keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Lahjattomat treenaa osa 1.

On varmasti olemassa ihmisiä, joilla on erityislahjakkuuksia. Ne saattavat olla joko fyysisiä tai henkisiä ominaisuuksia. Samalla tavalla hevoset ovat lahjakkaita. Ilman harjoitusta ja oikeanlaista opetusta lahjat tuskin kuitenkaan pääsevät esiin.
Viikon pohdinnan aiheena onkin, että millä mittarilla erilaisia ominaisuuksia arvioidaan ja kuinka usein hevonen tuomitaan lahjattomaksi, vaikka kyse saattaakin olla vain sille epäsopivasta koulutuksesta ja/tai harjoittelusta.
Tässä yhteydessä on oleellista se, että ihmisen motivaatio harjoitteluun on täysin eri pohjalla kuin hevosen. Ihminenkään harvoin pitää varsinaisesta harjoittelusta, mutta kukin taidon omaaminen ja hallitseminen sen sijaan tuottaa mielihyvää. Hevosta motivoi kaikki se, mikä on sille kannattavaa. Tämä ei välttämättä ole kaikki ihmisen kannalta edullista, joten on äärimmäisen tärkeää ymmärtää sekä oppimisen lainalaisuudet että ymmärtää hevosen liikkumista, fysiologiaa jne.

Otan tähän esimerkiksi hevosen, joka on haluton liikkumaan, tai se vaikuttaa siinä määrin laiskalta, että sen saaminen laukkaan voi olla suuren työn takana. Jotta laukkaamista voisi edes ajatella, on tarkoituksenmukaista saada hevosen askellajit auki, alkaen käynnistä.  Käynnin tulee olla matkaavoittavaa, rentoa ja siinä tulee olla selkeä tahti. Liikkuessaan läpi kehon hevonen myötäilee liikkeitään myös päällään ja kaulallaan. Näiden rajoittaminen liiallisella ohjastuntumalla tai apuohjilla saattaa kadottaa käynnistä sekä ajatuksen eteenpäin ja  samalla lyhentää ja jännittää askellusta, pahimmillaan passitahtiseksi.
Käynnin jälkeen siirrytään raviin, jonka tulee käynnin lailla olla matkaavoittavaa ja rentoa. Siinä on myös selkeä eteenpäinpykimys ja se on puhdasta, kaksitahtista.

Käyntiä ja ravia "avatessa" on hyvä pitää mielessä että hevosella on itsessään olemassa kukin askellaji siinä ilmenemismuodossaan, joka sille yksilölle tarkoituksenmukaisinta ja jossa liikkuminen on mukavaa. Tämä ei välttämättä ole sille muuten ominaista, mutta se on saattanut oppia syystä tai toisesta esim. liikkumaan lyhyin askelin. Kun askellajiin halutaan vaikuttaa, kannattaa pyrkiä työskentelemään hyvin lyhyitä pätkiä.
Esimerkkinä: hevonen siirtyy raviin ja sen annetaan ravata kierroksen verran sen valitsemaa ravia. Ratsastaja pyytää hevosta lisäämään vauhtia ja kun hevonen reagoi, se jätetään rauhaan. Seuraava pyyntö tulee vasta kun hevonen on siirtynyt takaisin sen itse valitsemaan raviin. Tätä jatketaan kierros vuoron perään, kunnes hevonen ei enää hidasta/lyhennä askeltaan. Toistojen ja ratsastus/maastatyöskentelykertojen myötä sen keho ja mieli omaksuu uuden tavan liikkua suhteessa entiseen.
Jokaisessa askellajissa tulisi olla "säätövaraa", esim. käynnistä löytyy lyhyt ja hidas käynti, hidas ja pitkä käynti, lyhyt ja nopea käynti, pitkä ja nopea käynti jne....mitä enemmän säätövaraa askellajeista löytyy, sitä elastisempi, herkempi ja kevyempi hevonen on ratsastaa ja samalla, sitä enempi laatua liikkeessä.

Ei siis ole yhdentekevää miten treenaa. Pelkkää kaahottaminen ympäri kenttää tai pitkin maastoja harvoin kehittää muuta kuin kuntoa ja vahvistaa hevosen sen hetkistä tapaa liikkua. Jos siis haluat parantaa hevosesi askellajeja ja eteenpäinpyrkimystä, pyydä osaava ammattilainen apuun tai hanki videokamera =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti