tiistai 9. huhtikuuta 2013

CR, pilates, NLP ja KVP ja mitä kaikkea niitä onkaan…


Metodien viidakossa kahlaaminen ei aina hymyilytä ja kokemattomalle hevosihmiselle näiden avautuminen voi kestää pitkän tovin.

Aloitin joogaamisen ala-asteikäisenä ja olen pitänyt sillä kehoni ja mieleni liikkuvana yli kolmekymmentä vuotta. Sitten tuli elämääni ensimmäinen Energiahoitaja ja joogi. Se oli uskomatonta, millaisen flown löysin delfiinimeditaatiossa ja kuinka suorastaan maagista joogaminen hänen ryhmässään oli. Samoihin aikoihin kävin Centered riding-kursseja, ja huomasin,  että mielikuvien kautta haettavat kehon asentojen muutokset tulivat kuin itsestään, minulle niillä oli vaan eri nimi.

Kului muutama vuosi ja  löysin pilateksen. Alkuun ehkä hieman sisäänpäin hymyillen lähestyin kehotietoisuutta ja sen hallintaa viereisestä näkökulmasta, olinhan joogannut pitkään. Mutta ei, hengityksen harjoittelu pääosassa, ensimmäisen kurssin jälkeen yhdistin harjoittelussani joogan ja pilateksen ja kun ymppäsin siihen lisää kehotietoisia harjoitteita, vähän vatsatanssia ja salsaa aloin päästä jyvälle. Mutta edelleen jotain ikään kuin puuttui tai oli haussa.
Sitten se tuli- salama kirkkaalta taivaalta. NLP.  Työkalu, jolla omia ajatuksia ja tunteita pystyy tarkastelemaan ja mikä tärkeintä, niihin pystyy myös vaikuttamaan.

Ensimmäinen NLP-valmennus meni suunnilleen näin:

”Istun kauniilla hiekkarannalla katsomassa auringonlaskua. Minusta tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Mikään ei ole esteenä unelmieni toteuttamiselle, paitsi minä itse. Mitä minä sitten pelkään? Epäonnistumista, sosiaalista painetta, ystävien hylkäämistä, rahan menettämistä? Mutta itseäni, rehellisyyttäni ja intohimoani en menetä, vaikka menettäisin kaiken muun. Miksi siis pelkään yrittää. Miksi pelkään onnistua? Kaikki on mahdollista!”

Nyt kun muistelen ensimmäistä cr-tuntia yli vuosikymmen sitten, huomaan linkityksiä sinne ja tänne. Ihan samaa sanoi joogaopettajani myös: ” Ei ole mitään rajoja, jos teet asioita sydämelläsi, etkä voi silloin tehdä väärin” ja hän sanoi myös: ”epäonnistuminen ei ole loppu, se on yksi välivaihe, joka antaa sinulle uskomattoman kokemuksen tehdä sama asia uudelleen, entistä paremmin”.

Sen sijaan, että tarkastelisimme erilaisia mahdollisuuksia ulkoapäin, voi olla hyödyllisempää joskus vaan rohkeasti heittäytyä kokeilemaan, vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan. Harvemmin myöskään haittaa.

1 kommentti:

  1. Aivan mieletön juttu Minna :) On vain yksi totuus tietä on monia :) Se oikeesti on meissä itsessä, jokaisessa, kaikki :)

    VastaaPoista