maanantai 28. toukokuuta 2012

Tarvitaanko hevosalalle kouluttajan ammattitutkintoa?

Hevosalalla ammattimaisuus määritellään joko siten, että ko. henkilö on valmistunut hevosalan oppilaitoksesta, on siellä ikuisesti "kirjoilla" eli näyttö tekemättä tai sitten hän on onnistunut elättämään itsensä tavalla tai toisella hevoshommien parissa.

Tarvitaanko hevosenkouluttajalalle ammattitutkinto vai mistä hevosen omistaja voi varmistua, että hänen valitsemansa kouluttaja työskentelee eläintenkoulutuksen eettisten sääntöjen mukaan, osaa ottaa huomioon kunkin eläimen yksilölliset erot, ymmärtää hevosen lajityypilliset tarpeet jne.

Tämän päivän kauhuskenaarioon liittyy fyysisesn väkivallan vaihtuminen henkiseen väkivaltaan. Kuinka moni hevosenomistaja mahtaa ymmärtää, mihin hevosen jatkuva pelottelu ja simputtaminen mahtaakaan johtaa....

Tämän päivän informaatiotulva on suunnaton ja eri koulutusmetodeja on pilvin pimein. Erilaiset uskomukset liittyvät oleellisesti myös hevosen koulutukseen ja oppimiseen. Lähtökohtaisesti kaikki eläimet oppivat samalla tavalla ja sen myötä hevosenkouluttamiseen pätee samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhun kouluttamiseen.

Hevosen kouluttaminen on oppimiselle mahdollisimman edullisten olosuhteiden luomista, pitkäjänteistä toistojen tekemistä ja kaikkea muuta paitsi glamouria. Positiivisessa tunnetilassa tapahtuvaan koulutukseen ei kuulu pystyynnouseminen, vaahtoa valuva hevonen jolla silmät pyörivät hedelmäpelin lailla. Siihen ei myöskään lähtökohtaisesti kuulu kasapäin erilaisia apuvälineitä, mahdollisine avustajineen.

Hevosen kello käy eri tapaan kuin ihmisen ja hevonen kykenee keskittymään uuden asian oppimiseen vain muutamia minuutteja kerrallaan. Se ei myöskään kykene oppimaan yhdellä harjoituskerralla suunnatonta määrää uusia asioita. Monesti vähemmän on enemmän ja pienissä paloissa tehdyt harjoitukset tuottavat nopeammin tulosta, kuin yhdellä harjoituskerralla tuputetut 10-30 uutta asiaa. Samalla kun stressin määrä vähenee, hevonen motivoituu entisestään ja koulutus on pitkässä juoksussa tehokkaampaa ja tulokset pysyviä.

Ongelmanratkaisutilanteessa kouluttaja osaa purkaa hevosen käytöksen pienen pieniin paloihin, kykenee analysoimaan sitä hevosen näkökulmasta ottaen huomioon sen aiemmin saamat kokemukset. Hevosen inhimillistäminen tai syyllistäminen ei kuulu ammattimaiseen hevostenkouluttamiseen. Myöskään omistajan syyllistäminen ei rakenna hyvälle yhteistyölle vaadittavaa luottamussuhdetta.

On myös pohdinnan arvoinen asia, tarvitseeko esim. ratsastuksen opettajan tai valmentajan omata kouluttajan taidot ja mitä hyötyä näistä taidoista mahdollisesti oli sekä käytännön työssä, hevosen omistajalle/oppilaalle ja ennenkaikkea hevoselle.

Pallo on nyt meillä jokaisella.

19 kommenttia:

  1. Tarvitaanko hevosenkouluttajalalle ammattitutkinto vai mistä hevosen omistaja voi varmistua, että hänen valitsemansa kouluttaja työskentelee eläintenkoulutuksen eettisten sääntöjen mukaan, osaa ottaa huomioon kunkin eläimen yksilölliset erot, ymmärtää hevosen lajityypilliset tarpeet jne...

    Suomessa on ollut yrityksiä toimia siihen suuntaan että kouluttajien toiminnalle saataisiin tietyt laatukriteerit. Hevostaito Horseflow Finland ry perustettiin sitä varten. Ajatuksena oli että yhdistys antaa kouluttajille luvan toimia nimensä alla jos tietyt laatukriteerit täyttyvät ja tiivistää yhteistyötä SRL:n kanssa. Ajatuksena tämä oli ihan hyvä mutta käytännössä mukaan saatiin vain kolme kouluttajaa joista kaksi on jo eronnut yhdistyksen hallituksesta eivätkä enää kouluta yhdistyksen nimissä. Muut kouluttajat olivat sitä mieltä että yhdistyksen toimintamalli (8 portainen koulutusmalli) ei sovi heidän tapaansa tehdä, he eivät katsoneet että joku toinen kouluttaja olisi pätevä arvioimaan heidän tekemistään tai antamaan lupaa siihen saavatko he kouluttaa tai miten heidän pitäisi kouluttaa. Nyt yhdistyksessä on vain yksi kouluttaja joka on tehnyt yhteistyötä SRL:n kanssa ja pitää SRL:n alaisia kursseja.

    Tässä tiivistyy kouluttajien ammattitutkinnon ongelma. Kukaan jo nyt kouluttava ei lähde hakemaan lupaa tekemiselleen muilta kouluttajilta, yhdistyksiltä tai lajiliitolta.

    Jos SRL esim. alkaa järjestämään koulutusta uusille, tuleville kouluttajille kuka määrittelee minkä metodin mukaan se pitää tehdä ja ketkä ovat opettajia?

    Tämä "virallinen" koulutus/tutkinto on ajatuksena ihan hyvä mutta minä en usko että sitä käytännössä voitaisiin toteuttaa muuten kun niin että tutkinto edustaisi jotain yhtä tyylisuuntaa tai tapaa tehdä. Olisiko se hyvä asia? Yksi tyylisuunta ja sen tyylisuunnan kouluttajat saisivat virallisen statuksen, muut eivät.

    VastaaPoista
  2. Ammatillisten tutkintojen takana on ihan muut instanssit kuin yhdistykest ja tai yksityiset yrittäjät. Eläintenkouluttajan ammattitutkinto on jo olemassa ja täältä löytyy linkki: http://www.elaintenkouluttajat.com/tutkinto.html
    Valitettavasti tällä hetkellä se on suuntautunut koiriin, joten hevoset, joita on maassamme n 1/3 harrastajien määrästä ovat väliinputoajia ja tähän toivon muutosta.

    VastaaPoista
  3. Hevosalan ammatillinen koulutus (esim. ratsastuksenohjaaja, ratsastuksenopettaja jne.) kestää 2-3 vuotta. Minä en jaksa uskoa että joku joka on vuosia tai kymmeniä vuosia kouluttanut hevosia lähtisi istumaan koulun penkille esim. Ypäjälle pariksi vuodeksi siksi että saisi ammattitutkinnon. Lähtisitkö sinä? ;-)

    Hevosalan ammatillisten tutkintojen takana Suomessa on SRL, Ypäjän hevosopisto jne. Jotta kouluttajan tutkinto olisi uskottava ja samalla viivalla muiden tutkintojen kanssa se pitäisi suorittaa samassa organisaatiossa muiden hevosalan tutkintojen kanssa. Hevostaito Horseflow Finland ry tekee jo nyt yhteistyötä SRL:n ja Ypäjän kanssa jotta Suomeen saataisiin paljon puhuttu "hevosajokortti". Siinä ollaan askeleen verran lähempänä hevoskouluttajan tutkintoa.

    Tuon linkkisi takana oleva tyylisuunta on vain yksi tyylisuunta. Hevostaito Horseflow Finland ry edustaa toista tyylisuuntaa. I.H.A.A ry kolmatta. Tuskinpa mikään näistä hyväksyisi nielemättä sitä että jostain toisesta tyylisuunnasta tulisi se "virallinen" tyylisuunta josta saa ammatillisen pätevyyden.

    VastaaPoista
  4. hmm...ammatitutkinnon takana ei saisi olla vain yhtä metodia, vaan asiaa pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti kaikkea olemassaolevaa tietoa hyödyntäen...

    VastaaPoista
  5. Nina, tietoa on kahdenlaista. Tutkimuksiin perustuvaa tietoa ja kokemukseen perustuvaa tietoa. Yhtä tärkeää kun on tuntea oppimiseen vaikuttavat, "tieteelliset" tekijät (operantti ehdollistuminen jne.) on myös ymmärtää hevosten lajityypillistä laumakäyttäytymistä. Nämä "metodit" yleensä painottavat niin paljon jompaa kumpaa että unohtuu että kaikissa hevosissa on se toinenkin puoli.

    Voisi sanoa että yhtä tärkeää kun on istua luokkahuoneessa lukemassa oppimisteorioita on se, että kauniina kesäpäivänä makaa hevosten kanssa laitumella, katselee sitä mitä hevoset tekevät ja miten ne kommunikoivat keskenään tai että viettää aikaa hevosen kanssa ilman että tekee mitään "järkevää".

    Vaikka tieto on tärkeää, hevoset kuitenkin aina koulutetaan taidolla ja tunteella, ei tiedon avulla.

    VastaaPoista
  6. Tietoa tarvitaan myös, koska hevoseen ja sen tarpeisiin liittyy paljon uskomuksia, joiden myötä sen tarpeet, oppiminen, laumakäyttäytyminen jne. ovat pitkään olleet tulkinnanvaraisia. Tämän lisäksi hevosta on ihmillistetty jo pitkään ja sen myötä sen kohteluun ja kouluttamiseen on käytetty vähintääkin kyseenalaisia keinoja.

    VastaaPoista
  7. Laumakäyttäytymistä on tutkittu aika paljon ja eri ihmiset ovat tulleet erilaisiin lopputuloksiin lauman käyttäytymisestä. Se että käyttäytymistä on seurannut joku yliopisto-opiskelija eikä cowboy tai että päätelmä on uusin ei tarkoita sitä että se olisi eniten paikkansa pitävä. Kyse on kuitenkin aina vain siitä miten hevoset käyttäytyvät laumassa ei siitä mitä ne ajattelevat.

    Join up on hyvä esimerkki tästä käyttäytymisen ja ajattelun erosta. Käyttäytymistieteellinen selitys on negatiivinen vahviste. Se pitää varmasti paikkansa mutta kukaan ei tiedä onko sen lisäksi kyse siitä että hevonen pitää ihmistä johtajana, hevonen käyttäytyy vaistonvaraisesti kuten johtajan kanssa käyttäydytään vai pelkästä reaktiivisesta käyttäytymisestä jolla ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa. Kukaan ei oikeasti tiedä. Siksi on yhtä väärin sanoa että kyse on varmasti johtajuudesta kun sanoa ettei kyse ole siitä.

    Samoin hevosen ruumiinkieltä eri ihmiset tulkitsevat eri tavalla. Joku tulkitsee hännän heilahtamisen merkiksi pakoreaktiosta joku toinen tulkitsee sen opituksi reaktioksi. Kuka voi oikeasti sanoa kumpi tulkinta on oikea?

    Metodista riippumatta ihmisten pitäisi myöntää kuinka vähän oikeasti hevosen ajattelusta tiedetään eikä yrittää markkinoida omaa metodiaan sellaisena joka antaa varmasti oikeat ja lopulliset vastaukset.

    VastaaPoista
  8. Ammattitutkinto voi alalla kuin alalla antaa perustiedot ja välineet tiedon hankintaan ja kriittisyyteen tietoa ja erilaisia metodeja kohtaan. Siksi mikään yksittäinen metodi ei voi antaa riittäviä tietoja. Ammattiosaaminen ei kuites millään alalla tule pelkästään tutkinnon kautta, siihen tarvitaan sitä kokemusta.

    Hevosalalla on hirveästi erilaisia metodeja ja tyylisuuntauksia mistä valita, mutta jotenkin tuntuu että laajempi ammatillinen pohja puuttuu. Ja ihan hirveän paljon on uskomuksia ja "kansanviisautta". Paljon enemmän kuin esim koira-maailmassa. Hevosten sairaudetkin ovat sellaisia "laajoja käsitteitä" kuin "puhkuri" ja "ähky" :-D

    Jos minulla on jokin vaiva, en välttämättä halua kupparia tai homeopaattia sitä tutkimaan, vaan menen lääkäriin... Eikös cowboyt ja muut lännenjutut ole vähän niinkuin kansanperinteitä ja myyttisiä hahmoja, mikä sinällään on ihan kiinnostavaa.

    VastaaPoista
  9. En ole hevosihminen, mutta koska tunnen tuota eläintenkouluttajan ammattitutkintoasiaa, kommentoin silti.
    Ammattitutkinnon suorittaminen ei edellytä minkään tietyn metodin käyttämistä. Tutkinnon läpäiseminen edellyttää koulutettavan lajin tuntemista ja erilaisten koulutusmenetelmien tuntemista. Lisäksi on osattava (tämä tietenkin on se pääasia) muokata eläimen käytöstä riittävän tehokkaalla ja eettisellä tavalla. Tutkinnon perusteisiin voi tutustua osoitteessa http://www.oph.fi/download/114750_ElaintenhoitajanAtNetti.pdf

    Tutkinnon suorittaminen ei myöskään edellytä koulun penkille menemistä. Kyseessä on ammattitutkinto, jonka voi suorittaa vaikka kokonaan ilman opiskelua jos omaa jo tarvittavat taidot. Tutkintoon valmistavaa koulutusta järjestetään eri puolilla Suomea. Mikäli kuitenkin haluaa opiskella jotain tutkinnon osaa lisää, se ei edellytä monen vuoden koulujaksoa. Koska kyseessä on ammattitutkinto, oppilaitosten on henkilökohtaistettava opiskelijan opintosuunnitelma vastaamaan juuri hänen tarpeitaan. Käytännössä siis tarkoitus on selvittää mitä kukakin osaa ja opettaa hänelle ne asiat, jotka kaipaavat lisää hiomista.

    VastaaPoista
  10. Nina, Suomessa käy vuosittain mm. Ed Dabney joka on työskennellyt kolme vuosikymmentä karjatilojen hevosten kanssa, toiminut elokuvissa, kouluttanut ja valmentanut sekä opiskellut klassista ratsastusta. Sen lisäksi hän on viidennen polven hevosmies. Cowboy jolla on sitä vanhaa hevosmiestaitoa. Kansanperinnettä ja myyttisyyttä vai sukupolvien kokemuksella saatua tietoa ja taitoa?

    Miia, kuten ylempänä kirjoitin hevosmaailmassa kouluttajat eivät suostu antamaan näyttöjä kenellekkään toiselle kouluttajalle kuten Hevostaito Horseflow Finlad ry:n esimerkki kertoi. Kukaan kouluttaja ei suostu siihen että joku muu kertoisi mitä tai miten heidän pitäisi tehdä. Siksi tämä näyttökokeeseen perustuva tutkinto on kuolleena syntynyt ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sitä kaikkea. Uskon että hänellä on paljon annettavaa.

      Mitäs muuten tämä ammattikunta hevosten kouluttajat sitten tekee? Kouluttaa kaikenlaisia, kaikenikäisiä ja kaikkiin tehtäviin? Onko ratsuttaja myös kouluttaja? Termi "kouluttaja" on hiukan laaja.

      Voinko nyt asiakkaana olettaa että henkilö joka mainostaa tällä nimikkeellä palveluitaan, täyttää jonkin laatustandardin, että minulla kuluttajana on jonkilainen tae siitä että hän tietää mitä tekee ja pystyy sen perustelemaan.

      Poista
    2. Nina, asiakkaana et voi olettaa yhtään mitään. Ainoa asia minkä minä keksin on se että menet katsomaan mitä kouluttajan tekeminen on hänen omien hevostensa kanssa. Jos omat hevoset eivät toimi silloin kouluttajan tekemisessä on jotain vikaa. Se kertoo ehkä vain lopputuloksen mutta se mitä kouluttaja kertoo itsestään, kokemuksestaan, ideologiastaan jne. ei kerro mitään jos ei näe mitä tekeminen hevosten kanssa oikeasti on ja mihin hän pystyy omien hevostensa kanssa.

      Poista
  11. Nina taisi löytää villakoiran ytimen? Tai noh, ainkain minun mielestäni. En osaa kommentoida muista eläinlajeista samoin kuin hevosista, mutta oleellista "koulutajan" tai kouluttajan osaamisessa on mielestäni se, että hän tietää, ymmärtää ja toteuttaa työssään sitä kullekin eläinlajille tyypillistä tapaa oppia. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että hevonen pakoeläimenä oppii lajiptyypillisesti parhaiten pelkäämällä tai että koira lajipttypillisesti vaikkapa raadonsyöjänä oppii tappelemalla. Se tarkoittaa sitä kaikkea muuta lajityypillistä käyttäytymistä, joka varsin usein ihmisiltä jää huomaamatta ja ymmärtämättä.

    Edelleen voin puhua vain hevosista, mutta mittä onkoon kyseessä kansanperinne tai sukupolvilta saatu tieto, sitäkin täytyy voida arvostella, mahdollisesti kritisoida ja olla siitä eri mieltä. Napoleon, kuten Julius Caesar, olivat oman aikakautensa "staroja", henkilöpalvonnan kohteena, mutta mitäs kaikkea he jättivätkään jälkeensä?

    Noh, jos ei ole tarvetta kaivella "menneitä", niin tästä voimme kuitenkin ottaa ehkä opiksi sen, että esimerkiksi, jos tarvitsen koirani kanssa apua ja otan yhteyttä koirankouluttajaan, en odota että hän ekana opettaa toko-juttuja, vaan osaa myös auttaa sisäsiisteysongelmaan ja päinvastoin.
    '
    Kun otan yhteyttä hevosenkouluttajaan, hän tietää miten varsa opetetaan talutukseen, ohjasajolle, satulaan, ratsastajaan, eikä hän vain korjaa virheitä. Niitäkin toki joskus tulee vastaan, mutta ratkaisu on käytännössä useimmiten ellei aina sama, kuin opettaisit varsaa.

    Tässä vaiheessa oleellista on ehkä hahmottaa se, että tämän päivän "hevostenkoulutuspalveluita" tarjoavat toisinaan myyvät kaikkea muuta kuin varsan opetusta ja ajo- tai nuoren hevosen ratsutusta. Eiköhän sille hevoselle kaikki muukin ole sitä ihan samaa ja toivottavasti sen elämään kuuluu muutakin kuin ongelmien korjaamista?

    VastaaPoista
  12. pahoittelen väsyneenä kirjoitettua tekstiä ja typojen määrä=)

    VastaaPoista
  13. Minulle kouluttaja ei ole titteli vaan termi joka kertoo mitä ihminen tekee aivan kuten esim. ratsastaja. Ihminen on ratsastaja riippumatta siitä ratsastaako hän nuoria hevosia, kisahevosia tai omaa harrastehevostaan. Jos ihminen kouluttaa nuoria hevosia, ongelmahevosia tai sitä omaa harrastehevostaan hän on sillä hetkellä sen hevosen kouluttaja.

    Mitä tulee tuohon eläinten kouluttajan näyttötutkintoon minä en omalta kohdaltani keksisi mitään syytä sen suorittamiseen. Suurimmassa osassa tapauksista missä olen tehnyt vieraiden hevosten kanssa pyyntö on tullut hevosen omistajalta sen jälkeen kun hän on nähnyt mitä teen jonkun muun hevosen kannsa. Jos hevosen omistaja on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen ja hevonen toimii paremmin mihin tarvitaan jotain ulkopuolista instanssia määrittelemään onko tekeminen riittävän hyvää? Osa näistä ihmisistä on ollut kokeneita hevosalan ammattilaisia, kilparatsastajia, ratsastuksenopettajia jne. Jos he antavat hevosensa minulle tyyliin: tee mitä haluat, niin paljon kun haluat ja koska haluat sillä perusteella että he ovat nähneet mitä teen eiköhän silloin tekeminen ole täyttänyt riittävät kriteerit.

    Jos joku epäilee että onko tekemiseni eettistä voi tulla katsomaan mitä teen. Minulla ei ole mitään syytä tai tarvetta mennä sitä erikseen jollekkin näyttämään. Uskon että suurin osa hevosia kouluttavista ajattelee samalla tavalla.

    VastaaPoista
  14. Mä katson tätä hevostaitoalaa kuluttajan näkökulmasta ja kasvatustieteilijän koulutuksella. Jollekin voi riittää se että "hevonen toimii", mutta yliopistokoulutettuna sitä on tottunut suhtautumaan asioihin kriittisesti. Ihan varmasti suhtautuisin siten vaikka palvelut olisivat jo sidottuja johonkin tutkintoon. Suhtaudun siten omaan alaanikin, vaikka se on hyvin pitkälle valvottua (sosiaali&terveysala).

    Se ajatus että "tuotteen" takana pitää olla kriittisyyttä omia ja muiden työtapoja kohtaan liittyy myös siihen että elämme tietoyhteiskunnassa ja meiltä odotetaan sitä että asioiden takana jotain muutakin kuin uskomuksia. Luulen että joka tapauksessa tälle, niinkuin muillekin aloille, ennenpitkää tulee jonkinlaisia virallisia laatustandardeja ja vaatimuksia.

    Eläinten käyttäytymisalaan suhtaudun varauksella siksikin että eläinten käyttäytymisestä tiedetään liian vähän, jotta voidaan varmemmin sanoa että tapa millä koulutetaan lisää niiden hyvinvointia. Minulle ei riitä se että "eläin toimii", koska ihan hiukan asiaa opiskelleena tiedän esim sen että eläinten emootioista tiedämme ihan liian vähän. Minulle eläin ei ole laite jonka pitäisi toimia (tiedän Harri että et tarkoittanut tätä aivan näin) vaan elävä olento jolla on omat tarpeet ja tunteet. Työkaverinakin olen kiinnostunut sen kuten ihmistyöparinkin hyvinvoinnista.

    Eettisyydestä sen verran, että kyllä siinä helposti sokeutuu, etenkin jos oma tausta on enemmän kapea-alaisiin metodeihin ja kansanperinteeseen perustuva. Tähän törmää heti kun menee vaikka johonkin luontaishoitoihin. Koulutusta tarvitaan nimenomaan laaja-alaisen tietämyksen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoitin "eläin toimii" koska näistä kirjoituksista tahtoo tulla muutenkin pitkiä kun nälkävuosi :-)

      Minulle "eläin toimii" tarkoittaa käytännössä että säikky hevonen ei enää ole säikky, ihmisarka hevonen ei enää ole ihmisarka, ihmisen päälle rynnivä hevonen ei enää rynni ihmisen päälle, hevonen joka ei ennen antanut koskea jalkoihinsa antaa koskea jalkoihinsa jne.

      Nämä hevosten omistajat joista osa on kokeneita ammattilaisia pitävät huolta siitä että toimintani on eettistä. Joillain näistä talleista on käynyt kouluttajia joiden tekeminen on hevosten omistajien mielestä ollut epäeettistä eikä näillä kouluttajilla ole enää mitään asiaa näille talleille.

      Vastuu eettisyydestä on hevosten omistajilla. Älkää uskoko mitä ihmiset kirjoittavat tai kertovat tekemisestään. Käykää itse katsomassa mitä kouluttajan tekeminen on hänen omien hevostensa kanssa. Onko toiminta eetistä, toimivatko hevoset jne.

      Tutkinto ei tee toiminnasta eettistä, ei myöskään se että sanoo toimivansa eettisesi, ei se että kertoo kouluttaneensa hevosia niin ja niin monta vuotta, ei se että sanoo olevansa ammattilainen, ei se että keksii hienoja titteleitä itselleen. Ainoa mistä sen näkee on tekeminen eikä sitä näe jos ei mene katsomaan.

      Poista
  15. Hyvä Harri, eikä mielestäsi ole ristiriitaista, että itse kerrot alkuun mitä olet tehnyt ja kuinka olet onnistunut ja loppuviimeksi argumentoit, että kaikki sanominen on pötyä?

    VastaaPoista
  16. Minna hyvä, ei ole. Minä olen kirjoittanut joskus aikaisemmin että jos joku haluaa tietää mitä tekemiseni on kannattaa tulla katsomaan. Ei minun puheisiini tai kirjoituksiini kannata suhtautua yhtään eri tavalla kun kenenkään muunkaan kirjoituksiin tai puheisiin. Nämä ovat vain kirjoituksia. Jos joku haluaa tietää mitä tekemiseni on se ei selviä kun niin että tulee katsomaan.

    VastaaPoista