torstai 3. toukokuuta 2012

Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa

Seison pyöröaitauksen reunalla ja kuulen kuinka kouluttaja kertoo hevosen olevan röyhkeä ja että se ei kunnioita ihmisen tilaa. Samassa hetkessä köysi heilahtaa kohti hevosta ja sen osuessa kylkeen hevonen pelästyneenä säntää juoksemaan taas uutta kierrostaan.  Koulutusmenetelmä perustuu siihen, että pakoeläimenä hevonen juoksee tietyn matkan, kunnes se kääntyy katsomaan mikä sen pelästytti. Ja tätä hetkeä käytetään hyväksi, jolloin kouluttaja poistaa paineen eli myötää hevoselle. Tästä hetkestä hevosen pitäisi nyt sitten muutamalla toistolla oppia, että kannattaa ensin a. katsoa ihmistä, jotta jahtaaminen loppuu ja b. lähteä seuraamaan ihmistä, jotta jahtaaminen loppuu. Pahaksi onnekseen tämä hevonen on jo oppinut juoksemaan painetta pakoon, joten sillä on monen monituista kierrosta vielä juostavana ennen kuin se oppii systeemin.

Samaan aikaan kun kouluttaja ajaa hevosta ympäri pyöröaitausta hän selittää kuinka tämä on hevosten tapa kommunikoida keskenään ja kuinka hevonen kyllä ymmärtää mitä sen pitäisi tehdä, se ei vaan halua. Vielä.
Vajaan puolen tunnin päästä hikimärkä hevonen on väsynyt pakenemaan ja se kääntyy kohti kouluttajaa. Ihmiset taputtavat ja omistaja hymyilee leveästi. Hänen hevosensa antoi viimein periksi johtajalleen ja alkoi totella.

Koska tämä ns. join up oli vasta alkua, kouluttaja pukee hevoselle riimun ja ryhtyy opettamaan sille narun päästä uusia asioita. Hevonen on jälleen aivan ymmällään. Se on väsynyt ja epäluuloinen. Hetken päästä hevonen joutuu taas juoksemaan. Tällä kertaa siksi, ettei se tehnyt kuten kouluttaja olisi halunnut. Puolen tunnin koulutuksen jälkeen hevonen on oppinut, että jos se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä, pitää juosta.

Keskustelin hevosen omistajan kanssa muutamaa viikkoa myöhemmin ja hän kertoi varsin tyytyväisenä, miten hänen hevosensa on muuttunut parempaan suuntaan. Siitä on tullut nöyrä ja yhteistyöhaluinen ja se viimein ymmärtää, että ihminen on johtaja. Ainoa tilalle tullut ongelma liittyy satulointiin ja paikoillaan seisomiseen selkäännoustessa, mutta hän uskoo, että kouluttaja korjaa kyllä tämänkin.
Kysyin hevosen omistajalta, että ymmärtääkö hän mihin tämänkaltainen koulutus perustuu ja että  koulutusmenetelmällä on myös omat haittapuolensa. Hän vastasi minulle, että kouluttajan käyttämä metodi on kaikkein hevosystävällisin siksi, että hevosta ei missään vaiheessa lyödä.

Mitä?

8 kommenttia:

  1. Vapaana olevan hevosen kouluttamisessa, tapahtuu se pyöröaitauksessa tai missä tahansa on aina tärkeintä se että hevosta ei jahdata eikä sen pakoreaktio käynnisty.

    Se että hevosta liikutetaan paineen avulla on eri asia kun se että sen pakoreaktio käynnistyy. Pakoreaktiossa on kyse siitä että hevosen aivojen limbinen järjestelmä aktivoituu ja syrjäyttää ne aivojen osat missä oppiminen ja opittujen asioiden tekeminen tapahtuu. Silloin hevonen ei opi, se yrittää vain selvitä hengissä. Se että hevosta liikutetaan paineen avulla ei vielä tarkoita sitä että limbinen järjestelmä aktivoituisi ts. pakoreaktio käynnistyisi. Pakoreaktion käynnistymistä yritetään välttää siksi että silloin hevonen ei opi ja tekeminen voi muuttua oikeasti vaaralliseksi.

    Paineen avulla liikuttaminen muuttuu jahtaamiseksi silloin kun paine ei poistu vaikka hevonen liikkuu. Paineella laitetaan hevonen liikkeelle, painetta ei pidetä kun hevonen liikkuu.

    Sitä että hevonen hikoilee tai hengästyy pelätään nykyisin vähän liikaa. Jos hevosella on riittävästi energiaa siihen että se tekee väärin sillä on yleensä myös riittävästi energiaa siihen että se tekee oikein. Hikoilemista tärkeämpi asia on se ettei pakoreaktio käynnisty.

    Hevonen ei osaa esim. join uppia luonnostaan. Ei se tiedä että sen pitää tulla ihmisen luokse, se opetetaan sille. Hevoset ovat mukavuutta hakevia eläimiä ja jos uralla joutuu tekemään töitä ja keskellä, ihmisen luona ei tarvitse ne oppivat yleensä melko nopeasti kokeilemalla löytämään itselleen mukavimman vaihtoehdon.

    Oikein tehtynä pyöröaitauskoulutus on hevosystävällistä siksi että hevosella on aina vaihtoehtoja eikä sitä pakoteta. Se saa olla uralla, siellä joutuu vain tekemään vähän enemmän töitä. Se saa myös tulla keskelle ihmisen luokse missä on mukavampaa. Kyse on siitä että hevonen oppii itse valitsemaan itselleen mukavimman vaihtoehdon joka on samalla se mitä ihminen haluaa hevosen tekevän.

    Paradoksi jonkun kouluttajan tekemisen arvioinnissa on se että jos on riittävästi tietoa ja taitoa siihen että voi arvioida jonkun kouluttajan tekemistä ei enää tarvitse sitä kouluttajaa. Tiedot ja taidot riittävät silloin siihen että sen voi tehdä itse.

    VastaaPoista
  2. Olen Harri eri mieltä tuosta jahtaamisesta. Paineen avulla liikuttaminen muuttuu jahtaamisesti siinä vaiheessa, kun hevonen kokee sen jahtaamiseksi.
    Tänä päivänä on olemassa myös hevosystävällisempiä tapoja kouluttaa hevosta kuin antaa sille aikaa X arvata, mitä sen pitäisi tehdä ja sitä odotellessa se voi vaikkapa liikkua, koska se sattuu sopimaan ihmiselle. Ennen kuin hevonen tietää, mitä sen pitäisi tehdä, se ei voi tehdä väärin. Se tekee aina oikein, koska se on hevonen. Ihmisen vastuulla on esittää asiat niin, että hevosella on aina maksimaalinen mahdollisuus vastata oikein.

    En näe mitään paradoksia jonkin menetelmän arvoinnissa. Eihän kukaan voi tietää millainen osaaja kukin on ennen näkemäänsä? Kun sitten on nähnyt tekemistä, on sitä ihan mahdollista arvioida itse kunkin omaan osaamiseen ja tietotaitoon perustuvasta näkökulmasta. Ja tämä pätee myös silloin, kun ei ainoastaan faniteta jonkun metodia ja statusta.

    VastaaPoista
  3. Tuskinpa voidaan sanoa että tekeminen ei ole hevosystävällistä sillä perusteella että hevonen liikkuu (jos sitä ei jahdata eikä sen pakoreaktio ole käynnistynyt). Liikkuminen on hevoselle aika luonnollinen tapa reagoida eri asioihin. "Oikean" ja "väärän" pitäisi ehkä olla lainausmerkeissä. Hevonen oppii kokeilemalla, ei arvailemalla, valitsemaan itselleen kannattavimman vaihtoehdon. Ja se hevoselle kannattavin vaihtoehto on hevosen silmissä se "oikea" vaihtoehto.

    Periaatteessa olet oikeassa siinä että liikuttaminen muuttuu jahtaamisesti siinä vaiheessa, kun hevonen kokee sen jahtaamiseksi mutta kukaan ei varmasti tiedä miten hevonen kokee eri asiat. Tuossa on aika paljon tilaa eri ihmisten erilaisille tulkinnoille siitä miten hevonen minkäkin asian kokee.

    Paradoksi tulee siitä että jos esimerkkisi hevosen omistaja olisi tiennyt miten pyöröaitauskoulutus tehdään oikein hänen ei olisi tarvinnut palkata tuota esimerkin kouluttajaa. Hän olisi voinut kouluttaa hevosen itse. Koska hän ei tiennyt miten se tulee tehdä miten hän voi silloin myöskään arvioida sitä oliko tekeminen hyvää vai huonoa.

    VastaaPoista
  4. Eli tarkoitatko sitä, että jos sinulla on arvostelukykyä ja taitoa tehdä jokin asia itse, et voi käyttää ammattilaista tai "ammattilaista" apuna? Tämä ajatuskuvio vie maton kaiken palvelunostamisen kannalta =) Toki ymmärrän, että tämä on sinun henkilökohtainen mielipide, ei sen enempää tai vähempää.

    VastaaPoista
  5. Kyllä kai voi, mutta suurin osa ulkopuolista apua hakevista hakee sitä siksi että he eivät osaa tehdä sitä itse.

    Ammattilainen tai "ammattilainen"... Suomessa ei taida olla (ei ainakaan heti tule mieleen) yhtään ihmistä jonka päätyö olisi lh-taitojen opettaminen tai hevosten kouluttaminen niin että käytetään lh-metodeja. Taitaa kaikilla olla joku toinen työ josta tulee "leipä taloon". Niilläkin joilla päätyö on hevosalalta ja jotka opettavat/kouluttavat lh-metodeja käyttäen "leipä" taitaa tulla muualta kun hevosten kouluttamisesta tai lh:n opettamisesta. Ratsastustunneista, tallin pitämisestä, nuorisotyöstä jne.

    Yhtään varsinaista tutkintoakaan joka olisi nimenomaan hevosten lh-kouluttamisesta ei taida Suomesta löytyä. Ne harvat tutkinnon suorittaneetkin ovat jonkun yleiseen eläinten kouluttamiseen (koirat, kissat, hevoset jne.) liittyvän tutkinnon suorittaneita.

    Miten tämä lh-ammattilainen määritellään? Kenellekkään se ei ole päätyö eikä kenelläkään ole tutkintoa siihen. Verottajalle riittää että joku maksaa siitä mitä tekee :-)

    VastaaPoista
  6. Niin, en tiedä mitä muut hevostenkouluttajat tekevät työnsä ohessa, mutta minä olen elänyt ja elättänyt perheeni kouluttamalla heovsia viimeiset 14 vuotta....toki siihen joukkoon on mahtunut, tietysti, myös ihmisten opettamista, mutta se lienee päivänselvää?

    VastaaPoista
  7. Hyvä jos joku hevosia kouluttamalla itsensä ja perheensä elättää (ja kaipa sinä itse tiedät mistä leipäsi saat :-) mutta Brännlandin sivuilla sanotaan:

    "...Brännlandin toiminta on suuntautunut pääosin Tunne Hevonen -lehden toimittamiseen. Pidämme kuitenkin kursseja ja leirejä tilauksesta joko Brännlandissa tai omalla tallillasi..."

    Sitä minä en tiedä mitä Brännlandissa tapahtuu mutta tuosta saa sen kuvan (se voi toki olla vääräkin käsitys) että Tunne Hevonen- lehti on se mistä leipä pääosin pöytään tulee.

    VastaaPoista
  8. Olet Harri ihan oikeassa siinä, että nettisivut ovat olleet päivittämättä kesästä 2010 lähtien. Mutta elämää on ollut myös ennen sitä =)

    VastaaPoista