Jokainen ratsastaja tietää, että istunta on kaiken a ja o. Siis oikea istunta, joka on sellainen, jossa ratsastaja häiritsee hevosta mahdollisimman vähän. Tai se on sellainen, joka myötää hevosen liikkeiden mukana täsmällisesti. Tai sitten se on aktiiviinen apu, jolla voi ratsastaa ihan ilman mitään muita apuja. Onko tämä pelkkä myytti, vai onko oikeanlainen istunta todella niin välttämätön hevosen hyvinvoinnin kannalta, että vajaakuntoinen, toispuoleinen ratsastaja aiheuttaa ratsulleen vääjäämättä suurta vahinkoa?
Jos asiaa pohditaan ensin hevosen kannalta, on varmasti selvää, että hevoselle oman kehonsa tiedostava ja hallitseva ratsastaja on miellyttävämpi kantaa kuin satulassa pomppiva riippusäkki. Toisaalta, kun ratsukolla on yhteinen elämä kuljettavana, vino ratsastaja vinouttaa ajan myötä myös hevosensa. Onko tästä sitten mahdollisesti hevoselle fyysistä haittaa pitkässä juoksussa? Todennäköisesti jonkinlaista haittaa on, mutta jos vaikakapa mietitään tuntihevosia, joilla käytännössä päivät pääksytysteen pomppivat satulassa vinot, epätasapainossa istuvat, jopa jännittyneet ratsastajat ja hevonen saattaa voida ihan hyvin. Ainakin näennäisesti. Mitä tulee vinouteen, ratsastaja ei välttämättä tätä edes itse huomaa, koska hevonen sopeutuu ratsastajaan ja päinvastoin.
Ratsastajan näkökulmasta katsottuna vino hevonen asettaa suuria haasteita oman istunnan kehittämiseen. Ja nyt on hyvä muistaa, että kun hevonen vaikkapa rouskuttaa karsinassa heiniään tai laukkailee laitumella, se on melko suora, koska vinoutta arvioidaan aina suhteessa johonkin. Kuten ratsastajaan.
Hevonen voi kuitenkin olla vino monella eri tapaa ja koitan tässä esitellä pari yleisintä niistä.
Luultavasti yleisin ilmentymä hevosen vinoudesta liittyy kaarevilla urilla ja ympyröillä ratsastamiseen. Sanotaan että " hevonen kaatuu lapa edellä" tai että "hevonen ei taivu toiseen suuntaan". Itse ymmärrän tämän niin, että kun hevonen seisoo kaikki neljä jalkaansa tasan, sillä tulisi olla painoa yhtä paljon joka jalalla. (Tämän tarkasteluun, samoin kun tasapainon kehittämiseen on olemassa eri harjoituksia, mutta jätetään ne omaan kirjoitukseensa.) Kun hevonen sitten lähtee liikkeelle, se voi tehdä sen joko liikuttamalla omaa massaansa, jolloin jalat seuraavat mukana (massa on liikkeen edellä, etupainoisuus) tai se voi siirtää painoaan kulloin kannattelevalle jalalle, liikkeestä ja askellajista riippuen, jolloin se jalka jonka vuoro on siirtyä saa vapautuksen koko kehon massasta (massa on liikkeen päällä, kokoaminen). Jälkimmäinen tapa on luonnollisesti taloudellisempi ja samalla on hevoselle miellyttävämpää ajan kanssa. Tähän vaikuttaa osin hevosen rotu ja sen myötä myös sen rakenne, synnynnäinen tapa liikkua, mutta myös hevosen koulutus.
Askellajista riippuen, hevosen massa/paino siirtyy edestä taakse, vasemmalta oikealle ja päinvastoin, yläkautta alas pyörivällä liikkeellä, ellipsin radalle vastapäivään jne... ja tässä kaikessa tulisi ratsastajan kyetä olemaan liikkeen päällä. Ei edellä tai jäljessä vaan päällä, tässä hetkessä. Kun hevonen ei siirrä painoaan pois kulloinkin siirtyvän jalan päältä se tuntuu kaatuvan liikkeen suuntaan.
Toinen esimerkki on vino hevonen, joka ei halua edes asettua jompaan kumpaan suuntaan. Tähän voi olla luonnollisesti monta syytä, mutta samaan aikaan kun ihminen on vasen tai oikea kätinen, saattaa hevonen olla vasen tai oikeapuolinen suustaan ja koko kehostaan. Voimisteluttamalla tämänkaltaista vinouttaa voidaan korjata, mutta mikäli hevonen esimerkiksi antaa ratsastajan vaikuttaa vain toisella ohjalla tai toisella toista enemmän, ongelma ei poistu pelkästään harjoituksia tekemällä ja hevosta jumppaamalla. Valitettavan usein tämä johtuu kuitenkin siitä, että hevosen ratsukoulutus on ollut joko puutteellista tai hevoselle epäsopivaa, jonka seurauksena yhteys pään ja jalkojen välillä on katkennut, jolloin ratsastaja ei pysty omalla kehollaan (lue avuilla: kädet, jalat, istunta) auttamaan hevosta siirtämään painoaan tarkoituksenmukaisesti kuhunkin liikkeeseen tai askellajiin nähden.
Kun puhutaan istunnasta ja sen vaikutuksesta on hyvä muistaa, että istunnalla aktiivisesti vaikuttaminen edellyttää sitä, että ratsastajalla on hevosen huomio. Ilman huomiota ei ole istuntaa. Kokeilepa pysäyttää pelästyneenä laukkaava ratsu pelkällä istunnalla =)
Toisaalta, istuntaan liittyy ratsastaja koko kehonsa kanssa, jalat, keskivartalo, ylävartalo ja pää. Jokaisella näistä palikoista on oma merkityksensä ja näiden palikoiden järjestämiseen onkin olemassa loistavia kehonhallintamenetelmiä, kuten esimerkiksi pilates, CR jne. Moni ratsastaja saa näistä menetelmistä paljon apua omaa kehoaan ajatellen ja samalla vieläpä auttaa hevosta voimaan paremmin. Uskon kuitenkin, että hyvinkoulutettu hevonen, joka luottaa oikeudenmukaiseen ja lempeään ratsastajaansa, antaa hänelle anteeksi epätäydellisyyden ja sen myötä mahdollisuuden itse kullekin olemaan armollinen omaa vajavaisuuttaan kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti