Sinulla on vastuu osa 2.

Edellinen bloggaus on herättänyt paljon keskustelua ja kommentteja moneen suuntaan, joten jatkan aiheen tiimoilta vielä.



Kun mietimme mihin kaikkialle ratsastajan tai hevosen omistajan vastuu kantaa, voimme keskustella asiasta loputtomasti, joten päädyn rajaamaan keskustelun tämän kirjoituksen tiimoilta ratsastukseen ja lainaan tähän eilistä fb-päivitystäni, joka kuului näin:



"Keskity onnistumisiin ja vahvista niitä. Hevonen muuttuu paremmaksi silloin jokainen ratsastuskerta."



Yksikään hevonen ei ole täydellinen, eikä myöskään ratsastaja. Virheiden huomioiminen on helppoa ja yleinen tapa lähestyä ratsastamista. Jos sen sijaan keskittyisimme yhä enemmän huomioimaan sitä, mikä sujuu jo ja vahvistamaan näitä entisestään, vaikeidenkin asioiden kanssa työskentely muuttuu helpommaksi. Kuin huomaamatta.



Jos ratsastaminen ja siinä saavutetut onnistumiset ovat joko aina epäonnistumisia, herättävät hevosessa vastustelua ja/tai jännitystä, stressiä, on kierre syytä katkaista pikimmiten. Jos hevonen saisi valita, se työskentelisi jatkuvasti mukavuusalueellaan. Miksi siis emme soisi sitä sille?



" Jos jonkun asian tekeminen on sinusta ikävää, älä tee sitä. Epämiellyttävien asioiden toistamisen sijaan etsi keino tehdä se miellyttävästi."



Valmentajien ja opettajien militäärinen auktoriteetti on jo aikansa elänyttä. Jos joku koskaan kehottaa sinua pakottamaan hevostasi, lyömään, repimään tms, muista, että SINÄ olet vastuussa teoistasi. Sama pätee liian vaikeiden tehtävien teettämiseen, jotka aiheuttavat hevoselle kohtuutonta rasitusta, pelkoa tai kipua. Myöskin liiallinen stressin tuottaminen on kiellettyä. Ja tiedätkö mitä? Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan se on ihan eläinsuojelulaissa säädettyä. Sinä satulassa ja ohjat kädessä olet lopulta vastuussa. Ei valmentaja. Jos nimittäin kaikkein ikävimmässä tapauksessa kävisi niin, että hevonen loukkaantuisi tai muuten vahingoittuisi, niin luuletko, että valmentajasi on valmis kantamaan vastuunsa?



Jos tunnet pettymystä, epäonnistumisia ja harmitusta usein, pysähdy hetkeksi miettimään, miksi. Työskenteletkö sillä tasolla ja niissä tehtävissä joita sinä haluat vai mitä valmentaja haluaa?


Uskalla kysyä ja kyseenalaistaa. Ammattilaisella on aina vastaus kaikkeen. Ja jos ei ole, hän käyttää aikaa ja vaivaa selvittääkseen asian.



" Jos jokin asia tuntuu sinusta ikävältä, se on sitä myös hevoselle. Älä miellytä ketään muuta kuin hevosta, silloin voit olla itsekin onnellinen."



Jos sinusta tuntuu ikävältä ratsastaa ohjat tiukalla, hauis jännittyneenä, mietipä hetki, miltä hevosen suussa tuntuu.



Jos liian vaikean tehtävän seurauksena hevonen menee pois tolaltaan ja on täysin pitelemätön, tilanne on sinulle kurja, mutta mietipä miltä hevosesta tuntuu.



Hevosen rentous, aktiivisuus ja pehmeä taipuisuus ovat loistavia mittareita sen suhteen, miltä siitä tuntuu. Jos kuuntelet hevosta, kohtelet sitä kunnioittavasti, etkä laita sitä liian vaikeiden tehtävien eteen, huomaat sen yhä enemmän rentoutuvan. Silloin sinunkin on helpompi rentoutua ja nauttia työskentelystä.



Luota tunteeseen, jonka hevonen sinussa synnyttää. Kukaan muu ei voi tietää, miltä sinusta tuntuu, paitsi se hevonen allasi paraikaa.



Älä siis miellytä ketään muuta kuin hevosta.