reipas ratsastustunti liikuntaa noin 10km. Hevonen asuu hyvin suunnitellussa pihatossa ja ihminen köpöttelee sillä maastossa pari kertaa viikossa, liikuntaa noin 10km/vrk. Tähän kun lisätään hevosen vapaapäivät kilometrejä tulee murto-osa verrattuna siihen kuinka paljon hevonen liikkuu luonnossa tai kuinka paljon hevoset liikkuivat silloin kun niitä käytettiin työn tekoon.
Kesymuttavillikilpahevonen on lainsäätäjien ja valvojien ulottumattomissa mutta ei lainsäätäjät ja valvojat myöskään valvo sitä että ihminen liikuttaa sitä isossa tarhassa tai pihatossa seisoskelevaa hevosta niin paljon että liikunta vastaisi sitä kuinka paljon hevonen liikkuu luonnossa.
ja minua, maalaistolloa, ehken toiseksi eniten ihmetyttää se, miten kylmänaraksi nykyhevonen on jalostettu. kun ei se pärjää ilman neljää toppaloimea kutakuinkin 9 kuukautta vuodessa....
VastaaPoista