keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tee jos osaat, opeta jos et osaa?

Blogi on viettänyt hiljaiseloa siitä syystä, että olen oivaltanut yhden oppimisen/opettamisen/kouluttamisen syvimmän olemuksen varsin konkreettisesti.
Vajaan parinkymmenen vuoden ajan olen ratsuttanut, kouluttanut hevosia ja ihmisiä. Ja tietysti myös treenannut ja opiskellut itse. Koko tämän ajan olen tehnyt ihan kaikkea - samaan aikaan. Toisinaan olisi reissuhommia ollut tarjolla paljon enemmälti kuin mihin aikaresurssit olisivat riittäneet ja toisaalta kurssilaisia valmiiksi koulutetuilla hevosilla olisi ollut enemmän, kuin mihin hevosia ehti kouluttaa....

Olen viimein vakuuttunut siitä olettamuksestani, että jos tarkoituksena on opettaa hevosihmisiä, on tärkeää myös kouluttaa hevosia. Ilman tätä arjen tuntumaa on olemassa riski siitä, että käsitys hevosen omistajan arjesta katoaa. Ei riitä, että työskentelee vain sen tutun, vuosia jo sitten "hyväksi koulutetuksi" hevosen kanssa.

Toisaalta olen todennut, että ilman opettamista arjen haasteet eivät ehkä riitä ylläpitämään  motivaatiota itsellä ja hevosella uusien asioiden oppimiseen tai haasteiden vastaanottamiseen, puhumattakaan siitä arkisesta treenistä, jota oppilaille annetaan kotiläksyksi....

Eräs asiakkaani sanoi vuosia sitten, ettei kenenkään pitäisi tarjota uuden asian oppimista mitenkään kevyenä pakettina, vaan vastuu alkaa siitä, kun herätä ihmisen ja hevonen mielenkiinnon ja käsityksen siitä, että jotain parempaa voi olla edessäpäin. Uusien oppilaiden kanssa, jollainen jokainen meistä on olllut, on joskus vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Karismaattisesti tai helpolta vaikuttavan ratkaisun toivossa jokin työskentelytapa saattaa koukuttaa kerralla, vaikka arjen vakaa totuus on se, että vain lahjattomat eivät treenaa. Jokainen, joka haluaa kehittyä omassa lajissaa/ammatissaan/harrastuksessaan, joutuu treenamaan.  Ja jos haluat kehittyä hyväksi, joudut treenaamaan tuplasti.

Treenaminenko tylsää?

Riippuu aivan motivaatiosta miltä harjoittelu tuntuu. Ihminen voi opetetella uusia ja vaikeitakin asioita siksi, että hän näkee siellä horisontissa tilanteen, jossa hän on hyvä. Tai, jos se uusi taito on todella tarpeellinen. Opettajan tai valmentajan motivaatio liittyy toivottavasti muuhunkin kuin oman egon pönkittämiseen. Tai noh, jos oppilas oppii ja selviytyy yhä vaativammista haasteista hevosensa kanssa, menestys luonnollisesti tuottaa mielihyvää. Mutta tällöin kyseessä on toisen ihmisen oppimisesta/selviytymisestä/suoriutumisesta iloitseminen.

Seuraavan kerran kun edessä on vaikealta vaikuttava tilanne, kannattaa pohtia omia taitoja ym. resursseja ja sen sijaan, että itsepintaisesti pitää vanhoista toimintamalleista kiinni, kannattaa ehkä kysyä neuvoa tai etsiä apua. Kenenkään ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan valmiissa maailmassa kaikki on jo keksitty. Aikakin, jos se liittyy ratsastamiseen =)

Helteisiä treenejä !!!

7 kommenttia:

  1. Kiva kun sinulla Minna on niin arkinen suhtautuminen tähän asiaan, etkä esiinny sellaisena "guruna" joka showluonteisesti kerää katsomoita ja opetuslapsia kumartelemaan erinomaisuuttaan. Tuo oman egon pönkittäminen on siinä mielessä kurjaa että epävarma oppija tulee siitä yleensä vain vakuuttuneemmaksi omasta osaamattomuudestaan. Ja sellainen käsitys minulla on että hevosten kanssa "keskustelu" edellyttää tervettä itseluottamusta tai ainakin itselleni se on ollut sitä. Eli en ainakaan opi mitään jos huomaan että opettajan fokus ei ole opettamisessani vaan oman ylivertaisuuden todistelussa. Toisaalta sekään ei ole hyvä jos opettaja ei uskalla antaa haasteita.

    VastaaPoista
  2. Treenaaminen tylsää... jos ei lähtökohtaisesti nauti treenaamisesta ja hevosen kouluttamisesta silloin kannattaa miettiä onko hevosharrastus se itselle sopivin harrastus. Hevonen oppii koko ajan kaikesta mitä ihminen tekee joko toivottuja tai ei toivottuja asioita. Siksi jokainen joka on hevosen kanssa tekemisissä on hevosen "kouluttaja" halusi sitä tai ei.

    Ajatus siitä että tekee jotain mistä ei nauti (treenaa, kouluttaa...) ja repii motivaation siitä että jossain tulevaisuudessa ehkä odottaa palkinto on hevosten kanssa kuolleena syntynyt ajatus. Hevosten kanssa olemiseen sopii hyvin sanonta: "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka". Jos matkasta ei nauti kannattaa miettiä onko päämäärä sen arvoinen koska matka on pitkä (se kestää koko hevosen iän).

    VastaaPoista
  3. Olen Harri eri mieltä tuosta...kyllä treenaminen saa olla tylsääkin, sehän vain kertoo siitä, että jokin tietty taso on saavutettu,. Ei hevosen rakentaminen varsasta aikuiseksi toimivaksi ratsuksi ole pelkkää tietoista koulutusta. Kyllä niitä opittuja asioita myös pitää toistaa, toistaa, toistaa...Ja tottakai jokainen hevosen kanssa tekemisissä oleva on kouluttaja, mutta systemaattisesti koulutettu hevonen ei tarvitse "opetusta" esim. päivittäisessä talutustilanteessa. Jos näin olisi, ei niistä hevosista tulisi koskaa ratsuja tai ajohevosia.
    On kaunis ideologia, että matka on päämäärää tärkeämpi, mutta elämäkin on matka ja erinäisten omakohtaisten kokemusten jälkee, on välillä ihan kivaa, että elämä on tylsää. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö siitä voisi nauttia. Niitä highlighteja vaan ei tule joka päivä. Eikä ehkä ole tarviskaan-. Kyse on omasta suhtautumisesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikesta itsekritiikistä ja treenistä huolimatta ne hevosen tietää tästä hommasta aina enemmän kuin me =)

    VastaaPoista
  4. Se päivittäinen, johdonmukainen tekeminen on hevosen kouluttamista. Onko se tylsää? Minun mielestäni ei koska siinä näkee joka päivä edellisten päivien työn tuloksen.

    Minun mielestäni ns. keskiverto "ongelmahevosten" kouluttaminen on paljon tylsempää. Hevonen toisensa perään, sama "ongelma" esim. rynnii talutettaessa ihmisen päälle, ratkaistaan samalla tavalla ja siinä se. Jälkeenpäin ei edes muista hevosten nimiä.

    Minä teen mielummin yhdessä "matkaa" hevosen kanssa ja nautin joka hetkestä kun ratkaisen "ongelmia" joiden ainoa syy on se etteivät ihmiset ymmärrä hevosiaan.

    VastaaPoista
  5. NOh, ehkä mä olen sitten kuuden hevosen omistajana yli 15 ammattilaisena olon aikana välillä kyllästynyt matkaan, vähän niinkuin reissutyötä tekevä tylsiintyy lentämiseen ja ulkomaanmatkailuun vaikka se jonkun mielestä on tosi jännää....välillä on ihan kiva myös saada kokea niitä JESSS! juttuja ja todeta, että olipas kiva pitkästä aikaa vaikkapa auttaa pelkäävää hevosta olemaan pelkäämättä. Niitä kun suurin osa nuorista koulutettavista ei ole.

    VastaaPoista
  6. No, minulla on vasta vähän yli 40 vuoden kokemus eri eläinten kanssa touhuilusta. Kai minäkin jossain vaiheessa kyllästyn yhteiseen matkaan eläinten kanssa kunhan tätä ikää ja kokemusta tulee vähän lisää :-D

    VastaaPoista
  7. Niin, onneksi me ihmiset olemme erilaisia, koska eläimetkin ovat- myös hevoset=)

    VastaaPoista