Ratsastan pelkällä istunnalla

Pohditaan alkuun sitä, mitä istunta ja istunnalla vaikuttaminen oikeastaan on.

Ratsastajan istunta käsittää tietysti ratsastajan painon eli massan. Tämä tulisi mielellään olla aina keskellä hevosta ja sitä se keskimäärin onkin, muutoinhan ratsastaja putoaisi kyydistä.
Usein kuulen, että ratsastaja on saanut istuntaopettajalta "diagnoosin", että hänellä on lantio vinossa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa lähes mitä tahansa kireistä lihaksista, joustamattomiin lonkankoukistajiin, oman kehoaistimuksen virheelliseen tunteeseen yms.

Käytännössä diagnooseja tekee vain lääkäri ja mikäli lantion "vinous" häiritsee merkittävästi ratsastusta ja siten myös kaikkea muuta tekemistä, kuten kävelyä, lenkkeilyä, tanssia jne, suosittelen lämpimästi fysiatrilla käyntiä.

Okei, ratsastajan keho ei ole pelkkä torso, ilman raajoja, joten istuntaan vaikuttaa koko ratsastajan keho. Syvien tukilihasten aktivointi on tärkeää ratsastajan oman kehon kannalta. Mitä paremmassa kunnossa syvät tukilihakset ovat, sitä paremmin ne suojaavat omaa selkärankaasi. (tuki tarkoittaa juuri ratsastajan rangan tukemista, ei hevosen saattamista mihinkään asentoon, askellajiin tai tehtävään)

Pelkkää istunta-apua ei kuitenkaan ole olemassa. Mikäli ratsastajalla ei ole hevosen huomiota tai hevosen mielentila ei ole hetkessä sopiva, istunta-apu lakkaa olemasta. Istunnan vaikutuspiiriin hevonen saatetaan ohja- ja pohjeavuilla.

Istu syvemmälle! Vanha fraasi, joka tarkoittaa oikeasti mitä? Sitä, että ratsastaja jännittää vatsalihaksia? Että ratsastaja puristaa itseään reisillä satulaan? Todellisuudessa 50 kiloinen ratsastaja istuu 50 kg:n massalla, eikä siten voi mitenkään siirtää massaansa alemmas kohti maata tai syvemmälle satulaan.  Okei, tiedän kyllä, että oikeanlaisella palleahengityksellä ratsastaja voi keskittää fokuksen alempiin lihaksiin, jolloin yläilmoissa istuminen ei ole yhtä kiikkerää, verrattuna pinnallisempaan hengitykseen, jonka seurauksena ratsastaja on huterampi etenkin eteen-taakse suunnassa. Tätä voi harjoitella monin eri menetelmin.

Kehosta tulee vipuvarsi

Jos ja kun ratsastaja on opettanut hevoselle ohja- ja pohjeavut ja siten kykenee ratsastamaan neutraalilla tuntumalla (tästä olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin: http://tunnehevonen.blogspot.fi/2015/02/tuntuma-ennen-asentoa.html) hänen kehollaan tekemät muutokset vaikuttavat sekä ohjastuntumaan, että pohjeapuihin (käytännössä vartalon asentoa muutettaessa vuoroin jännittyvät tai rentoutuvat vatsa- selkä-, pakara-, etu- ja takareisi, pohje- ja säärilihakset jne. Tällöin näitä lihaksia ei tarvitse erikseen jännittää esim. puristautumalla kiinni hevoseen.

Tasapainon säilyttämisen kannalta käsien merkitystä ei voida väheksyä. Valitettavan usein ratsastajat kiinnittävät enemmän huomiota suorassa istumiseen, kuin symmetriseen, neutraaliin ohjastuntumaan. Mikäli ratsastajalla on ohjastuntumassa vähäinenkin paine/veto, sen aiheuttama paine moninkertaistuu ratsastajan nojatessa taaksepäin tai nostamalla, laskemalla käsiä. Käytännössä siis vähänkin ohjista vetämällä ja taaskepäin nojaamalla ratsastaja aiheuttaa vipuvaikutuksen hevosen kehoon, sen pään ja kaulan kautta. Kaulan ylitaivuttaminen joko sivulle tai alaspäin saa aikaan saman. Yht´äkkiä hevonen onkin kevyt.

Olisi ihanteellista kuvitella, että parhaat ratsastajat pystyvät ratsastamaan pelkällä istunnalla. Sillä hevonen kootaan, sillä hevonen taivutetaan ja sillä hevonen ylipäätään tekee kaikki maailman temput ja tehtävät, ihan ilman painetta...

Mitä siinä oikeasti tapahtuu?

1. Hevonen saatetaan ohja- ja pohjeavuilla tilaan, jossa ärsykkeitä on riittävästi. Tämän seurauksena lievästikin hypersensitiivinen  hevonen pyrkii ennakoimaan epätasapainoon joutumista. Tästä syystä ratsastajan kehon pienimmätkin muutokset (joista myöhemmin tulee hevoselle ennakoivia vihjeitä) varoittavat sitä mahdollisesti voimistuvista avuista tai peräti rankaisusta.

2. Mikäli hevonen osaa käytössä olevat avut, niitä ei tarvitse varmistelemalla varmistaa jokaisen ratsastuskerran alussa (siis verryttelyssä). Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, että hevosta joudutaan ns. "herkistelemään" avuille, se todellisuudessa on hevosen uhkailua mahdollisesti voimistuvista avuista.

3. Hevonen oppii välttämään epämukavuutta/painetta/kipua/epätasapainoa ja tästä syystä alkaa ennakoimaan ratsastajalta saatujen vihjeiden perusteella mahdollista seuraavaa ratsastajan pyytöä.

Onko siis hienoa ratsastaa pelkällä istunnalla?
No totta hemmetissä on! Ihan kaikkein parasta olisi se, että hevoselle olisi opetettu sellaiset vihjeet (avut), jotka se varmasti osaa, ilman uhkaa voimistuvista avuista. Ja että sen lisäksi olisi niin motivoitunut, että niitä voimistuvia apuja ei tarvittaisi minkään muun syyn vuoksi, kuin hevosen sivistämiseksi.

On hyvä ratsastaa pelkällä istunnalla. Ainakin, jos perustuu siihen, että hevosta ei rangaista ohjista kiskaisemalla siitä ettei se hidastanut vatsalihaksia jännittämällä. Tai ettei sitä potkaista kylkiin, koska se  ei huomannut ratsastajan pyytämällä istunnalla lisäämään liikettä.

Edelleen, ratsastajan istunnan, eli tasapainon tulisi olla koko ajan keskellä, sekä etu-takasuunnassa, että sivuttain. Siis liikkeen päällä. Ei edessä, eikä etenkään takana.

Voit helposti tarkistaa, toimiiko ratsusi istunnalla. Se käy näin:

1. Nouse selkään, anna hevoselle vapaat ohjat ja päästä kädet rennosti roikkumaan sivuillesi. Ota jalat pois jalustimista ja päästä jalat rennosti roikkumaan.
2. Ala ratsastamaan istunnalla.



ps. en ole kisannut GP-tasolla, enkä kisaa.
ps2. Olen päässyt entisen valmennettavani (paralympiaratsastaja Jaana Kivimäki) siivellä seuraamaan myös maajoukkue ja KV-tason kisoja ja valmennuksia.
ps3. Edelleenkään en vastusta kilpailemista, inhoa ketään yksittäistä kilparatsastajaa.