tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kenellä on oikeus arvostella

Nobelpalkitun näytelmäkirjailijan George Bernard Shaw sanoin:"Ne, jotka osaavat, tekevät. Ne jotka eivät osaa, opettavat."

Hevosurheilun eri lajeista erityisesti kouluratsastus on arvostelulaji. Ja tätä ratsastusta arvostelevat monet muutkin kuin tuomarit varsinaisella radalla. Erityisesti, kun arvostellaan kokeneita osaajia, törmää itse kukin herkästi tilanteeseen, jossa arvostelijalla ei ole "oikeutta" arvostella, koska hän itse ei ole esim. kilpaillut kyseisellä tasolla. Kun taas arvostellaan vaikkapa hevosen hyvinvointia, saattaa arvostelija olla täysin tietämätön hevosesta eläinlajina, mutta sen sijaan hän tuntee lakipykälät, joiden puitteissa hevosten pitoa toteutetaan.

Tarvitseeko vaikkapa ratsastuksenopettajan osata itse ratsastaa? Tai, voiko vastavalmistunut opettaja olla hyvä? Millainen kokemus hevosten parissa katsotaan riittäväksi, jotta ihminen voi kutsua itseään ammattilaiseksi? Riittääkö siihen hyväksytty tulos kansallisesta helppo A:sta vai vaaditaanko ratsastuksenohjaajan koulutus? Entäpä parin vuosikymmenen mittainen hevosenomistajuus, onko se vaakakupissa minkään arvoinen? Tarvitseeko hevosammattilaisen ymmärtää koululiikkeiden tai maastatyöskentelyn takapääväistöjen lisäksi ruokinnasta tai orpovarsan hoidosta?

Entäpä kirjaviisaus, onko sillä mitään painoarvoa? Muistelen lämmöllä erästä rohkeaa asiakastani, joka päätti opetella ratsastamaan lukemalla kirjoista ja katsomalla muiden ratsastusta. Itseasiassa, hänelle kehittyi erittäin hyvä silmä erottamaan oikein päin liikkuva hevonen väärin liikkuvasta, mutta voi armas kun hän sitten viimein nousi satulaan...Luojalle kiitos, ettei ruumita tullut, vaan kokeilu päättyi onneksi muutamaan mustelmaan....hän kuitenkin todisti minulle sen, että itsevarmuus ei käy käsi kädessä ymmärryksen ja tietotaidon kanssa. Vähänkin osaava voi olla viisaampi kuin paljon osaava. Riippuu täysin siitä, miten tietoaan ja osaamistaan käyttää.

Keskustelupalstat kuohuvat kaikesta kritiikistä, jota jokainen itsensä likoon laittanut (lue : tekee hevosten kanssa mitätahansa työkseen) saa osakseen, useimmiten haluamatta. Kritiikki ei tietenkään ole aina pahasta, vaan aiheellinen, rakentava kritiikki on todella arvokasta. Ongelmaksi on mielestäni muodostunut se, että nettiaikakaudella kasvoton arvostelu on niin helppoa, että todellisuudessa kritiikin antajalla ei tarvitse olla muuta kuin mielipide ja ehkä se keppihevonen kellarissa....

Seuraavan kerran kun tekee mieli arvostella ääneen, voisi ehkä miettiä hetken mistä tarve arvostella syntyy. Syntyykö se siitä, että ihminen haluaa päteä tai saattaa toisen ihmisen huonoon valoon? Vai haluaako hän arvostella siksi, että toivoo toisen ottavan opikseen ja samalla saada mahdollisuuden kehittyä? Kun kyse on jälkimmäisestä, suosittelen lämpimästi muistamaan vuorovaikutuksen kultaisen säännön: myös viestin antajalla on vastuu siitä, miten se ymmärretään.

7 kommenttia:

  1. Kokemukseni mukaan kaikki mikä sinua ärsyttää jossain toisessa ihmisessä tai hänen tekemisessä, löytyy jollain tavalla sinusta itsestäsi.

    Kun joku ärsyttää oikein kovasti, katso peiliin ja paranna se itsestäsi. Muista olla kiitollinen ärsyttäjälle hänen sinulle tuomasta onnen tunteesta muuttuneena ihmisenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arno Hyvä, hyvin pitkälti olen samaa mieltä. Kiitos muistutuksesta=)
      On myös hyvä muistaa, että asiaa voi arvostella asiana, ärsyyntymättä ihmisestä, joka sitä toteuttaa ja päinvastoin....

      Poista
  2. Mistä tarve arvostella syntyy... ihminen on siitä mielenkiintoinen eläin että syyt muiden tekemisiin löytyvät yleensä niin että miettii miksi itse tekee samoja asioita. Sinä, Minna olet arvostellut kilparatsastusta, Pat Parellia, Clinton Andersonin Mindy hevosta jne. Syyt siihen mistä jollekkin syntyy tarve arvostella sinua ovat hyvin suurella todennäköisyydellä aivan samoja kun ne syyt mitkä saivat sinut arvostelemaan ko. asioita/ihmisiä. Syyt muiden tekemisiin löytyvät yleensä niin että miettii miksi itse tekee samoja asioita. Enkä halua loukata sinua tällä. En minä ole yhtään sen parempi. Syyt miksi joillakin on tarve arvosella minua ovat aivan samat kun syyt miksi minä olen arvostellut joitain muita.

    VastaaPoista
  3. Itseasiassa Harri hyvä, en todellakaan usko, että meillä on samat syyt arvostella muiden tekemisiä. Sinä luet ja tulkitset minun kirjoituksiani ja sanomisiani kuin "piru raamattua". Joko et näe tai ehkä et halua nähdä asiaa, josta kulloinkin on kyse, vaan takerrut mielestäni irralisiin seikkoihin ja nostat ne pois asiayhteydestä.
    Tarve arvostella ja kritisoida on myös eri asia kuin ryhtyä tekoihin ja pyrkimys saada muutosta aikaan. Se onnistuu äärettömän harvoin löytämällä ja osoittamalla pelkkää negatiivista jonkin ihmisen toimista. Toisaalta, kaikki ihmiset eivät edes näe tarvetta muutokseen, silloin on parempi tekemisen sijaan tyytyä arvostelmaan niitä jotka tekevät.
    En tiedä tai tunne sinun motiivejasi, mutta selkeästi sinulla on ainakin tarve arvostella minun jokaista blogikirjoitustani ja lähtökohtaisesti pyrkiä sanomaan viimeinen sana. Tarve se on sekin =)

    VastaaPoista
  4. Piirrä risti seinään Minna, on asioita joista me olemme myös ehkä samaa mieltä :)

    Esim. Helsinki Horse Fair messujen kuolaimettomat kisat olivat hyvä asia. Minun mielestäni siksi että esimerkin voima on asia jolla voi vaikuttaa eniten jos haluaa muutosta. Sillä voi vaikuttaa paljon enemmän kun niin että arvostelee muiden tekemisiä. Se että jotkut pistävät itsensä peliin ja näyttävät että jotain voi tehdä eri tavalla vaikuttaa ihmisten ajatteluun paljon enemmän kun se kertoo että asiat voi tehdä eri tavalla tai se että saarnaa siitä että toisella tavalla tekeminen on väärin.

    Jokainen luonnollista hevosmiestaitoa harrastava on lajinsa lähettiläs. Talleilla pyörii aina muitakin ihmisiä ja jos he näkevät että sen LH-ihmisen hevonen on hyvin koulutettu, hyvin toimiva ja tyytyväinen se on parasta mainosta luonnolliselle hevosmiestaidolle. Se on asia mikä ehkä saa jotkut muutkin kiinnostumaan LH:sta. Ei se että saarnaa siitä että muulla tavalla tekeminen on väärin.

    Parelli on sanonut demoista että niiden merkitys on siinä että ihmiset näkevät mitä voi saada aikaan hevosen kanssa kun se koulutettu hevosystävällisellä tavalla. Minä sanoisin vielä enemmän. Mitä jokainen, ei tarvitse olla guru, hevoskuiskaaja, ammattilainen tms. voi saada aikaan sen oman hevosensa kanssa jos opettelee ajattelemaan ja tekemään asiat vähän erilaisella tavalla. Ja se erilainen tapa on vielä sen lisäksi hevosystävällisempi tapa. Se millä sen voi parhaiten näyttää ja millä voi eniten vaikuttaa siihen että asiat ehkä muuttuvat on esimerkin voima.

    Aivan kuten Helsinki Horse Fair messuilla. Jotkut laittoivat itsensä peliin ja näyttivät että kuolaimeton kouluratsastus ei ole vain puhetta. Sen voi oikeasti tehdä.

    VastaaPoista
  5. Hei Harri,

    Voisitko esitellä itsesi ja kertoa muutenkin itsestäsi enemmän? Olet niin innokkaana täällä aina, ihan aina, kommentoimassa... Suo anteeksi, mutta ihmettelen vaan ajoittain tyyliäsi. Kuka olet, mitä teet ja hevosistasi..?

    Kiitos Minna ihanasta blogista! :)

    Ystävällisin terveisin, Ninnu

    VastaaPoista
  6. Jos, Ninnu, haluat tietää mitä teen hevosten kanssa tule katsomaan. Sillä mitä joku sanoo olevansa tai mitä joku sanoo tekevänsä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Ainoa asia minkä perusteella kannattaa muodostaa mielipide on se mitä itse näkee. Mitä tekeminen on omien tai sellaisten hevosten kanssa joiden kanssa on tehnyt töitä pidemmän aikaa.

    Minä en esim. voi olla mitään mieltä siitä minkälaista Minnan tekeminen on. Eihän minulla voi olla mielipidettä koska vaikka tunnen Minnan ja olen käynyt joskus kahvilla Minnan luona en ole koskaan nähnyt mitä Minnan tekeminen on omien hevostensa kanssa.

    Sitä voi miettiä kuinka paljon mielipiteitä itsekullakin on jonkun lh-ihmisen tekemisestä vaikka ei olisi koskaan edes nähnyt sitä mitä ko. ihminen tekee hevostensa kanssa...

    VastaaPoista