Päällimäiseksi jäivät rakkaan Napanteri-ruunan menetys elokuussa, opettavainen ja tunteita täynnä oleva EM-kisamatka Jaanan Kivimäen tiimissä, sekä Tunne Hevonen -lehden päättyminen. Edellämainittujen lisäksi vuosi piti sisällään hienoja kohtaamisia ihmisten ja hevosten kanssa. Paljon itsetutkiskelua ja siihen liittyvää kritiikkiä, sekä valintojen tekoa. Näiden tiimoilta päätin hakea Srl:n I-tason valmentajakoulutukseen, joka ensimmäiseltä jaksoltaan ylitti kaikki odotukset. Sekä koulutuksen, että työmäärän puolesta. Erityiskiitos kurssikavereiden tsemppauksesta - Kiitos!
Vuoden pääteeksi "maailmannavassa" asuva Katri starttasi valmennusrinkiä Mikkelin seudulle, kiitos myös tästä mahdollisuudesta.
Vuosi 2014 käynnistyy suurin odotuksin ja täynnä intoa.
Kevättalven arkipäivät kuluvat Jaanan ja Team Kivimäen hevosten kanssa treenaamisesta, viikonloput maakunnissa valmentamisesta, sekä omista opiskeluista. Vuoden 2013 oppineena haluan kannustaa sekä valmentajia/opettajia, että valmennettavia/oppilaita säännölliseen, johdonmukaiseen treenaamiseen ja itsenäiseen harjoitteluun. Kukaan valmentaja/opettaja ei itsessään ole guru, sen enempää kuin kukaan lahjakkuus edisty harjoittelematta. Tavoitteellinen harjoittelu tuottaa aina tulosta. Lahjakkuus vain saattaa helpottaa tiettyjä vaiheita.
Laadittuani muutaman valmennussuunnitelman tälle vuodelle, ajattelin nostaa niistä pääpiirteitä esiin myös tässä blogissa. Tammikuun teemana on rentous.
Rentous
Ratsukon rentous edellyttää vuorovaikutusta, yhteistä merkkikieltä, sekä sopivalle tasolle asetettuja harjoituksia. Liian vaativat tehtävät saavat aikaan jännityssä molemmissa, - niin hevosessa, kuin ratsastajassa. Mikäli ratsastuksessa käytetyt avut eivät ole molemmille selkeät, seurauksena on usein ratsastajan apujen voimistuminen, joka taasen aikaansaa jännitystä molemmissa. Vuorovaikutuksesta ensisijainen vastuu on ratsastajalla, koska hän on päättänyt nousta ratsunsa selkään. Tämän vastuun hyväksyttyään ratsastajan on mahdollista vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin AINA, kun hän havaitsee siinä muutoksen.
Mikään tila ei ole muuttumaton, ei myöskään ratsastajan ja hevosen välillä. Edelleen, ratsastajan vastuulla on säilyttää hevoselle sopiva ohjastuntuma, sekä opettaa hevonen ymmärtämään käyttämiään apuja. Mikäli hevonen vastustaa, ratsastajan tulee ensimmäisenä tarkistaa apujen selkeus, voimakkuus ja molempien asenne ja mielentila. Jännittynyt ratsukko ei nauti työskentelystään.
Vain rento hevonen vastaa hienovaraisiin, mutta selkeisiin apuihin, kykenee reagoimaan yksilölle tyypisellä nopeudella, sekä säilyttää tasapainonsa muuttuvilla urilla ja askelljeissa.
Rentouden tarkkailua:
-myötääkö hevonen symmetrisesti molemmille ohjille asetettaessa - vasemmalle ja oikealle
-ratsastajan myödätessä ohjilla, myötääkö hevonen
- hyväksyykö hevonen ohjastuntuman, jääkö se psyähdyksessä levollisesti seisomaan paikoilleen - ohjat tuntumalla
-lisääkö hevonen aktiivisuuttaan/askelpituuttaan, tempoaan suhteessa käytettyy apuun
Harmaudesta ja lumettomuudesta huolimatta innokkaita vuoden ensimmäisiä treenejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti